Vs: 08.] New life, New beginning

Alex To 18 Joulu 2014, 00:01

Kaksikon astuessa tuovan taloon sisään, seurasi Andrea hetken aikaa isoisänsä tekemisiä joihin sisältyi myös kenkien riisuminen jalasta ja niiden asettelu siististi reunemmalle pois ihmisten tieltä - jonka jälkeen hiljaisuus seurasi jälleen toistaan. Anubiksen kuitenkin luovuttaen oman puhelimensa nuorempansa hoiteisiin sanattomasti - mutta se tapa miten toinen käyttäytyi sillä hetkellä kertoi kyllä miten siitä eteenpäin toimittiin. Andrea saisi tehdä lyhyen puhelun, jona aikana hän ei saisi paljastaa missä he olisivat. Ne olivat ehdot, ja niihin poika joutuisi tyytymään mikäli mielisi vielä soittamaan uudelleen kotiin - tai vaarantamatta näiden omaa henkeä. Andrean jääden vielä katsomaan hetkellisesti vanhemman perään silloinkin kun tämä oli hiljaisuudessa antanut tuon yhteyspitovälineen, jonka kautta Andrea saisi puhua vanhemmilleen ja siskolleen - mutta ennekuin hän soittaisi kenellekään, - hän seuraisi toisen esimerkkiä ja riisuisi kenkänsä jalasta. Vaikka poika tiesikin sen vievän kauemmin sillä hän tarvitsisi ensin istumapaikan josta myöskin päästä helposti ylös yhden jalan varassa kun itsestään murtunut jalka ei kykenisi kannattamaan pojan painoa. Ei todellakaan. Kehon siis päätyen rojahtamaan eteisen edessä oleville portaikolle joka veisi yläkertaan, jossa itsestään vielä vallitsi täydellinen pimeys kun kukaan ei sinne ollut mennyt. Puisen lankun narahtaen uuden painon alla samalla kun Andrea itsestään kurkotti sormillaan kengännauhoille saadakseen edes ne löystytettyä. Mutta sen sijaan että tämä olisi ottanut jalkineen kiltisti pois jalastaan ja vienyt nätisti isoisänsä omien vierelle, väsyneenä ja turhautuneena tyytyi poika ravistamaan sen jalastaan sen verran irti että pystyi heittämään sen suurinpiirteein tarkoituksellisesti omalle paikalleen - vaikkei siististi. Tämä kun oli muka nopeampi tapa - ainakin pojasta itsestään.

Kehon alkaen tuolloin kohota uudelleen pysty asentoon aikomuksena jatkaa matkaa eteenpäin, mutta suunnitelmiin kuulumatta mennä keittiössä itsestään miehen perässä - vaan sen sijaan hän aikoi tutkia tuon talon sen kymmenen minuutin aikana mitä hänellä oli aikaa ennen puhelun lopettamista.

Pojan ohittaen keittiön, matkaten pitkää käytävää pitkin kohti suun mutikassa samalla kun näpytteli ulkomuistista heidän kotipuhelimen numeroa sillä miksi muka isoisällä olisi ollut heidän keittiössä sijaitsevan vanhan seinäpuhelimen numeroa missään muistissa? Jonka jälkeen luuri nostettiin korvalle odottavasti, odottaen vain että joku siihen pirinään ymmärtäisi/kerkeäisi vastata.

Samassa pojan saapuen ilmeisesti olohuoneeseen, jonka toisella puoleisesta ovesta pääsi takapihalle, ja toinen taas hajaantui muualle päin taloa itseään, - pystyi esikoinen erottamaan tutun lämpimän äänensävyn luurin toisesta päästä - joka sai hymyn kohoamaan väkisinkin huulille. "Hei äiti. Se olen minä. Anteeksi en ole kerennyt aiemmin soittamaan." Pojan pahoitellen äidilleen myös myöhäisesti soittohetkestä - sillä Italiassa ja Ranskassa eivät ajat olleet ristiriidassa toistensa kanssa, jolloin Andrea tiesi soitto hetkensä olevan ehkä liian myöhäinen - hänen olettaen automaattisesti Sophien nukkuvan. Ja isänsä tuntien tämä olisi todennäköisesti jälleen jumissa joko työhuoneessaan tai sitten kirjastossa.

Eveyn tottakai kysyen ensimmäisenä matkan kulusta, johon Andrea tokaisi sen olleen erittäin hiljainen - mitäpä muutakaan. Äidin kyllä tietäen lapsensa mielipiteen tuosta kyseisestä matkakumppanista ja epäili kyllä että kaksi henkilöä joille ei tuottanut mitään ongelmia pysyä vaiti tuskin eivät olleet pitäneet järisyttävää puheensorinaa koko tuona aikana. Ainakaan vapaaehtoisesti.

Eveyn huokaisten toisessa päässä kuulemalleen, Andrean samalla jatkaen jo toiselle käytävälle, jossa oli jo enemmän huoneita mitä avata: ensimmäisen avatun oven takana oli ollut ilmeisesti jonkinlainen peseytymisosia ja vessa. Ei mitään erikoista. Toisen oven takan taas siivouskomero. Ihan kätevä mikäli mieli päästä hetkeksi pakoon räjähdysaltista tilannetta. Ja viimeisimmän oven takana puolestaan makuuhuone - joka sai Andrean kehon pysähtymään ovelle ja hetkeksi jäämään hiljaa ovelle - korvien ohittaen lähes kokonaan äitinsä toteamukset ettei esikoinen saisi olla niin kielteinen isoisäänsä kohtaan joka kuitenkin yritti auttaa - tutun ominaistuoksun tullen hengitetyksi koko keuhkojen voimin. Andrean voimatta olla pistämättä merkille kuinka tuttu se oli, vaikka samaan aikaan se poikkesi hänen tuntemastaan. "... Niin siis... Joo. Tottakai." Selvästi ajatuksissaan olevan äänen lausuen vastaukseksi puoliksi poissaolevasti samalla kun poika hyppäsi peremmälle tuohon tilaan, - joka selvästi oli aikoinaan kuulunut nuorelle tytölle.

"... Tiedät kyllä mielipiteeni, enkä ala sitä muuttamaan. Mutta teidän vuoksenne voin edes yrittää. Onko isä siellä?" Ajankulun palautuen takaisin ensimmäisenä mieleen. Hänellä oli ollut alunperin kymmenen minuuttia, josta olisi ehkä jäljellä vielä vähän alle viisi - halusi esikoinen kuulla myös isäänsä mikäli se edes onnistuisi sillä hetkellä.

Eveyn todeten etsivänsä Giovannin käsiinsä - mikäli tämä halusi kuulla pojastaan ensimmäisen kerran - ja ehkä viimeisen kerran koko viikkona sillä jos Anubis todella aikoisi kuntouttaa pojan - tälle tuskin jäisi kovinkaan aikaa soitella hetkeen. Tuossa kohtaa Andrean istahtaen sängylle, joka oli säilyttänyt pehmeydensä kaikki ne vuodet - jonka jälkeen katse osui väkisinkin yöpöydällä lepääviin valokuviin, jotka olivat selvästi vanhoja - mutta hyvin huollettuja. Lasisella pinnalla olematta juurikaan edes pölyä - niinkuin itseasiassa koko asunnossa, nyt tarkemmin kun Andrea asiaa ajatteli. Korvien erottaen ripeitä kävelyaskeleita puhelimen toiselta puolelta, jotka kertoivat äidin matkaavan kartanon halki selvällä päämäärällä löytää tämä yksi tietty ihminen ja napsauttaa tämä takaisin todellisuuteen - Andrean siristäen silmiään katsoessaan vuoroin noita valokuvia - joista Andrea pystyi erottamaan tiettyjä tuttuja piirteitä joista poika pystyi sanomaan samantien - ettei Anubis tainnut valita kyseistä taloa täysin sokeasti.

Alice Ma 22 Joulu 2014, 17:45

Soittorasian viimeinen säe oli vaiennut hetki sitten, mutta vielä se oli jättänyt jälkeensä kaihon säkeen, joka hiipui huoneen puitteisiin hiljalleen ja hiljalleen. Tuon yhden sävelen saatellen tummaa ääntä, joka myös lopetti äänen lukemisen viimein kun se tietty tarina saatiin päätökseen. Jäljelle jääden vain lapsen rauhallinen hengitys, johon ilmestyi hetkellinen tauko kun pieni keho painautui tahallaan vielä asteen tiiviimmin aikuisen miehen kehoa vasten, jonka syliin lapsi oli nukahtanut. Giovannin uskaltautuen muuttaa asentoaan vain sen verran, että sai selkänsä nojaantumaan paremmin sängyn päätyä vasten ja laskettua samalla tuon keskipaksun vanhan kirjan viereiselle vuodepaikalle. Käden palatessa takaisin silittämään Sophien päälakea, noita vaaleita ja pehmeitä hiuksia, jotka olivat kuin suoraan enkelien perintöä. Yleensä Giovanni olisi jo noussut ylös ja jättänyt tyttärensä nukkumaan yksinään omaan huoneeseen iltasadun lukemisen jälkeen, mutta nyt hiljainen ääni kuiskasi pään sisällä; ”Jää, jää vielä hetkeksi.” Kehon jokaisen lihaksen palautuessa takaisin rennompaan olotilaan. Hymyn hiipiessä varkain huulille vaikka tuo ilmiö kestikin vain häivähdyksen aikaa aivan kuin sitä ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Tuon yhden hetken aikana Giovannin punniten todella arvojärjestyksensä uudelleen. Miettien todella uudelleen haluaisiko hän sittenkään palata takaisin sukunsa valan jatkajaksi… niin puhtaan viattomalle kuin tuo ajatuskin kuulosti korvien välissä, tiesi kaikki muu miehen sisimmässä mitä häneltä velvoitettiin sinä hetkenä ja tulevaisuudessakin. Giovanni halusi olla vain hyvä isä lapsilleen, rakastava aviomies vaimolleen, oikeudenmukainen johtaja suvun yrityksen jäsenille… mutta valitettavasti jos noista minkään halusi toteutuvan ja kestävän vielä monen monta vuotta, oli vanha salaseura tuhottava sitä ennen… etenkin Zay, tuo yksi ainoa mies, joka vaali kuolemaa ja pelkoa kaikkialle missä ikinä liikkui. Merenpihkan värisen katseen suuntautuessa lopulta katsomaan korkeista ikkunoista taivaalle, nähdäkseen tuon lähes täysinäisen kuun pilvettomällä mustalla taivaalla.

Tuon saman kuun loistaen suurista ja koristeellisista ikkunoista sisään, jotka oli rakennettu tilan päätyyn suuressa soikion muotoisessa kirkossa. Tilaa koristaen espanjalainen taidetyyli, mutta silti syvästi uskonnollinen. Chadin istuen toisiksi etummaisessa penkkirivissä ja katsoen tuota koristellista ikkunaa ja sen eteen pystytettyä korkeaa ristiä. Tilassa tuoksuen suitsukkeiden ja kynttilöiden yhtenäinen haju. Azra oli palannut päivällä takaisin Slovakiaan – ettei tämän äkillistä poissaoloa alettaisi epäillä. Toinen oli saanut puoliviikkoa miettimisaikaa, sen jälkeen Chad aikoisi jatkaa matkaansa Azran kanssa tai jopa toista ilman, jos nainen päättäisi toisin. Siinä istuessaan vain paikoillaan ja käyden päänsä sisällä vellovia ajatuksia lävitse, havahtuivat aistit lopulta takaisin siihen kun toinen läsnäoleva henkilö istuutui takavasemmalle ja tehden tapojen mukaan ristin merkin ennen kuin risti kätensä hetkeksi rukoukseen. Pienen hatun, johon oli ripustettu pieni tumma harso, peittäen ovelasti henkilön kasvot äkkiseltään katsottuna. Punaiseen nahkakäsineeseen puetun käden ojentautuessa viimein ottamaan etummaisen penkkirivin selkäymyksestä kiinni ja yläkehoa kumarrettiin sen verran lähemmäksi edessä istuvaa, että heleän pehmeä ääni pääsi kuiskaamaan korvan vierelle. ”Antakaa minulle anteeksi, Padre – sillä olen tehnyt syntiä Jumalaa ja hänen luomiaan vastaan.” Tuon liiankin tutun äänen saaden kylmät väreet juoksemaan tahtomattaan miehen selkää pitkin ja tekemään puhumisesta sen hetken aikaa mahdotonta. Chad olisi halunnut kääntyä sillä hetkellä heti ympäri, mutta jokin hänen alitajunnassaan esti moista tekemästä. ”Jos anot anteeksi antoa, kohdistat sen tällä hetkellä väärälle henkilölle – ja vaikka voisinkin kuunnella synninpäästösi…” Pään kääntyessä vain sen verran katsomaan olan ylitse, että katse kykeni näkemään hämärästi nuoremman naisen sivuprofiilin ja tämän verenpunaiseksi maalatut huulet. ”… en ole oikeutettu antamaan sinulle anteeksi, sisko.” Katseen kääntyessä takaisin eteenpäin, ei Alba lakannut vieläkään hymyilemästä tuota petollista hymyään, josta ei voinut olla milloinkaan varma oliko se aitoa vai puhdasta illuusiota. Edes nuo ääneen lausut sanat eivät olleet saaneet naisen itsevarmuutta horjumaan vaan tämä jatkoi pelinsä pelaamista kuin mitään ei olisi tapahtunut. ”Aika tuomitsevia sanoja sinulta, veli kulta. Sinä jos kukaan tiedät miltä tuntuu liikkua kahdella eri pelilaudalla samaan aikaan.” Lähimmäisen etusormen kohottautuen tahallaan silittämään lepyttelevästi korvan takaosaa ja leukaluun kärkeä, mutta niskalle kosketusta ei vielä suotu. Tuon kyseisen kosketuksen saaden halun kavahtaa kauemmaksi, mutta jostakin kumman syystä miehen keho ei tehnyt elettäkään – aivan kuin se olisi jollakin selittämättömällä tavalla lakannut tottelemasta pään sisäisiä käskyjä ja antautunut kuuntelemaan alitajunnan sisäisiä kuiskauksia. ”Kerrohan, Chad. Tietääkö hän meistä, sinusta tai minusta vieläkään? Mitä olemme juonineet yhdessä näihin päiviin asti… vai uskooko hän vain sen minkä haluat hänen uskovan. Muista, että minä uhrauduin vuoksemme ja otin kannettavakseni kaiken sen vihan, joka tulee seuraamaan minua niin kauan kunnes yksikään niiden salaseurojen jäsenistä on elossa. Ilman sukusi perintöä et olisi nyt siinä asemassa missä nyt olet, muista se.” Chadilla ei ollut tuohon asti tarkoitus kääntyä ympäri, mutta mitä kauemmin Alba jatkoi sanoillaan ruoskimista sitä enemmän viha alkoi kuohuamaan veressä ja saaden tumman katseen muuttumaan entistäkin mustemmaksi. Kaiken tapahtuen silmän räpäyksessä. Tämän vuotta vanhemman miehen kääntyessä äkisti paikoillaan ja napaten kädellään tiukasti naisen kurkusta kiinni, mikä sai uloshengityksen kuulostamaan enää vaivaiselle sihinälle. Alban kohottaessa kätensä automaattisesti ottamaan Chadin kädestä kiinni, mutta mies oli vihassaan liian voimakas, että ote olisi irronnut kovin helposti. ”Sanasi kuuluvat kyykäärmelle, joka ovelasti yrittää kietoutua harmittoman oloisesti kaulani ympärille ja odottaen, että joku kaunispäivä lasken suojukseni alas. Älä unohda kenen kanssa olet tekemisissä, rakas sisko. Voin dominoida sinut tästä pelistä pihalle yhtä helposti kuin ne muutkin. Joten kuuntelehan tarkasti.” Sormien puristautuessa vielä asteen tiukammin, että nuorimmainen varmasti ymmärtäisi jokaisen seuraavan sanan. ”Teit osuutesi kun kidnappasit hänen vaimonsa, mutta et tule taittamaan siltä naiselta hiustakaan ennen kuin toisin sovitaan. Jos pelkäät maineesi puolesta – niin lavasta vankisi karkaaminen, tee se hänelle asteen helpommaksi kuin yleensä, mutta et riistä hänen henkeänsä. Ymmärrätkö.” Chadin irrottaessa yhtä nopeasti otteensa kuin oli sen toteuttanutkin, jäi Alba hetkeksi hengittämään asteen syvempään ja vieden automaattisesti toisen kätensä kurkulleen kuin tunnustellakseen kaiken olevan vielä ehjänä. Chadin aikoessa kääntyä uudelleen eteenpäin, huomasi tämä silloin kaksi hentoa kyyneltä, jotka tipahtivat naisen alaspäin suuntautuneilta kasvoilta. Kyseisen näkemisen saaden Chadin henkäisemään raskaasti kuin kertoakseen, ettei toisen esitys menisi tuonakaan kertaa lävitse, mutta kun Alba ei lopettanut itkemistään, kohosi isoveljelle kuuluva suojelemisen halu väkisin päällimmäiseksi. Oikeita sanoja haettiin sen hetken aikaa selvästi, mutta ennen kuin niitä ehdittiin aloittamaan kiusallisesti, kuiskasivat Alban omat sanat silloin; ”Minä rakastan sinua vieläkin, Chad – vaikka olemmekin ajautuneet toisistamme kauemmaksi näiden kaikkien vuosien saatossa.” Hartioiden nytkähdellessa pari kertaa kun itkua vastaan yritettiin taistella, käden kohottautuessa pyyhkäisemään varovaisesti poskipäitä ja jääden lopuksi suun eteen peitoksi – ettei itkun runtelemia huulia näkyisi. ”Olethan ainoa perheeni… jo kasvatuskodin vuosista lähtien.” Chadin joutuen hetkeksi sulkemaan silmänsä, ettei tämä näkisi Alban itkemistä, mutta valitettavasti toinen oli hyvin paljon länsä ja se sai sen saman käden, joka oli hetki sitten kuristanut toista, kohottautumaan uudelleen naista kohti ja koskettamaan kasvojen kumpaakin sivustaa, että uudet kyyneleet saatiin pyyhittyä kadoksiin. ”Shyy, rakas siskoni.” Rauhallisemman äänen aloittaen lohduttavasti ja rakastavammin. Chadin odottaen kärsivällisesti, että Alba kohottaisi katseensa uudelleen ja katsoi suoraan silmiin. ”Minähän lupasin aikoinani huolehtivani sinusta ja meille molemmille lupasin antaa kodin tulevaisuudessa – ja ne lupaukset minä aion saatella loppuun vaikka se veisi minulta vielä useita vuosia.” Alban hymyillessä heikosti, mutta hymyili kuitenkin – ottaen vielä molemmilla käsillään vanhemman kädestä ja vieden sen hellästi huuliensa eteen, suodakseen kaikelle viidelle sormelle hellän suudelman, minkä jälkeen koko kämmen painettiin rakastavasti naisen omaa poskea vasten ja paljon pehmeämpi ääni vastasi; ”Meidän kummankin vuoksi.”

Alex To 25 Joulu 2014, 23:49

Askelten kulkeutunut rauhallisesti tuon ison kartanon käytävillä, jotka kuitenkin onnistuivat piilottaa kaikki ne veriset, kamalat, uskoa hyvään koettelevat tapahtumat uskomattomalta koristeellisuutensa alle. Jättäen ulkopuolisen silmille valheen "normaalista" perhe-elämästä. Andrean odottaen kärsivällisesti puhelimen toisessa päässä, mutta kuulosta avulla hän kyllä pystyi päättelemään helposti missä päin hänen äitinsä liikkui vaikka he olivatkin kahdessa eri maassa erossa toisistaan. Mutta samalla kertaa Andrea olisi halunnut hoputtaa toista tiedostaessaan kuluvan ajan, ja kuinka vähäinen se oli. Ja Evey tiesi valitettavasti myös. Niinkuin tiesi myös Giovannikin. He olivat puhuneet niistä ehdoista Anubiksen kanssa ennenkuin he olivat päättäneet päästää Andrean isoisän mukaan, vaikka mikään niistä ei ollut mieluinen vanhemmalle joka oli menettänyt lapsensa jo kerran vihollisen käsiin. Tutun soittorasian viimeisen soinnun jääden soimaan tuohon selvästi tyttö lapselle kuuluvaan huoneeseen , Niinkuin myös itseasiassa myös tuohon lähenemään käytävää jossa huoneen ovi oli jätetty auki niinkuin se oli tehty jo monta vuotta aikaisemminkin.
Eveyn raottaen ovea hieman entisestään, mutta se teko joka olisi antanut luvan astua eteenpäin lapsen omaan pikku valtakuntaan jossa Sophie - hyvin todennäköisesti, oli taas nukahtanut isänsä syliin, kuulivat korvat silloin kuinka isoveli totesikin ettei halunnut vaivata isän ja pikkusiskon hetkeä mikäli nuorimmainen olisi nukahtanut vasta. Andrean vielä lisäten jotakin liian vähäisestä ajasta ja kuinka tarkka isoisä olisi tuosta pienestäkin ajankäyttö - äidin kyllä tietäen sen itsekin.

Andrean sulkien puhelimen ensimmäisenä, jättäen jälkeensä vain tuuttaus äänen puhelun päättymisestä, tunsi Evey huokaisevansa raskaasti. Hänen voimasta olla huolissaan lapsestaan, joka olisi samaan aikaan parhaimmista käsissä, josta hyvin nopeasti tulisi myös nuoren miehen alun vaikein että hankalin kokemus tähän mennessä. Eveyn kyllä tuntien isänsä koulutusmetodin ja kasvatustavat, joista kumpikaan ei ollut hellin mahdollinen. Oven raottuen sen verran naisen toimesta että tämä pystyi hivuttautumaan tuohon samaan huoneeseen, herättämättä tyttöä. Puhelimen pysytellä oikeassa kädessä naisen liikkuessa lähes äänettömästi pimeässä tilassa, jota ei valaistut sillä hetkellä mikään muu kuin ikkunoissa loistava kuunvalo, Eveyn istuutuen pehmeällä sängylle tyttärensä ja miehensä vierelle varovasti. Sulake sormien hiljaisten pimeyden halki tytön vaaleita hiuksia joissa ei tule tuntunut pienentää karhu toisin kuin kummallakin vanhemmista ja isoveljellä.
Sophien näyttäen vajoavan heräämisen sijasta entistä syvempään uneen, uskaltautui Evey kohottaa katseensa Giovanniin joka olisi jumissa tyttärensä vuoksi vielä tovin, naisen hymyillen varoen vanhemmalle ja kohottaen puhelinta kädessään merkiksi jutelleensa heidän esikoisensa kanssa ja että isäkin olisi varmasti halunnut kuulla poikansa ääneen - ellei aika olisi loppunut.

Ranskassa puolestaan, oli Andrea noussut sängyn päältä ja matkannut takaisin keittiötä kohti jonne Anubis oli hävinnyt aiemmin puhelin luovuttamisen jälkeen, pojan kohdatessa isoisänsä ensimmäisen kerran kunnolla. Hänen laskien kiltisti tuon modernin kommunikointi välineen pöydälle, antaen sille pienen vauhdin pöydän pintaa pitkin jotta se ulottui lähemmäksi itse omistajaansa. Erikoisen värisen silmälasit kohdatessa hopeisen "kymmenen minuuttia"huulten lausuen tunteettomasti, lähes raporttimaisesti vanhemmalle, merkiksi hoitaneet osansa niinkuin pitikin. Ei yhtään ylitse, vaikka se sattuikin. Keittiössä tuoksuen yrteillä ja poika pystyi tuntemaan lämpimän höyryn keittimestä, jossa vettä oltiin lämmitetty valmiiksi. Andrean näyttäen enemmän kuin epöluuloiselta Anubiksen juomia kohtaan joka ei ollut ruokahalua herättävä mitenkään. ".. kai ymmärrät etten aio juoda tuota? Vaikka pakottaisi ja sanoisit että se on hyväksi" Nuoremmat todeten samaisella kylmyydellä ja jääräpäisyydellä, joka ei aikoihin antaa isoisälleen periksi. Hänen vanhempansa ehkä luottivat toiseen, Andrea ei ollut niin helppo tapaus "joten anteeksi, menen nukkumaan. "

Sormien naputella kärsimättömästi pöydän pintaa vasten, samalla kun keho itsestään nojasi kättä vasten joka oli korotettu istuimen nojalla kyynärpäästä ylöspäin, silmien eteen avautuen korkealta kaupungin yöllinen näkymä, joka olisi keneltä vain saanut hengen salpaantumaan siihen paikkaan ja hämmästelemään sen upeutta, mutta sillä kertaa katsoja ei itsestään välittänyt näkemästään. Mielen yrittäen nostaa itseään moneen kertaan takaisin eheäksi vaikka päällisesti tämä mies näytti vain mietteliäältä. Vaikka todellisuudessa tämä odotti. Oli odottanut jo hetken. Ja tuo pienikin hetki tuntui siltikin liian pitkältä Sinin tietäessä minkälaiset panokset tällä kyseessä. Ja siltikin hän tarvitsi myös vastauksia. Tuo mustiin pukeutunut mies, jonka olemus oli muuttunut tyystin siitä viisitoista kesäistä, ja jopa kaksikymmentä vuotiaasta pojanklopista täysin, näytti sen hetken aikaa pystyvänsä niin sulautuminen pimeyteen kuin olisi ollut yhtä se elementin kanssa, kuin yhtä vaikutusvaltaiselta kuin isänsäkin vaikkei hän edes halunnut ajatella asiaa.
Puhelimen pärähtäen silloin yhden kerran, ennenkuin se korotettiin korvalle, kuullakseen yhden ryhmäläisensä äänen toisessa päässä. Sinin vastaamatta sanallisesti, antamatta mitään ajatusta mitä hän oli kuulemaan. Miehen kuitenkin kysyen seuraavasta vaiheesta, jatkoi hiljaisuus vain aloitettua aluksi. Sinin hymähtäen hiljaa pidettyään soittajaa jännityksestä hetken aikaa, "viekää tehtävä loppuun suunnitellusti. Minä huolehdin hänestä itse henkilökohtaisesti.".
Tuon lauseen jälkeen, sulkeutui linja kokonaan, Sinin nousten paikaltaan poistuakseen tuosta tilasta.

Alice Pe 26 Joulu 2014, 14:21

Askelten alkaessa palaamaan takaisin, liikahtivat vain jäntevät sormet teekupin ympärillä toisenlaiseen asentoon. Silmien pysyessä edelleen suljettuina, niiden kätkien iiristen synnynnäisen sävyn, joka edelleen jollakin mystisellä tavalla näytti ulkopuolisille kiiltävän pimeässä ja istuttaen alitajuntaan siemenen ajatuksesta; oliko silmien omistaja todellakin vain ihminen vai jokin pimeyden syvyyksistä karannut peto, joka oli ottanut lihallisen kehon suojakseen huijatakseen sillä vain hölmöjä kuolevaisia. Tuon kyseisen katseen astuessa esiin uudelleen vasta silloin kun Andrea oli pyshtynyt seisomaan keittiönpöydän ääreen ja liu’uttanut kännykän takaisin sen omistajalle. Tuon modermisen esineen pysähtyessä kymmenen sentin päähän kyynärpäistä, symmetrisen oloisesti juuri vanhemman katseen alle. Andrean vastaväitteisten sanojen saamatta mitään ilmettä aikaiseksi isoisän kasvoilla. Aivan kuin äskeiset sanat eivät olisi olleet tuulen ujellusta voimakkaampia. Vasta kun tuo teini-iässä oleva nuorukainen alkoi puhua jotakin pakottamisesta, sai se ensimmäistä kertaa huvittuneen häivähdyksen kohoamaan huulille ja lopulta hopeisiin silmiin asti. Käsien alkaessa laskemaan teekuppia takaisin pöydälle ja keho alkoi tehdä selviä merkkejä siihen suuntaan, että kohta se nousisi ylös tuolilta. ”Ajatuksesi ovat hyvin mielenkiintoiset kun kyse on kuitenkin omasta paranemisestasi. Joko olet kapeakatseinen tai sitten vain yksinkertaisesti hölmö.” Tuolin narahtaessa uudemman kerran pitkään aikaan kun kehon paino nousi viimein sen päältä. Anubiksen kääriessä kauluspaitansa hihoja samaan aikaan kyynärpäiden korkeudelle (niiden alta paljastuen enkelin siipiä muistuttavat tatuoinnit, joiden musta väri ei ollut haalistunut ollenkaan vuosien saatossa) ennen kuin otti oman teekuppinsa pöydältä ja siirtyi sen kanssa lavuraarin luokse pestäkseen astian samantien pois. ”Vai taisteletko vain sen vuoksi vastaan, koska auttajanasi olen minä – eikä jokin länsimaalainen lääkäri, jonka tietämys on lapsen kengissä omaani verrattuna. Toki jos haluat rampauttaa jalkasi jo tuossa iässä niin mitä minä olen sinua siinä estämään. Mitä minä olen sinulle sanomaan vuosien päästä; Olisit silloin valinnut viisaammin, kun ongelmastasi tulee pysyvää etkä enää ikinä voi toimia samalla tavoin kuin haluaisit.” Teekupin tullessa kokonaan pestyksi alettiin sitä kuivata kangasliinalla tarkasti. ”Kun menet nukkumaan, pysähdy hetkeksi miettimään; Miksi oikeasti lähdit mukaani, vaikka olisit voinut kieltäytyä jyrkemmin.” Katseen kääntyessä katsomaan olan ylitse poispäin kävelevää Andreaa, mutta enempää sanoja ei enää lausuttu toisen perään. Anubiksen jättäen nuoremman miettimään oikeaa tarkoitustaan olla tuolla paikassa. Siinä kohdin nuorempi oli ollut oikeassa, vanhin ei aikoisi missään vaiheessa pakottaa toista parantumaan vaan se päätös olisi ensin tultava Andrealta itseltään. Teekupin päätyen lopuksi puiselle hyllylle alkuperäiselle paikalleen ja pöydällä levännyt kännykkä puolestaan suljettiin ennen kuin se laitettiin takaisin vanhimman omien matkatavaroiden sekaan. Toisin kuin Andrea oli puhunut nukkumaan menemisestä, palasi Anubis takaisin ulos takaoven kautta ja jäi istumaan kivisille portaille sytyttäessään tupakan vanhan tapansa mukaan. Kaikki aistit kyllä tiesivät – ettei kyseinen henkilö voisi kuulla seuraavia sanoja, mutta siitä tiedosta huolimatta tumma ääni lausui hiljaisesti; ”Kunpa olisit kertomassa minulle Pandora mitä teen lapsenlapsemme kanssa. Sinä kun olet ollut meistä aina se parempi ihmistuntija.”

Espanjalaisessa kirkossa käyty keskustelu oli kestänyt vain alle vartin – sillä kumpikin osapuolista tiesi ettei heitä parannut nähdä samassa paikassa yhtä aikaa, vaikkakin heistä kumpikin oli pilannut maineensa uuden salaseuran silmissä. Chadin ja Alban lähtiessä erisuuntiin jo heti kirkossa. Naisen palatessa takaisin pääkadulle ihmisten ilmoille kun taas Chad valitsi rauhallisemman reitin, joka lopuksi veisin Madridin suureen kansainväliseen kirjastoon, jonka sopukoihin Kiellettyjen kirja oli kätkettynä.

Alex La 27 Joulu 2014, 00:23

Andrean kereten hyppelemään juuri ja juuri keittiön oven ylitse, kun kaksikosta tuo vanhempi ja kokeneempi osapuoli viimein avasi suunsa lausuakseen lapsenlapselle vuorostaan muutaman sanan, joita poika joutui pysähtymään kuuntelemaan. Kehon kuitenkaan kääntymättä enään ympäri nähdäkseen toista, mutta sen sijaan tämä pysähtyi paikoilleen.

Anubiksen alkaen heittämään sanoillaan omia ajatuksiaan julki pojan kylmästä asenteesta tuota uutta tilannetta kohtaan, vaikka todellisuudessa jokainen niistä sanoista oli tarkkaan harkittu alusta loppuun, sen sijaan että Anubis olisi heittänyt niitä olkansa ylitse tuntuman mukaan - ja Andrea tiesi sen. Pojan kuitenkin kuunnellen vaiti vanhempaa, vaikka jokainen noista sanoista sai käden puristumaan voimakkaammin kainalosauvaa vasten niin kovaa että rystysetkin vaalenivat ja kättä alkoi särkemään, Andrean tosissaan pidellen kielensä lukittuna ettei olisi kääntynyt ympäri ja todennut toiselle ettei hänelle annettu vaihtoehtoja tässä kohdin vaikka hän olisikin sanonut kiivaammin vastaan, vaikka mitä toinen muka tietäisi hänestä muutenkaan mitään. Hampaiden pureutuen posken sisäpintaa vasten noiden viimeisten lauseiden aikana, jota seurasi perässä veden soliseva ääni kun Anubis ilmeisesti puhdisti kuppiaan samantien sen sijaan että olisi jättänyt tiskit lojumaans seuraavaan päivään, miehen seisten selkä itsestään ovea ja poikaa kohti, jolloin Andrea käänsi päänsä olkansa ylitse. Pojan hymähtäen vain isoisälleen joka oli hiljentynyt, joka kertoi ettei tämä aikoisi jatkaa kohti menevää sanaharkkaa, jonka jälkeen tämä sulki oven perässään asteen kovaäänisemmin ennenkuin lähti takaisin siihen huoneeseen, jossa hän oli puhunut puhelimessakin, tosin italiankielisen jupinan ja kirosanojen kera. Yläkertaan hän ei aikoisi edes yrittää päästä kiukunpuuskassaan, joten se huone saisi sillä kertaa kelvata. Ja niinhän se kelpaisikin. Oven paukahtaen jälleen kovemmin kiinni pojan perässä, sillä kertaa Andrean jättäen isoisänsä yksin omiin oloihinsa aikomatta nähdä tätä kuin seuraavan kerran aamulla. Kehon rojahtaen sängyn päälle, kiukkuisen katseen kohoten valkeaa kattoa kohden jossa kattovalaistus otti erikoisen silmäparin vastaan, rintakehän kohoillen asteen nopeammin kiihtyneen adrenaliinin ja tunteiden pidättelyn vuoksi, pojan puristaen ehjän kätensä nyrkkiin ennenkuin paiskasi sen voimalla viereensä patjaa vasten kun ei halunnut toistakin kättään kipsiin, hampaiden pureutuen uudelleen posken sisäpintaa vasten.

Espanjassa aurinko oli laskeutunut, ja aiheuttaen ilman selvän viilentymisen lämpöasteikollaan, jotka saivat osan ihmisistä hakeutumaan mielellään sisätiloihin, kun taas kaduilla tämä tietynlainen porukka puolestaan houkutti yökukkujat ja juhlijat ilmoille. Tuohon samaiseen rykelmään sekoittuen myös kolme salamurhaajaa jotka kukin kulkivat huomaamattomasti omia polkujaan. Yhden piiloutuen kulkeviin ihmisten sekaan, pitäen silmällä tuota ripeästi liikkuvaa naista tarkoin, toinen kulki kujien varjojen halki varmistaen muiden selustaa tuolta päin - mutta tämä kolmas, joka ilmeisesti oli vastuussa tuolla hetkellä, kulkien kattoja pitkin rauhallisesti, näyttämättä pitävän mitään kiirettä liikkeissään mutta sitäkin enemmän tämä piti itsestään Siniin yhteyttä tuon pienen korvaan asetetun kuulokkeen kautta, josta pystyi myös puhumaan tuolle.

Nahkapäällysteisten kenkien pysähtyen tuolloin ensimmäisen kerran koko tuon matkan aikana, hopeisen katseen nousten hitaasti kohti kattoa, kohdaten värillisen lasikuplankaton, johon oltiin joskus muinoin suotu kuva menneisyydestä jonkun pyhimyksen muistolle ja siinä se oli pystellyt kaikki ne vuodet, jonka jälkeen katse laskeutui itsestään vanhoja seinämia pitkin mitäänsanomattomasti aina omien jalkojensa juureen, tuohon pyöreälle aukiolle, joka oli ns. keskus tuolle rakennukselle. Tuon ison kupolin ollen sillä hetkellä ainoa valonlähde kirjastossa joka oltiin siltä iltaa suljettu, jättäen vain Sinin tuohon tilaan - jota Sin oli jo hetken aikaa tarkkaillut, ja odottanut sitäkin enemmän.

Korvassa kuuluen puhetta ryhmän ja kohteen liikkeistä, vaikka mies itse ei lähtenyt vielä kommentoimaan mitään kuin vasta pakon edessä sillä hän tunsi Alban. Tuo nainen, joka joskus - kauan aikaa sitten - oli onnistunut viemään hänen sydämensä mukanaan, oli muuttunut niistä ajoista totaalisesti paljon kylmemmäksi, laskelmoivammaksi ja sellaiseksi, mitä pystyi kutsumaan salamurhaajaksi. Ei enään normaali parantaja, saatika viaton sinisilmäinen ja herkkätyttö. Niinkuin tämä oli joskus sanonut - se osa naisesta oli kuollut. Hymyn, joka oli pieni, ja niin olematon ettei sitä melkein pystynyt näkemään, saatika sitten päättelemään mitä tämä mies ajatteli sillä hetkellä, mutta korvat erottivat ääniä jotka kertoivat jonkun saapuneen.

"Chad." Tumman äänen lausuen vanhemman nimen, kehon kääntyessä hitaasti ympäri siihen suuntaan missä aisti tuon kyseisen miehen kulkevan, jättäen hiljaisuuden laskeutumaan kirjaston sisälle jossa normaalisti ei pidetty kovaa meteliä, miehen samalla alkaen kuromaan askeleita hitaasti pois itsestään valosta pois varjoihin. "Kauanko olet leikkinyt tätä peliä?" Nuoremman kysyen uudelleen, antamatta äänestään kuulua pienintäkään tunnetta josta olisi ilmennyt jotain mitä mieltä Sin oli. Oliko tämä raivoissaan, ärsyyntynyt, surullinen, huvittunut... Sinin antamatta mitään. "Tarkoitan valehtelua... Creonia... kenen puolelle todellisuudessa kuulut... sukulinjaasi... Albaa. Ymmärsitkö vai jatkanko?" Käden kohoten varoen yhden rivistön päälle, kulkien kirjojen vanhoja selkämyksien lävitse harkiten ja hitaasti, pitämättä erityisemmin kiirettä tuon mitättömältä näyttäen teon kanssa, joka sekoitti puhtaat sormen päät paksuun pölyyn. "Pidät ystävät lähellä mutta pidä viholliset sitäkin lähempänä. Mitä luulet Azran sanovan kun käy ilmi kenen kanssa todellisuudessa veljeilet? Ihmisten kanssa ketkä veivät hänen valtakuntansa, ja Alba. Melkoisen sopan itsellesi keitit veliseni."

Sormen pysähtyen tuon yhden kirjan päälle, josta käsi laskeutui takaisin sivulle ja siitä housujen taskuun, odottaen jälleen hetken. Hän halusi vastauksia. Chadiltä, ei keneltäkään muulta, miehen kuulostaen rauhalliselta vaikka todellisuudessa tämän sisällä oli kaikkea muuta.

Alice La 27 Joulu 2014, 19:24

Hyvin tutun kuuloisen äänen lausuessa hänen nimensä, sai se askeleet pysähtymään niille sijoilleen kuin seinään ja keho kääntyi samantien ympäri ottaakseen heti selvää missä puhuja oikein oleskeli, mutta valitetavasti takaisin vain vastasi kirjaston hämärät puitteet ja sokkelomaiset kirjahyllyt, joiden välikköihin olisi helppo piiloutua. Chadin tuntien purevansa poskensa sisäpintaa tahattomasti kun tämä joutui turhautuneena myöntämään itselleen – ettei kykenisi näkemään niin hyvin kirjaston hämäryydessä, että olisi äkännyt samantien Sinin olinpaikan. Tuo heistä nuorempi oli aina ollut parempi käyttämään pimeyttä hyväkseen ja siitä tämä olikin saanut lempinimen; varjo, uuden salaseuran jäsenten keskuudessa. Joten Chadin alkaen tekemään niin kuin moni muukin olisi tehnyt tämän sijassa; ajan pelaaminen, että kohde saataisiin löydettyä.

”Leikkiä?” Chadin toistaen tahallaan tuon yhden sanan asteen huvittuneemmalla äänensävyllä, samalla kun toinen käsistä kohosi sipaisemaan hiuksia päälaen suuntaisesti. ”Eivätkö vain lapset leiki? Meidän ikäistemme kohdilla se taitaa olla ihan jotain muuta.” Askeleiden alkaessa liikkumaan uudelleen hitaammin eteenpäin, kuuloaistin odottan valppaasti toisen vastausta – sillä vain sen avulla aistit voisivat ehkä yrittää tavoittaa Sinin olinpaikan kirjastossa. Ohittaessaan virkailijan työpisteen, napattiin pöydänkulmalta mukaan kirjekuorien avaamiseen tarkoitettu veitsi, joka saisi käydä puolustautumiseen tarpeen vaatiessa. Chad olisi voinut kantaa mukanansa koko ajan salaseuralaisten piiloterää, mutta jos halusi olla huomaamaton – olisi myös kaikki vaatetuksessa näytettävä sille. Kirjekuoriveitsen tullen käännetyksi kyynärvarren taakse piiloon. ”Ja mistä olet saanut päähäsi, että palvelen pelkästään sitä miestä, joka tunnetaan pelkkänä vanhan salaseuran vanhimma hännystelijänä. Enhän edes kanna näkyvillä heidän symboliaan.” Kartoittaessaan suunnilleen sen osan kirjastosta mistä oli kuullut Sinin äänen viimeisimpänä, astui Chad peremmälle kirjahyllyjen välikköön, joka olisi vain yksi niistä monista vaihtoehdoista. ”Yhdistit minut kuitenkin viimein siihen ikävään välitapahtumaan italiassa. Minun oli pakko tehdä se – sillä muuten en olisi saanut sukulinjani oikeutta takaisin ja mitä Azraan tulee… Kuka on sanonut, että yrittäisin toimia häntä vastaan enkä auttaa saamaan sukunsa oikeutta takaisin.”

Chadin pysähtyessä viimein seisomaan sen kirjahyllyn taakse, jonka toiselle puolelle aistit olivat hetki sitten liittäneet Sinin sijainnin. Vanhimman kuitenkaan astumatta vielä esiin vaan jäi kärsivällisesti odottamaan olivatko aistit olleet oikeassa, joten aikaa olisi pelattava enemmän. Sekoitettava pakkaa entisestään. ”Etkö ole tosiaan ikinä katunut sitä kun annoit isäsi vaikuttaa päätökseesi? Loppujen lopuksi, sinä hänet hylkäsit ja vaihdoit toiseen, joka on isällesi paljon mieleisempi.” Sormien parantaessa asteen kirjeveitsen asentoa vasemmassa kädessä. ”Näin meidän kesken, veli, kysyn pelkästään yhden kerran ja sen jälkeen en enää puhu siitä; Rakastatko sinä häntä vielä?” Chadin hiljentyen odottamaan vastausta, edes pientä ulos henkäystä, joka riittäisi vahvistamaan sen oliko Sin vielä kirjahyllyn toisella puolella. Tumman katseen kohottautuessa myös katsomaan kulmien alta vaivihkan oloisesti mahdollista pakoreittiä. Chadilla kun ei ollut aikomusta taistella Siniä vastaan, ei vielä.

Alex Su 28 Joulu 2014, 00:38

"Nimenomaan. Näkyvillä." Äänen lausuen takaisin pimeydestä, Chadin suodessa tapoihinsa kuuluvan vastauksen, joka enemmän kielsi vastaamalla kysymykseen kysymyksellä suoranvastauksen sijasta, "Älä viitsi Chad. Ei ole mikään salaisuus että Vanhan Salaseuran sisällä on jonkin asteinen kapina Zaytä vastaan - eikä Creon todellakaan ole aivan tavanomainen hännystelijä muiden joukossa, tiedät sen. Miksi muuten Zay soisi hänellä niinkin paljon vapaita käsiä aavikolla?" Askelten muuttumatta noiden sanojen aikona nopeemmaksi, saatika edes hitaammaksi vaikka Sin tiesi pienenkin äänen voivan paljastaa hänen olinpaikkansa Chadille, joka oli kuitenkin yksi parhaimmista Uuden Salaseuran rivistöissä, kuin myös oli ollut aikoinaan palkkamurhaajana. Siitä lähtien kun nämä kaksi miestä olivat astuneet yhdessä salaseuran rivistöihin päälle kymmenen vuotta sitten - oli näitä kahta vertailtu toisiinsa jatkuvasti niin taidoissa jotka lähenivät toisiaan, kuin myös näiden välisen kilpailun vuoksi - joka oli kuitenkn usein leikkimielistä eikä jättänyt jälkeensä pienintäkään epäillystä minkälaiset välit näillä oli toisiinsa. Veljekset. Henkeen ja vereen, vaikkei verellistä sitomusta ollutkaan. Samalla tavoin kuin Azran ja Sinin välillä, tai Chadilla ja Alballa. Vaikka he olivatkin vihanneet aluksi toisiaan enemmän kuin mitään muuta, näiden tehtyä teini-iässä sovinnon - oli kumpikin pelastanut toisen hengen vuorollaan tarvittaessa, pitäneet toisistaan huolta, kinastelleet ja inttineet eroavista mielipiteistä, ja sopineet kuitenkin joka kerta aina lopuksi. Chadin puhuessa Italian tapahtumista ja sukulinjastaan, joka kuitenkin yhdistyi De Fioreen eri sukunimestä huolimatta, sai tuo toteamus kulmat hetkellisesti kurtistumaan kuulemastaan. Kaikki ne vuodet, oli Chad kunnioittanut vanhempiensa muistoa vaikkei koskaan puhunutkaan näistä, ja sen pohjalta ei ollut myöskään siihen mennessä edes yrittänyt selvittää muita sukulaissuhteitaan - mutta ilmeisesti jokin oikeutti kuitenkin suvun vartijana olemisen nimenomaan tuolle eikä Giovannille "Joten se oikeuttaa sinua satuttamaan sukulaistasi, jolla on kaksi nuorta lasta ja vaimo?" Tuohon kohtaan jokin olisi halunnut sanoa ääneen, ettei Chad todellakaan tiennyt mihin oli kätensä sotkenut varastaessaan sen kirotun kirjan, ja minkälainen tulevaisuus tätä hyvin todennäköisesti odottaisi mikäli toinen ei omisi vartijan roolia. Miehen päästen silloin pitkän kirjahylly rivin päähän, jonka välissä hän oli astellut jo pidemmän aikaa, jonne askeleet viimein pysähtyivät.

Hopeisen katseen sulkeutuen hetkellisesti kokonaan, aistien yrittäen paikantaa Chadin sen hetkistä paikkaa tarkalleen, mistä tämä mahdollisesti aikoisi hyökätä mikäli kokesi itsensä uhatuksi sillä hetkellä - tai ainakin aikoisi aiheuttaa hämminkiä mahdollisen pakenemisen edessä. "Et ole siltä ollut hänelle rehellinen. Voisit edes sen verran yrittää. Olette sentään olleet yhdessä jo kymmenen vuotta, ja ilmeisesti menossa naimisiin - mikäli sanoihisi on uskomista." Hymähdyksen karaten asteen raskaamman oloisesti sieraimista, jonka jälkeen silmät avautuivat uudelleen - Chadin suodessa silloin uuden kysymyksen - joka sai vielä siihen asti rauhallisen mielen värähtämään. Sinin joutuen nielemään vaikeammin kuunnellessaan toisen sanoja jotka mukamas havittelivat mielenkiinnosta totuutta mieheltä itseltään, mutta onnistuivat silti järisyttämään miestä hetkellisesti. "Niinkö hän väittää? Että vaihdoin hänet??" Silmien nousten suorasta katsekontaktista eteenpäin minne tahansa muualle kuin itsestään menosuuntaan, kulkeutuen seinämissä ja katossa. "... Hän oli se, joka toimi vanhimman tahdon mukaan. Hän työnsi minut pois luotaan vaikka olisin uhmannut Anubista hänen vuokseen. Hän oli se, joka sai sydämeni ja talloi sen maahan teoillaan ja valheillaan." Noiden sanojen aikana, kääntyi keho silloin ympäri kirjaston välikköä kohti, nähden matkan päässä Chadin. "... Ei. En rakasta häntä enään. Hän ei ole enään sen arvoinen, - kidutin itseäni vuosia sen jälkeen kun hän katosi Adetten kanssa - ennen Gabriellaa. Tiedät sen. Näit sen. Miksi siis kyselet moista." Sinin nähden toisen kokonaisena moneen päivään, sormien puristautuen nyrkkiin taskujen sisässä sen hetken aikaa. Hänen tietämättä olisiko hänen pitänyt vihata tuota edessään seisovaa miestä vai antaa toisen selittää vielä kun siihen suotiin vaihtoehto.

"Olen tässä Chad. Haluan vastauksia, sen takia olen täällä." Miehen lausuen, purren hampaillaan posken sisäpintaa. "... Älä valehtele. Tiedät ettei se kannatta kanssani. Kuinka kauan? Siitä lähtien kun me kaikki olimme salaseuran rivissä? Siitä lähtien kun hän lähti?" Sinin pystyen tuntemaan kuinka vaatetuksen alla riimut alkoivat muodostumaan kehoon jokaisen kuluvan minuutin sisällä mitä enemmän hän alkoi pelkäämään vastausta, jonka kuuleminen rikkoisi heidän 'perheensä' lopullisesti, ja samalla miehen luottamuksen. "Mistä lähtien olet ollut vihollinen?"

Alice Su 28 Joulu 2014, 22:57

”Tiesitkö, että Anubis oli vanhempieni kuoleman takana?”
Tuon yhden vaivaisen kysymysmuotoon muotoillun lauseen tullen töksäytetyksi yhtäkkiä päin keskustelukumppanin naamaa kun toinen oli vasta hetki sitten kääntynyt ympäri ja kaksikon katseet olivat kohdanneet. Kuivan hymähdyksen kohottautuessa keuhkoista ja huulilla häivähtäen iloton hymy, joka loi kylmää ilmapiiria jälkeensä.
”Tokihan sinä tiesit sen kun näytät tietävän kaiken muunkin. Tiesit jo sen kuinka De Fioren suvun vala oikeasti periytyi ensimmäisenä isälleni; Lucio De Fiorelle ja kuinka tämän petti hänen omat sukulaisensa, oma perheensä. Olihan setäni sukulinja paljon rauhallisempi ja helpommin hallittavissa, helpommin liitettävissä teidän sukulinjaanne Eveyn, Giovannin nykyisen vaimon, kautta. Isoisäni; Saites, siirsi suvun valan suoraan Giovannille kannettavaksi. Aika outoa vai mitä? Miksi se hyppäsi sukupolven välistä? Siksi, KOSKA se oli alun alkaen kuulunut isälleni, joka murhautettiin vaimonsa kanssa ja se kaikki kätkettiin ovelasti tapaturmaksi salaseuran tehtävän aikana, joka tapahtui Kreikassa… josta (yllätys, yllätys) Anubis löysi minut orpona ja otti mukaansa Egyptiin. Kaikkien niiden vuosien aikana isäsi ei KOSKAAN kertonut minulle kuka oikeasti olin ja mikä perintö minulle oikeasti kuului – sillä sehän tulisi siirtymään Giovannille, joka puolestaan meni naimisiin Anubiksen tyttären/siskosi kanssa.”

Chadin pitäen hetken tauon tilityksensä lomassa. Antaen tumman katseensa vastata polttavasti suoraan noiden hopeisten silmien katseeseen, jotka olivat tulleet vuosien saatossa yhtä tulkitsemattomiksi kuin Anubiksellakin ja juuri se kyseinen piirre ärsytti tätä vuotta vanhempaa miestä. Oikean puoleisen etusormen lakatessa leikkimästä viereisen kirjan koristeselkäymyksellä, jatkoi tumma ääni yhtä viileästi kuin oli puhunut alussakin.
”Tiesithän myös sen kuinka Anubis alensi arvojärjestyksessä Alban vain sen takia – ettei tämä voinut tulla lapsuudessaan tapahtuneen väärinkäytön vuoksi enää raskaaksi ja sehän ei sopinut isällesi. Ei tietenkään, sillä eihän hän voisi päästää miespuolista sukunsa jatkajaa avioitumaan hedelmättömän naisen kanssa. Anubis tiesi sen olevan muutenkin häpeä Alballe, joka siistä syystä johtuen ei maininnut puutostaan koskaan ääneen; Ei edes sinulle, vaan antoi sinun päästää irti. Alba ei koskaan toivonut mitään muuta kuin että olisi saanut antaa sinulle terveen lapsen – ja sitä kun hän ei voinut tehdä, koki hän olevansa arvoton rakkaudellesi ja suvullesi. Anubis teki sen hänelle kyllä hyvin selväksi niiden vuosien aikana.”

Jalkojen alkaessa viimein ottamaan välimatkaa umpeen kaksikon välillä, jokaisen otetun askeleen ollen kiireetön, mutta sitäkin varmempi. Chadin alentaen ääntänsä nyt hiljaisemmaksi, liiankin pelottavan rauhalliseksi.
”Salaseuran vanhimmat vain käyttävät meitä kaikkia hyväkseen päästäkseen itse lähemmäksi omaa etuansa. Ei ole väliä kuulutko uuteen vai vanhaan, sillä lopputulos on lähes aina sama; Vallan havittelu ja oman asemansa varmistaminen useaksi vuodeksi eteenpäin. Ei ole väliä oletko jo vanhus vai kenties vasta pieni lapsi, joka joutuu taistelemaan omasta hengestään merivedessä, jonka hänen omien vanhempiensa veri on värjännyt punaiseksi. Ei ole väliä kenelle annat sydämesi ja antaudut rakastamaan häntä, sillä tulee se päivä jolloin joudut huomaamaan, että olet rakastanut kyytä vierelläsi.”
Chadin pysähtyessä seisomaan aivan Sinin eteen, sanoi tämä vielä lopuksi;
”Millään niistä ei ole mitään merkitystä.”

Oikean ranteen sisäsyrjää koristavaa symbolia kihelmöidessä nyt enemmän mitä lähempänä suvun vartija seisoi ikimuinaista voimaa, joka oli onnistunut yli viisivuotta sitten karkaamaan uudelleen vankilastaan ja sitoutumaan Sinin kehoon. Chadin pitelemä kirjeveitsi oli vaihtanut paikkaansa oikean käden otteeseen ja mitä kauemmin sormet pitelivät esinettä, sitä enemmän terä alkoi kuumeta mystisesti (aivan kuin se olisi laskettu lähemmäksi avotulta).
”Ehkä olen aina ollut vihollisesi, Sin… veljeni… ystäväni.”
Sanojen jättäessä oman haikean tavunsa hiipumaan pimeyteen, liikahtivat huulet hyvin pienesti kuin kertoakseen niiden olevan pahoillaan… Käden kohottautuessa silmänräpäyksessä veitsi otteessaan ja kohdistaen iskun tappavan tarkasti kohti kaulaa. Kirjeveitsen kultaisen olemuksen välkähtäessä hämyisen kirjaston valossa, joka lankesi tilaan kupollin kautta.

Alex Ma 29 Joulu 2014, 01:35

Chadin töksäyttäen puolestaan oman kysymyksensä vuorostaan nuoremmalleen, - antoi Sin sen hetken aikaa näkyä kasvoiltaan selvän hämmennyksen. Toisen kysymyksen ollen kaikkea muuta kun mies oli olettanut kuulevansa sillä hetkellä takaisin, mutta samaan aikaan toisen hymy - joka oli kaikkea sitä mitä Sin oli oppinut varomaan toisessa. Mitäänsanomaton, tunteeton, rauhallinen ja silti määrätietoinen - jolla olisi vain yksi päämäärä jota ei kuitenkaan pystynyt lukemaan noista tummista silmistä. Sinin hiljentäen itsensä sen kerrankin, yhden ainoan kerran elämänsä aikana kuunnellakseen sen mitä Chad oli todellisuudessa saanut tietää omasta sukulinjastaan joka oikeutti tämän ottamaan kirjan haltuun. Ja miten tämä salaseuran vanhin liittyi niihin tapahtumiin todellisuudessa - vaikkei ollut koskaan kertonutkaan asiasta. Tuon kaiken kuuleman saaden miehen aluksi epäluuloiseksi, niinkuin yleensä lapsi koko mikäli kuuli jotain vanhemmastaan joka ei miellyttänyt korvia, mutta mitä kauemmin hopeinen katse antoi pysyä tuota vuotta vanhemmassa miehessä - sitä todellisemmaksi jokainen noista sanoista kuitenkin muuttui. Uudenlaisen pettymyksen ja vihan tunteen alkaen kumpuamaan sisältä, sen enään kohdistumatta niinkään tuohon vain muutaman askeleen päässä seisovaan vanhempaan, vaan tähän yhteen henkilöön joka sillä hetkellä olisi ties missä Ranskan maalla Andrean kanssa.

Hopeisen silmäparin kääntyen vain asteen sen verran irti Chadista kun tämä päätti lopettaa sormileikin kirjojen pintojen kanssa, sai se kehon muuttumaan väkisinkin entistä varovaisemmaksi,miehen jatkaessa kuitenkin tuossa samaisessa aiheessa joka oli kummallekin heistä enemmän kuin piikki lihassa. Alba. Miehen jatkaessa jälleen paljastuksilla, alkoi toinen ottaa viimeinkin välimatkaa kaksikon välillä umpeen, vaikka Sin itse ei ollut aluksi edes tulla toista mitenkään vastaan. Kahden askeleen ottaen viimeisetkin sentit umpeen, näiden kahden miehen ollen toisiaan nokatusten. Sinin niellen hankalasti sillä hetkellä, tietämättä mitä oikein sanoisi sillä hän ei voisi tehdä mitään veljensä hyväksi, eikä tämä tulisi hyväksymäänkään mitään - edes lohduttavilla sanoilla ei olisi enään väliä kaiken sen jälkeen mitä Chad oli kokenut, kuullut ja kertonut nyt ääneen. Sen hetken aikaa Sinin olisi tehnyt mieli vain sulkea silmänsä silkasta turhautumisesta ja uupumuksesta äskeisen sanapommin jäljiltä mutta silti, huulet saivat edes sanottua yhden asian: "En tiennyt mitään noista. Olen pahoillani Chad."

Muinaisen voiman tunnistaen vartijan läheisyydessään, niinkuin ilmeisesti myös Chad tunnisti senkin, katsoi nuorempi hetken aikaa toista oikeasti pahoillaan silmästä silmään, sen sijaan että hän olisi yrittänyt esittää olevansa isänsä kaltainen niinkuin yleensä. Hän ei pystynyt olemaan yhtä tunteeton, vaikka olisikin yrittänyt. Ei enään. Hiljaisemman äänen lausuen vielä että ehkä vain oli niin että he olivat vihollisiksi alusta alkaen, kurtistuivat kulmat hetkellisesti kysyvästi, ajatuksien kereten edes ajattelemaan noita aluksi niin kummallisia sanoja kertaalleen syvemmin kun silmät erottivat käden nousevan sivulta vauhdilta, ja terän pintaa vasten kulkien valojuovat kun sitä kohotettiin selvästi tarkoituksellisesti ylöspäin. Viiltävän kivun kulkien koko kehon halki.

Pimeyden ottaen vasta hetki sitten avautuneet silmät vastaan, jossa silmät hetken aikaa siristelivät herättyään äkillisesti ilman sen suurempaa syytä, josta keho alkoi hitaasti nousta ylös tuolla pehmeällä parisängyllä - jonka toisella vierustalla nukkui heistä tuo vanhempi osapuoli, jonka otteessa Evey oli tottunut jakamaan sängyn jo monta vuotta siihen mennessä, vilkaisivat silmät vain tuota. Sen sijaan että nainen olisi vain asetellut itsensä uudelleen makuulleen ja kenties jopa vahingossa onnistunut herättämään Giovannin uudella asennonmuutoksella, tyytyi tämä ruskeahiuksinen nainen sen sijaan nousemaan pois sängystä hakiakseen juotavaa saadakseen ajatukset kasaan - ja kenties syyn siihen mikä onnistui herättämään tämän keskellä yötä.

Paljaiden jalkojen, jotka tunsivat kylmän kaakelilattian inhottavasti itseään vasten ja herättävän viimeisenkin uneliaan mielen kun tämä matkasi hiljaa tuonne keittiöön, josta saisi viileän lasillisen vettä mutta ennenkuin tämä oli edes päässyt sinne asti - näkivät hopeiset silmät pimeyden halki jotakin mitä siihen aikaan ei todellakaan odotettu näkevän keittiössä. "Sophie?"

Tuon vasta viisi vuotiaan lapsen kääntyen pelästyneenä äitinsä kysyvää ääntä kohti, tiputtaen pelästytykseltään melkein seinäpuhelimen luurin otteestaan lattialle, tai ainakin tuolille jossa tämä pienikokoinen tyttö seisoi sillä hetkellä, yritti tämä pyyhkiä kasvojaan kuivaksi nopeasti selvästi kyynelistä ja ryystää vuotavaa nenäänsä parhaansa mukaan ollakseen mahdollisimman normaali vanhempansa edessä. Aluksi selvä hämmennys ja ulkonäöllinen vihaisuus paistaen selvästi äidin kasvoilta, sillä niin pienen lapsen ei todellakaan pitäisi olla siihen aikaan edes liikkeellä, mutta katsoessaan tytärtään ... alkoivat nuo kaksi piirrettä sulamaan samantien, äidinvaiston ja lempeyden polkiutuen päällimmäisenä. Sophie oli tuolloin laskenut kasvonsa piiloon pyyhkiessään vielä kasvojaan, haluamatta kohdata äitiään vihaisena sillä se oli viimeinen asia mitä tämä toivoi. Hän oli vain yrittänyt saada tietää isoveljensä puhelinnumeroa, johon soittaa sillä vain osasi auttaa Sophieta tämän erikoisten painajaisten kanssa, - jotka samaan aikaan hämmensivät että pelottivat tätä, - varsinkin kun isä ja äiti itse eivät tienneet mistä oikein oli kyse. Pienten käsien laskeutuen alas kun Sophie uskoi näyttävänsä suurinpiirtein normaalilta, mutta ennen kuin katse kerkesi kohoamaan takaisin ylös, tunsikin tämä kuinka solakat, pehmeät kädet hakeutuivat kainaloiden alle ja nostivat helposti kohti syliä. Sophien kohdaten äitinsä läheltä, tytön päätyen vanhemman syliin asetetuksi paremmin niin että Evey pystyi toisella kädellä kannattelemaan kuopustaan, ja toisella kädellä taas pyyhkimään toisen kasvoja vielä. Rauhallisen, vaikka hiljaisen äänen kysyen mikä sai tytön liikkumaan alakerrassa puhelimen luona, - näytti Sophie menevän aluksi vaikeaksi ja epäröiväksi siitä haluaisiko hän kertoa. Eveyn kuitenkin istuutuen tuolle samaiselle tuolille uudelleen, aikomatta kuitenkaan pakottamaan lastaan kertomaan tivaamalla tälle - mutta sen sijaan sormet liikkuivat noilla pitkillä vaaleilla hiuksilla rauhoittavasti, rohkaisten nuorimmaista. Lapsen niellen aluksi hankalasti, ennenkuin alkoi kertomaan unestaan joka oli jälleen kerran liian todenmukainen ja realistinen ollakseen silkkaa mielikuvitusta - mutta silti järki nieli sen silkaksi sattumaksi ja mahdottomuudeksi. Sophie ei tietäisi niistä asioista vielä. Tuon pienen lapsen kertoen kuitenkin pahasta miehestä - jonka silmät eivät olleet mitään muuta kuin itse tyhjyys ja pimeys pupilleista valkuaisiin. Pelkkää mustaa.

Äkillisen väistöliike oli saanut Sinin ottamaan nopeasti takapakkia, ja saanut tämän tasapainon romahtamaan melkein kokonaan ja lentämään vanhalle lattialle - ellei käsi olisi saanut tukea kirjahyllystä. Kasvojen peittyen vapaaseen käteen, jossa veri vuolsi alas runsaasti - kertoen Chadin kyllä osuneen, muttei haluamallaan tavalla. Kaiken tuon aiheuttaen kuulokkeen irtoamisen korvasta, josta Sin oli siihen mennessä ottanut selvyyteen tehtävän etenemistä, mutta ne viimeiset sanat jäivät kokonaan mieheltä pois - jonka Sin olisi halunnut kuulla kaikista eniten sillä hetkellä.

Sormien värjäytyen verestä, Sinin pystyen maistamaan raudan suussaan kivun ja kirvelyn lävitse, mutta pelkkä suun avaaminenkin sattui. "... Halusin sen irti." Äänen lausuen hiljaa toiselle, kasvojen piiloutuen vieläkin kämmenen taakse joka sai tuon puheen kuulostamaan hetken aikaa epäselvältä. "Tiedän mitä siitä seuraa. Olen yrittänyt jo monta kertaa. Jos saisin sen irti, sieluni, sieluni imeytyy kirjaan muinaisen voiman mukana. Mutta tiesitkin varmasti siitä, miksi muuten Alba olisi ehdottanut vaihtoa vaimooni." Kehon alkaen hitaasti nousta takaisin koko pituuteensa, antoi verestä peittyyt käsi silloin laskeutua takaisin sivulle ja katseen kääntyen nyt kohti Chadiä kenties viimeisen kerran. Toisen silmän ollen täysin päinvastainen hopeisesta, josta näkyi vielä inhimmillisyys mutta toinen silmä - oli kokonaan musta valkuaisia myöten, jättämättä pienintäkään epäillystä ettei tuo kuulunut todellakaan ihmiselle. "... Mene. En aio taistella kanssasi tänään."

Alice Ma 29 Joulu 2014, 12:12

”Toteutan toiveesi, jos toteutat omani.” Synkän, ei ollenkaan ihmisille kuuluvan äänen kuiskatessa keskellä pimeyttä. Sanojen jättäessä jälkeensä vielä kylmäävän tunteen, joka nostatti niskakarvat väkisin pystyyn. ”Olemmehan vain tuhkaa ja varjoa, emmekä lainkaan jumalten kaltaisia.” Katsojan silmien eteen avautuessa täysin yllättäen sysimusta demonimainen katse, jonka sisin oli yhtä pohjaton kuin ikuisuus – sai tuo näkymä unen väistymään sähköiskun kaltaisesti ja kehon ponnistamaan istumaan. Käden, joka oli vaistonvaraisesti napannut yöpöydältä jotakin lyömäaseeksi kelpaavaa, pysytellen vielä hetken aikaa suojana kehon edessä. Sydämen hyppiessä rintakehän sisimmässä paljon nopeammin ja se puolestaan sai ulos hengityksen värisemään joka kerta. Viimeisempien unen rippeiden alkaessa haihtumaan hiljalleen, alkoivat aistit terästäytyä asteittain ja pian kuuloaisti nappasi hiljaisen keskustelun alakerrasta. Eveyn saadessa silloin vastauksen Sophielta aikaisempaan esitettyyn kysymykseen, josta Giovanni ei tiennyt vielä mitään. Käden alkaessa rentoutumaan asteittain ja esine tuli lasketuksi takaisin yöpöydälle raskaan huokaisun saattelemana. Saman käden kohottautuessa hieraisemaan silmien seutua, jotka tuntuivat olevan vieläkin unessa. Tuon pienen huomion kertoen, että jokin oli onnistunut herättämään miehen hyvin syvästä unesta kello… katseen kääntyen vilkaisemaan pientä kellonäyttöä yöpöydällä… tasan yksi yöllä. Aistien alkaessa kartoittamaan lähempää ympäristöä, tajusi Giovanni viimein Eveyn puuttuvan viereltään. Kyseisen huomion saaden kulmien rypistymään hetkeksi. Yleensä Evey oli kaksikosta se, joka nukkui öisin hyvin sikeästi vaikkakin heräsi automaattisesti auringon nousun aikaan. Giovanni puolestaan oli ollut aina se levottomampi nukkuja – sillä suvun yrityksen vastuu ja kaikki muut ajatukset tuppasivat kohota mieleen juuri silloin kun mielen olisi kuulunut rauhoittua levolle.

Aluksi keho ei tehnyt elettäkään ylösnousemisen suuntaan, mutta lopulta ajatukset tulivat siihen lopputulokseen – ettei nukahtaminen tapahtuisi heti uudestaan vaikka sitä olisi jääty odottamaan aamuun asti. Joten Giovanni nousi lopulta ylös ja lähtien itsekkin alakertaan kiireettömän oloisesti. Lähes jokaisen otetun askeleen aikana mieleen nousi kysymyksiä hetki sitten nähdystä unesta (jos sitä sellaiseksi pystyi kutsumaan) vaikkakin se oli vaikuttanut enemmän sille, että Giovanni olisi kohdannut sen demonimaisen katseen jonkun toisen silmien kautta. Henkilön, jonka muinainen voima oli yhdistänyt samantien vihollisekseen. Giovanni oli nähnyt tuon demonimaisen katseen kauan sitten Egyptissä ja sitä tämä ei tulisi unohtamaan kovin äkkiä. Muinainen voima ei paljastanut todellista itseään kuitenkaan kovin äkkiä, joten kysymys kuului; Mikä oli saanut sen tekemään nyt niin? Puisen lattian narahtaessa hiljaisesti kun askeleet saavuttivat viimein keittiön ja ruokailutilan. Keittiön työtason yläpuolelle sytytetyn valon saaden merenpihkan väriset silmät näyttämään entistä mystisemmille, mutta missään vaiheessa niiden sisimmässä ei ollut juonittelua tai tunteettomuutta. Tuo katse oli aina tyyni ja viisas, joka sisälsi aitoa rakkautta miehen läheisiä kohtaan. ”En ole ilmeisemmin ainoa, joka ei saa tänä yönä unta.” Tumman rauhallisen äänen todetessa viimein ääneen ja tehden vanhemman miehen läsnäolon julki noille kahdelle. Giovannin päästessä Eveyn selän taakse, suotiin naisen päälaelle hellä suukko, minkä jälkeen keittiön kaapeista alettiin selvästi etsiä jotakin. ”Onko Sophiella kaikki kunnossa?” Kysymyksen tullen esitetyksi ääneen etsintöjen lomassa tuolilla istuvalle Eveylle, joka edelleen piteli pariskunnan kuopusta sylissään ja näytti selvästi lohduttavan nuorempaa. Oliko heidän tyttärensä taas nähnyt jotakin epämieluista kesken unien? Sophie ei ollut vain koskaan suostunut kertomaan niistä vanhemmilleen vaan pikkuinen oli hakenut lohdutusta isoveljensä luota ja olisi varmasti hakenut sitä nytkin, mutta valitettavasti Andrea oli kaukana ranskassa isoisänsä kanssa.

Alex Ma 29 Joulu 2014, 16:01

Äidin ja tyttären istuessa vielä tuolla hyvin perinteisessä italialaiskeittiössä, oli Sophie saanut kerrottua suurinpiirtein unestaan joka oli herättänyt lapsen ja saanut tämän hakeutumaan keittiöön puhelimen ääreen, tämän pienen tytön haudaten päänsä vanhempansa yöpaidan peittämää hartiaa vasten, pitäen kovasti kiinni paidan kankaasta selkäpuolella toivoen ettei tätä päästettäisi vielä heti irti. Tumman, paljon matalemman äänen kuuluen äkisti ovelta, sai se kummankin pään kääntymään samantien kohti miestä itseään, jonka silmien mystisyys korostuikin tuona hetkenä vähäisessä valaistuksessa, toisen todetessa ettei olisi ainoa joka ei saanut unta. Eveyn hymyillen aviomiehelleen pienesti vastaukseksi, kun taas Sophie hautasi kasvonsa uudelleen piiloon naisen hartiaa vasten, lähtemättä kommentoimaan asiaa sen enempää. Suukon tullen painetuksi ohimennen päälaelle, jäi hopeinen katse seuraamaan toisen menoa aina kaapeille, josta Giovanni ilmeisesti etsi jotakin tiettyä käsiinsä, isän kysyessä viimein ääneen oliko Sophiella kenties kaikki hyvin, vilkaisi Evey tytärtään joka ei näyttänyt tekevän elettekään siihen suuntaan että olisi halunnut kertoa isälleen itse mikä oli hätänä, "Painajaisia. Taas. Sophie yritti löytää numeron josta saisi Andrean kiinni, mutta sitä ei ole."

Tuon viimeisen lauseen jälkeen Eveyn olisi tehnyt mieli kahlita kielensä sillä kertaa kokonaan sillä hän tiesi tasantarkkaan, miksei kyseistä numeroa löytynyt puhelimen muistista muiden numeroiden joukosta. Ja se syy oli juuri tälläiset päähänpistot. Isoisä oli antanut heille ohjeistuksen yhteydenotoista - ja yksi niistä oli ettei numeroa saisi tallentaa mihinkään sillä pelolla, että vihollinen saisi siitä mahdollisuuden löytää nämä juuri silloin kun Andrea ei olisi voimissaan ja pääsisi sitä kautta niskan päälle. Sophien nostaen viimein kasvonsa irti piilosta, kohdaten äitinsä läheltä. Eveyn pystyen sen aikaa näkemään sen tutun itsepäisyyden ja tulisuuden jota tyttö näytti vain harvoin muille kuin veljelleen - varsinkin tuota jälkimmäistä "Mutta haluan Andrean takaisin kotiin." Sophien sanoen äidilleen takaisin, sen lauseen kertoen kuinka vahva todellisuudessa sisarusten välit olivat.

Ranskassa puolestaan, vaikka Andrea oli sanonut menevänsä nukkumaan, oli tuo suunnitelma vaihtunut jo muutaman tunnin sisällä siihen että uni ei yksinkertaisesti tullut - sillä jokin hyvin epämääräinen tunne vaivasi tätä - ja valitettavasti Andrea tiedosti sen tunteen tutuksi. Hän oli kokenut sen tunteen monta kertaa ollessaan erossa Sophiesta silloin kun tällä oli joku hätänä - tosin silloinkin he olivat pystyneet soittamaan toisilleen, mutta kun sekin oli kielletty... sai se tunne Andrean lähes hermostumisen partaalle. Asiaa auttamatta mitenkään se että jalkaa ja selkää särki pitkän matkustamisen ja epämukavan nukkuma-asennon vuoksi josta ei kuitenkaan saatu vaihtoehtoja kipsissä olevan jalan ja käden kanssa. Tämän teini-ikäisen pojan nousten pois sängystään selvästi väsyneenä, lähtien astelemaan uudelleen kohti keittiötä josta tämä oli aiemmin kieltäytynyt isoisänsä tekemästä juomasta joka olisi varmastikin auttanut noiden kipujen kanssa ja ehkä jopa auttanut häntä nukkumaan edes sen yhden yön hyvin. Silmät, jotka näkivät kuitenkin yllättävän hyvin pimeydestä huolimatta, Andrean edes huomioimatta tuota kyseistä piirrettä itsessään sillä harvemmin hän todellisuudessa edes liikkui pois huoneestaan keskellä yötä, mutta sillä kertaa jokin sanoi että hän tarvitsi jotain muutakin rauhoittuakseen loppuyöksi kuin vain kirjan jota lukea. Kattovalon tullen räpäytetyksi päälle oven viereisestä katkaisijasta, jonka jälkeen silmät joutuivat siristelemään hetken aikaa kirkkaan valon vuoksi arkuudesta, Andrean nähden edessään lähes koskemattomalta näyttävän keittiön, joka näytti juuri siltä ettei kukaan ollut koskaan edes astunut tuohon tilaan sen illan aikana - ainoan asian johin silmät todellisuudessa kiinnittivät huomion väsyneessä mielessä oli pöydälle jätetty pelkistetty kahvimuki - jonka sisällä oli vieläkin käyttämättömät yrtit joista poika oli aiemmin kieltäytynyt. Ja olisi varmasti kieltäytynyt nytkin vaikka ne olisivatkin auttaneet, ei siksi koska nimenomaan Anubis oli ne kerännyt vaan siksi ettei hän pitänyt yrteistä, teestä eikä myöskään kahvista vaan eli pääsääntöisesti kaakaolla. Veden keittimen tullen napautetuksi päälle, täytti pian tuon pienen tilan veden kovaääninen kohina ja kaappien äänet kun Andrea otti vielä toisenkin mukin ja kaakaopussin ennenkuin tämä viimein istuutui pöydän ääreen.

Kuuman veden tullen kaadetuksi ensin mukiin jossa yrtit olivat olleet, sai mukista nouseva haju pojan nyrpistämään nenäänsä ja pään vetäytymään kauemmaksi. Hajun ollen kaikkea muuta kuin miellyttävä, ja sai järkevänkin mielen miettimään kolme kertaa mitä ihmettä hän oli todellisuudessa edes juomassa. Kivun kipsatussa ranteessa kuitenkin palauttaen pojan takaisin todellisuuteen kuinka paha tilanne todellisuudessa oli - kivun olematta samanlainen kuin jalassa - sen ollen enemmän polttava ja epämiellyttävä, jota seurasi perässä pistely ja kirvely (mikä oli pojastakin erikoista) ja silti Andrea laittoi sen kiltisti murtuman syyksi.

Äidin saaden viimein tyttärensä rauhoitettua sen verran että tämä oli nukahtanut uudelleen vanhempansa syliin sillä kertaa, hiljaisen laulun säkeen kuuluen lapsen korvan vieressä tuttuna säkeenä, jota oli oltiin laulettu aikoinaan niin Andrealle kuin Eveyllekin aikoinaan kun tällä oli ollut nukahtamisvaikeuksia, onnistui tuo samainen kappale vielä vuosikymmentenkin jälkeen rauhoittamaan kuulijansa taistelusta huolimatta, huokaisi Evey jossain syvällä mielessään osaksi helpotuksesta ja sitten toisaalta myös raskaasti sillä se oli vain yksi monista asioista jotka he joutuisivat selittämään Sophielle kunhan tämä vain kasvaisi tuosta vielä, vaikka mieluummin vanhempi olisi pitänyt lapsensa viattomuuden niin pitkään kuin se vain antoi periksi. Mutta valitettavasti - Sophiekin olisi kohta jo kymmenvuotias, ja sitten yhtäkkiä tämä olikin jo teini-ikäinen omine mielipiteineen ja ajatuksineen ja tunteineen. Sormien silitellen vaaleita hiuksia, joiden pieni luonnon kiharuus ja vaalea väritys oli peritty selvästi Eveyltä, mutta sen sijaan hiusten rakenteesta ei ollut tietoakaan siitä karheudesta joka yhdisti omalla tavallaan niin Giovanniakin kuin Eveytäkin, naisen vain toivoen ettei Sophie heräisi kuin seuraavan kerran vasta aamuna. Hopeisen katseen, joista oli muuttunut iän karttuessa enemmän hänen isänsä kaltaiset mutta sitten toisaalta, niistä näkymättä sitä tunteettomuutta ja kylmyyttä vaan rakkaus ja lämpö kaikkea läheisiään kohtaan vaikka kello olikin jo paljon ja olo oli lievästi väsynyt. "... Näitkö painajaisia, vai mikset saanut unta?" Asteen hiljaisemman äänen kysyen viimein ääneen kun Evey oli täysin varma että Sophie oli syvässä unessa, pään kääntyen sen verran että Evey pystyi näkemään heistä sen vanhemman osapuolen kunnolla, alkoi keho kohota silloin irti tuolista takaisin ylös pitkään jatkumisen istumisen jälkeen, varovaisien askelin tullen miehen vierelle, katseen päästämättä toisesta irti. Muistikuvassa välähtäen näkymä heistä kahdesta kauan sitten samaiseen yöaikaan keittiössä, jolloin kumpikaan heistä ei olisi koskaan edes uskonut mihin se yksi hetki todellisuudessa oli vienyt heidät eteenpäin. Kumpikaan heistä tuskin ole ajatellut olevansa kahden lapsen vanhempi, saatika naimisissa toistensa kanssa.

Alaselän nojautuen pöydän osaa vasten, Sophien liikahtaessa pienesti sylissä, kääntyi katse vilkaisemaan tyttöä ettei tämä olisi herännyt uudelleen tai näkisi sittenkin painajaisia, "... Olen huolestunut Andreasta. Tai enemmänkin hänestä ja isästäni, varsinkin kun he ovat kaksistaan kuin vesi ja öljy ja tunnen isäni ... kasvatustavat ja poikamme vahvan mielipiteen."

Alice Ke 07 Tammi 2015, 19:30

Käsien etsiessä vieläkin yläkaapeista sitä mitä oli yritetty löytää jo parin minuutin ajan – keskeytyi tuo kaikki samantien kun kuuloaisti nappasi Eveyn kysymyksen ja toteamuksen sekaisen lauseen siitä asiasta miksi vanhin oli yhtäkkiä hereillä keskellä yötä. Giovannin yrittäen loihtia huulillensa edes jonkinlaista hymyä, mutta huono valehtelija kun oli – ei tuo hauras maski pysynyt kauankaan paikoillaan, vaan suli sitä myötä mitä lähemmäs Evey käveli miestänsä ja seisahtui lopuksi tämän vierelle keittiön työtason eteen. ”Painajainen vai kenties jollakin sairaalla tavalla totuuden mukainen.” Käsien palautuessa nojaamaan tasoa vasten, jotta ryhtiä päästiin laskemaan hetkeksi kumaraan raskaan huokaisun saattelemana (tuon pienen äänen kertoessa enemmän kuin tuhannet sanat sinä hetkenä). Merenpihkan värisen katseen palautuessa lopulta takaisin noihin kirkkaan hopeisiin silmiin, joiden katsetta Giovanni rakasti ja siltikin omalla tavallaan myös vihasi katkerasti. Johtuiko kenties tuo viimeisin tunne siitä, että nuo samanväriset silmät kuuluivat myös Anubikselle, joka omilla teoillaan onnistui aina satuttamaan läheisiään ja silti pitämään nämä rakastavasti lähellään. Miten jumalat olivat suoneet sellaiselle henkilölle näinkin rakastavan perheen? Vai oliko Anubis onnistunut huijaamaan jopa jumalia näiden omassa pelissään?

Giovannin jatkamatta enää omaa vastaustaan vaan jäi kuuntelemaan Eveyn ajatuksia, jotka yhtälailla näyttivät harhailevan Ranskan suunnalla kuten Giovannillakin. Aluksi vanhemman vastaamatta heti takaisin, mutta mitä kauemmin katse näki edessään Eveyn huolestuneet ja väsyneet silmät – kohosi lopulta naista lähempi käsi ja laskeutui koskettamaan hellästi posken sivustaa, peukalon kärjen silittäen pehmeän tuntuista ihoa tasaisesti ylös ja alas. Tuota yhtä hetkeä kestäen sen tietyn aikaa, kunnes Giovanni erkaantui kokonaan työtason luota ja siirtyi seisomaan Eveyn eteen, ottaakseen tämän kasvot kokonaan käsiensä väliin. Teko olisi edennyt jo halaukseksi jos Evey ei olisi pidellyt sillä hetkellä pariskunnan kuopusta sylissään. ”Sinä tiedät, että rakastan sinua ja lapsiamme ennemmän kuin mitään muuta, mio caro. Eikä mikään voima; ei tässä maailmassa tai seuraavassa, saa minua luopumaan siitä tunteesta, jonka avulla olen valmis suojelemaan teitä minkä tahansa vaaran edessä. Edes Anubis ei kykene käsittämään sitä tunnetta ja Jumala häntä auttakoon – jos hän erehtyy koettelemaan sen tunteen vahvuutta.” Rauhoittavan ja rakastavan suudelman painautuessa Eveyn otsalle kiireettömästi, jota vasten vielä kuiskattiin hiljaisesti; ”Annoin hänelle aikaa vain kuukauden ja jos isäsi yrittää jotain muuta… en valitettavasti silloin jää enää katsomaan sivusta.” Giovannin erkaantuessa vain sen verran kauemmaksi, että katse näki kokonaan Sophien äitinsä sylissä. Tuon viisivuotiaan lapsen nukkuessa uudelleen rauhallisesti (vielä). Jäntevien sormien kohottautuessa silittämään noita kullan vaaleita hiuksia varovaisesti. Giovannin tarvitsematta sanoa mitään sillä hetkellä – sillä tämän katseesta näkyi selvä anteeksi pyyntö Sophielle, joka oli valitettavasti joutunut käymään parikin kertaa lähellä sitä ajatusta – ettei tällä olisi enää isää. ”Viedään hänet takaisin nukkumaan. Kerrotaan hänelle vasta aamulla – ettei hän voi olla yhteydessä veljeensä nyt niin paljon kuin oikeasti olisi.” Giovannin yrittäen hymyillä nukkuvalleen lapselleen lempeästi, mutta valitettavasti sydäntä painavat murheet eivät kauan jaksaneet pidellä sitä esillä. Keittiön valojen tullen sammutetuksi vanhemman toimesta kun tämä lähti keittiöstä viimeisimpänä.

Alex Pe 09 Tammi 2015, 21:22

Suukon painautuen otsalle samalla tavoin kuin se oli tehnyt koko kaksikon yhdessä olon aikana kaikki ne vuodet, onnistui tuo pieni hyvin mitättömältä näyttävä teko aina rauhoittamaan huolestuneenkin mielen niinä pahimpina hetkinä vaikka itsestään Giovanni tuskin osasi edes kuvitella millainen vaikutus tällä oli vaimoonsa ja lapsiinsa todellisuudessa. Tuon pienen teon ja sanojen saaden kuitenkin hymyn kohoamaan väkisinkin huulille vaikka tilanne olikin arka heille kummallekin - varsinkin kun Giovanni kertoi jälleen oman mielipiteensä mitä tulisi tapahtumaan mikäli Eveyn isä yrittäisi jotain ylimääräistä, - saivat nuo sanat kuitenkin pään tekemään nyökkäyksen sen merkiksi että nainen ymmärsi mitä toinen tarkoitti vaikkei se tarkoittanutkaan mitään kovin hyvää toisen luonteen tietäen. Kaksikon irtaantuen sen verran toisistaan että isä pstyi näkemään tyttärensä edessään vaikka tämä nukkuikin sylissä, näytti siltä ettei Sophie ehkä vielä heräisi eikä noteerannut näin ollen isäänsä tai tämän katsetta josta Sophie olisi varmastikin kysynyt sen nähdessään. Toisin kuin Evey, joka kohotti kätensä varoen sivulta miehen poskelle, peukalon silittäen ihoa hetken aikaa, kunnes Giovanni itse tokaisi että olisi parempi viedä kuopus nukkumaan rauhassa omaan sänkyynsä, johon vastattiin pienelle nyökkäyksellä, askelten lähtien viemään tuosta takaisin samaa reitti pitkin kohti yläkertaa kohti tuota huonetta, josta Sophie oli itse lähtenyt aiemmin. Pehmeän patjan ja lämpimän peiton ottaen lapsen uudelleen vastaansa äidin toimesta kun tämä peitteli kuopuksen takaisin untenmaille, varmistaen vielä ettei tällä olisi liian kylmä ja pahimmassa tapauksessa vilustuisi uudelleen. Ohimolle tullen painetuksi vielä viimeisimpänä rakastava suukko tavan mukaan, hyvän yön-toivotuksena.

Oven tullen jätetyksi raolleen vanhemman toimesta sen sijaan että Sophie olisi jätetty pimeään huoneeseen yksin, mutta neljän rivakan eläimellä kuuluvan askeleen seuraten pian tuosta eteenpäin kun äiti oli päässyt tietyn välimatkan päähän tyttärensä huoneesta. Buddhan, josta muu perhe oli lupautunnut huolehtimaan, oli tullut tapana nukkua Sophien kanssa samassa huoneessa, ellei jopa samassa sängyssäkin pahimpina hetkinä sillä aikaa kun Andrea itse oli poissa (normaalisti eläimellä oli oma peti pojan huoneen lattialla), eikä itse pystynyt huolehtimaan lemmikistään Ranskassa oman fyysisen tilansa, että isoisänsä takia.

Viileän yöilman lävistäen koko kehon, katseen kohdaten yötaivaan kaupungin yllä väsyneenä, vaikka horisontissa näkyikin jo asteittain kuinka aurinko tulisi nousemaan muutaman tunnin päästä ja toivottaisi aamun alkaneeksi. Tuona yönä kuitenkaan ei oltu suotu unta mielelle vaikka sitä oltiinkin yritetty. Kehon nojautuen väsyneenä parvekkeen kaidetta vasten jota vasten oltiin nojailtu vähän väliä, noustu takaisin normaali pituuteen ja kävelty hotellihuoneen ja parvekkeen väliä levottomasti tietämättä missä oikein olisi pitänyt sillä hetkellä olla. Sormien leikitellen modernilla puhelimella, vaikka mies tiedosti kuinka uhkarohkealta tuo näytti sellaisen silmissä joka arvosti tuota kommunikointi laitetta ja tiedosti selvästi kuinka kallis se oli.

Toisen käsistä kohoten uudelleen leualle, tuolle tietylle alueelle joka oli vieläkin arka kirjeveitsen iskusta jonka hän oli saanut osakseen Chadiltä. Peukalon kulkien leualta tuon haavan aran haavan päältä aina sinne minne se päättyi - kulkien lähellä huulen sivustaa ja päätyen poskelle, jonka jälkeen sormi irtautettiin kipeältä alueelta silmien eteen tarkasteltavaksi - miehen nähden selvän punaisten jäljen sormen päässä jossa aluetta oltiin sivelty, pääsi keuhkoista silloin kylmä hymähdys. Muistikuvan välähtäen jälleen silmien edessä päiväisestä, jossa he olivat nähneet Chadin kanssa - hänen muistaen heidän keskustelunsa ja toisen äkkipikaisen teon... mutta sen jälkeen, kaikki oliki epäselvää. Hän ei osannut kuvailla sitä, mutta hän kyllä tiesi sen sanomattakin, että jokin oli saanut Muinaisen voiman ottamaan väliaikaisesti vallan hänen kehostaan, näyttäytymää kirjan uudelle vartijalle syystä tai toisesta. Mutta miksi?

Viileän tuulen heiluttaen tummia hiuksia tahdissaan edestakaisin, hopeisen katseen kohdaten viimeisen kerran nukkuvan kaupungin edessään ennenkuin sormet viimein painoivat kännykän näyttöä soittaakseen siihen ainoaan numeroon, joka pystyi antamaan hänelle vastauksia niinkin myöhään yöstä vaikka nämä olivatkin kahdessa eri maassa, eivät näkisi toisiaan kuin seuraavan kerran kuukausien päästä. Luurin painautuen korvaa vasten, kuopuksen kuunnellen tuttua hälytysääntä rauhallisesti odottaen kuulevansa tutun miehen äänen toisessa päässä.

Tuon saman nukkuvan kaupungin vaikuttaen ehkä parvekkeelta rauhalliselta, itsestään kadulla se oli aivan päinvastainen, katujen ollen täynnä puolestaan näitä ihmisiä ketkä eivät voineet toteuttaa itseään päiväsaikaan saamatta paheksuvia katseita osakseen: juhlijoita niin nuoria kuin vanhempiakin, hämäräihmisiä amatööreistä ammattilaisiin, isoja ryhmiä, musiikkia... kadut olivat jopa yöstä lähes yhtä täynnä elämää kuin päivälläkin.

Painavan olkaimellisen matkalaukun tullen nostetuksi paremmin olkapäälle, - rauhallisten askelien kulkeutuen määrätietoisesti tietä pitkin. Vapaan käden tarttuen harmaasta huppukankaasta joka oltiin asetettu pään päälle suojatakseen kasvoja ylimääräiseltä huomiolta jota juuri sillä hetkellä ei kaivattu missään nimessä, ja suojatakseen kylmältä ilmalta, joka sai nahkatakkiin turvautuneen kehon siltikin kylmettymään ja tärisemään välillä tahtomattaan.

Siitä huolimatta, mitä kauemmin askeleet jatkoivat matkaansa määrätietoisesti, mitä kauemmin kaupunkin sydän alkoi vauhtia asteen rauhallisempaan asuinalueeseen. Talojen numeroiden vaihtuen toisenlaiseen, vaikka hän etsikin vain sitä yhtä tiettyä.

Viimein silmät näkivät edessään sen oikean numeron jota oltiin haettu jo hetken aikaa, lähenivät askeleet tuon kuluneen oven eteen ja rystysten koputtaen rivakasti puista pintaa sen sijaan että hän olisi soittanut ovikelloa vieressä, mutristuivat punertavat huulet hetkellisesti toisiaan vasten, kertoen Azran olevan enemmän kuin hermostunut spontaanisesta päätöksestään jonka suunnasta hän ei osannut olleenkaan sanoa oliko se hyvä vai erittäin huono päätös. Sen yhden ainoan kerran kun hän edes oli spontaani. Mahassa lentäen niin perhoset kuin jännityksestä tulevat krampitkin. ajankuluen eteenpäin, tuntui tuo yksikin minuutti liian pitkältä - kääntyi keho viimeisimpänä selkä ovea kohden vetääkseen muutaman kerran rauhallisesti henkeä keuhkoista sisään ja ulos. Hän oli vain Chadin oven edessä, ilmoittamatta keskellä yötä - mitä vielä?

Alice Su 11 Tammi 2015, 21:40

Luurin painautuessa korvaa vasten jäi sen jälkeen pelkkä odottaminen. Linjalta kuuluen pari kertaa tasainen tuuttausääni, kunnes se yhtäkkiä loppui selvän pätkittäisen rätinän saattelemana. Ehkä Sin olisi ymmärtänyt sen itsekkin, mutta ennen kuin toinen ehti edes ajattelemaan mitä oli oikein tapahtunut hetki sitten, kuului parvekkeen oven suunnalta tasaisen rauhallinen ääni, joka toi mieleen kuin silkillä olisi hivelty kuuloaistia. ”Vaikuttaa sille ettet saa puheluasi hoidettua vielä loppuun.” Uuden kaupungin keskustan suunnalta puhaltavan tuulen henkäisten parvekkeen ylitse, sen liikutellessa naisen pitkiä ja luonnollisesti kihartuvia hiuksia, jotka oli nyt jätetty tahallaan auki ja aseteltu vanhan tavan mukaan vasemman olkapään ylitse. ”Älä näytä vahingossakaan yllättyneelle, Sin. Tiesit kyllä, että karistaisin ne lähettämäsi varjostajat ennemmin tai myöhemmin.” Alba oli nojannut olkapäällänsä oven karmia vasten, mutta tehdessään läsnäolonsa julki sanoillaan irtaantui tämä kyseisestä tuesta ja suoristautui täyteen pituuteensa. Oikean puoleisen käden etu- ja keskisormen kohottautuessa silloin kasvojen korkeudelle, niiden pidellen selvästi pientä taiteltua paperilappua otteessaan. Vihreiden iiristen pysytellen aluksi tuossa paperin palassa, kunnes viimein siirtyivät sen ylitse katsomaan tuota mustahiuksista miestä, jonka Alba oli aikoinaan tuntenut lähes melkein kokonaan ja nyt ei edes sitäkään. Huulille olisi voinut kohota se leikittelevä hymy, josta oli tulut omalla tavallaan tämän naisen puumerkki, mutta sen sijaan leukaa kohotettiin vain aavistuksen ylöspäin ryhdikkäämpään asentoon ja sanat jatkoivat värähtämättä: ”Tätähän varten olet täällä? Joten tässä…” Jalkojen ottaessa vain sen välttämättömän askeleen eteenpäin metrin päässä sijaitsevan parvekepöydän luokse, jonka metalliselle kannelle tuo kyseinen paperin pala laskettiin pienen kukkaruukun reunan alle – ettei tuuli olisi vienyt lappua seuraavaksi mennessään. Alban perääntyessä takaisin parvekkeen ovelle, josta tämä pääsisi hotellihuoneistoon ja sieltä käytävään, joka veisi pihalle koko rakennuksesta. Katseen kulkeutuessa takaisin Siniin, mutta mitään hempeilevää ei alettu puhumaan vieläkään vaan se sama tyynenrauhallinen ääni viimeisteli pisteenä i:n päälle: ”Mene hakemaan vaimosi ja palaa takaisin Slovakiaan. Palaa takaisin turvallisempaan ympäristöön ja kokoa ajatuksesi, tai muuten teet itsestäsi paljon haavoittuvaisemman. Usko minua kun sanon ettet ole nyt turvassa muualla.” Nuo lauseet sanottuaan Alba alkoi tehdä lähtöä, ehtien jo kääntymään kannoillaan, mutta ennen kuin tämä katoaisi jälleen kerran Sinin näköpiiristä ja elämästä, kääntyi keho vielä asteen takaisin ja ensimmäistä kertaa lämpimämmällä äänellä sanottiin; ”Sinusta tulee hyvä isä, Sin. Vaimosi tulee saamaan kaksoset.” Hymyn, joka ei kuitenkaan yltänyt silmiin asti, häivähtäen punaisiksi maalatuilla huulilla. Tuon yhden ainoan kerran Alban paljastaen tulevaisuutta Sinille, joka ei varmaan vieläkään tiennyt naisen synnyinlahjasta. Hiljaisen töminän kertoessa paljaiden jalkapohjien askelista, kunnes ääni muuttui lopussa korkokenkien kopinaksi (Alban pukien nuo kengät takaisin jalkaan puolessa välissä hotellihuoneistoa).

Ensimmäisen koputuksen osuen ovea vasten, oli se saanut vain talon omistajan hätkähtämään hereille syvästä unesta ja haparoimaan puoliksi sokeana yölampun katkaisijaa. Toisen ja kolmannen koputuksen tullessa, oli mies päässyt ylös sängystä ja tokkuraisena lähtenyt kävelemään kohti ulko-oven suuntaan. Matkalla vasemman jalan varpaat tietenkin tultiin potkaistuksi kipeasti olohuoneen lipastoa vasten, mikä sai tasolle asetetut valokuvakehykset ja pari somistetta heilumaan uhkaavasti kaatumis-/tippumisuhan alla. Chad oli palannut kotiinsa vasta kaksituntia sitten, mutta se aika oli silti riittänyt saamaan hyvin unenpäästä kiinni, joka nyt viimeistään haihtui silmänräpäyksessä. Espanjan kielellä käydyn manaamisen saatellen tuota ihanaa tunnetilaa. Ontuvaksi muuttuneiden askelten loppuessa viimein ja vihdoin ulko-ovelle, joka tultiin aukaistuksi asteen hitaammin (tulijasta kun ei voinut olla koskaan liian varma). Tuon puisen oven, joka oli koriste kaiverrettu espanialaisten tavan mukaisesti, avautuessa syrjään Chadin (joka nyt vasta tajusi olevansa pelkästään bokserit ja t-paita päällä) edestä. Kaiken pysähtyen kirjainmellisesti. Silmien nähden edessään tuon hyvinkin tutun näköisen naisen, mutta järki ei todellakaan suostunut uskomaan sitä heti todeksi. Hämmennyksen ollen niin suuri, että oven taakse piiloon jääneen käden päästäen vahingossa irti ”kättä pidemmäksi” tarkoitetusta esineestä, joka valitettavasti tietenkin tippui suoraan jo valmiiksi kipeytyneiden varpaiden päälle. Huutoa ei kuitenkaan kuulunut, vain kurkusta kohoava hiljainen kärsivä tavu ja otsan painautuminen hetkeksi ovea auki pitelevän käden kyynärvarteen – ettei silmien kostuminen näkyisi. Kurkun rykäisten itseään selvemmäksi parin syvään hengittämisen jälkeen, Chadin saadessa viimein äänensä takaisin. Tumman katseen kohottautuessa takaisin tuohon kuistilla seisovaan naiseen, mutta enää keho ei jäänyt paikalleen vaan astui tuon pienen välimatkan hitaasti umpeen ja kädet kohosivat tilannetta tunnustellen toisen vartalon ympärille. Azra oli totisesti onnistunut yllättämään teollaan Chadin tulemalla pari päivää alkuperäistä suunnitelmaa aikaisemmin. Pelkästään toisen myöntävä vastaus ja spontaaninen teko saivat 100%:sti yllättymään. Käsien vetäessä Azran nyt kokonaan lähelle, laski Chad otsansa hetkeksi naisen omaa vasten ja lausui hiljaisesti sekä aidosti kiitollisena: ”Kiitos, Azra. Kiitos, että vielä jaksat uskoa minuun.” Silmien avautuessa uudelleen erkaantui Chad sen verran kauemmaksi, että sai otettua tuon raskaalta näyttävän laukun Azralta. Tuon pienen eleen tarkoittaen rivien välistä luettuna, että Azra oli tervetullut astumaan peremmälle Chadin kotiin.

Alex Su 11 Tammi 2015, 23:44

Korvan erottaen tuon oudon äänen linjan toisesta päästä, joka sulki hälyttävän tuuttauksen kokonaan - katkaisten alkaneen puhelun siihen paikkaan, laskeutui käsi lähemmäs samantien alas korvalta ja peukalon painaen punaista luurin kuvaa näytöllä. Ajatuksien alkaen järkkäilemään tapahtunutta järkevään muotoon jotta mies ymmärtäisi mikä sai moisen tapahtumaan ilman mitään järjellistä syytä, mutta ajatuksen keskeytyen samantien kun naiselle kuuluva ääni lausui ettei Sin tainnut onnistua yhteydenotossa, tunsi mies kuinka tämän hengitys värähti asteen hankalammin - aivan kuin tämä olisi unohtanut hetkeksi hengittää kokonaan. Siitä oli viisi vuotta, ja jokainen niistä päivistä oli jättänyt oman jälkensä tuon äänen omistajaan mutta siltikin mies tunnisti Alban vaikkei tämä kääntynytkään aluksi ympäri. Naisen vielä mainitessa ettei hänen pitäisi olla kovin yllättynyt että Alba onnistui pääsemään varjostajista eroon, sai tuo lause hymähdyksen karkaamaan väkisinkin huulien välistä "En olekaan. Hämmennyin vain että tulet nyt esille viiden vuoden piilottelun jälkeen." Jalan liikahtaessa silloin ensimmäisen kerran sivulle kääntyäkseen ympäri ja kohdatakseen Alban edessään kunnolla, uskaltausui Sin jopa hymyillä tuolle vaikka jo pelkästään sen yrittäminen sattui. Sinin jo odotti tavallaan näkevänsä sen hymyn, joka osasi leikitellä hyvin ilkeällä tavalla ihmisen mielellä nuoremman niin halutessa ja samalla se kuitenkin oli ainakin joskus ollut vain kulissi - jolla toinen oli peittänyt todelliset tunteensa maskin taakse muiden salaseuralaisten tavoin. Sitä kuitenkaan tulematta sillä kertaa. Sen sijaan nainen kohottikin sormien välissään olevan paperilapun paremmin nähtäväksi, jonka jälkeen toinen kuroi muutaman askeleen umpeen laittaakseen lapun turvalliseen säilöön tuulelta, lausuen samalla kehotuksena miehelle itselleen hakemaan Gabriella ja palaamaan samantien takaisin sinne mistä he olivat tulleetkin oman turvallisuutensa uhalla, sai tuo kaikki kulmat kurtistumaan hetkellisesti. Mitä hemmettiä oikein sillä hetkellä tapahtui? Ensin Alba sieppasi hänen vaimonsa, halusi muinaisen voiman vastalahjaksi, ja nyt tämä ilmestyy ja varoittaa jostakin vaarasta, minkävuoksi olisi parempi olla Slovakiassa. Kukkakupin kolahtaen heikosti takaisin pöydän pintaa vasten kun lappu oltiin asetettu sen alle, jonka jälkeen toinen alkoi ottamaan askeleita jo poispäin kohti huoneistoa josta tämä pääsisi nopeasti takaisin käytävään ja katoaisi todennäköisesti lopullisesti miehen elämästä, jäi Sin katsomaan naisen katoavaa olemusta, ja siltikin - hän tunsi itsensä vaikeaksi sillä hetkellä.

Hampaiden pureutuen posken sisäpintaa vasten kivuliaasti, miehen liikahtaessa nopeasti kukkaruukun luokse ottaakseen lapun otteeseensa enennkuin se todellakin katoaisi - mutta ennen sitä Alba vielä lausui jotain - mikä sai sydämen sykähtämään asteen voimakkaammin. Kaksoset?

Sinin tietäen kyllä Alban olevan parantaja, mutta Gabriellan raskaus ei pitäisi olla edes niin pitkällä että he tietäisivät varmasti mitään lapsesta.

Tuon syyn vuoksi jätettiin tuo kaikki hetkellisesti taka-alalle, ja annettiin olla. Sinin kiirehtien kuitenkin vielä parvekkeen ovelle naisen perässä "Alba. Odota." Sinin lausuen nuo sanat sen enempää ajattelematta, oli keho tehnyt jo oman päätöksensä ja kiirehtinyt ottamaan naisen vielä kertaalleen kiinni, päästessään tarpeeksi lähelle, tarttui käsi automaattisesti toisen pienemmästä ja solakammasta kiinni sen enempää kyselemättä. "... Chad kertoi. Sen mitä Anubis teki pitääkseen meidät erossa. Ja miltä sinusta tuntui. Enkä usko että pystyt ottamaan näitä sanoja enään tosissaan mutta ... olisit silti ollut arvoiseni. Olet aina ollut, Alba." Sinin tuntien nielaisevansa asteen hankalammin noiden sanojen aikana "... Olen pahoillani, mitä tapahtui Alba."

Korvien kuullen lähestyvät askeleet ovella, kääntyi keho uudelleen ympäri kohdatakseen sen miehen joka viimein avasi oven, mutta iloisen vastaanoton sijasta, kohtasikin kumpikin silkassa hiljaisuudessa kumpainenkin - Chad hämmästyksestä ja yllättyneisyydestä ja Azra taas omasta hermostuneisuudestaan. Käsien jotka olivat asettuneet rintakehän päälle puuskaan kylmästä, toisen käden kohoten sen verran irti että se pystyi tekemään tervehdysmäisen eleen pienen hymyn kera - odotti Azra jo seuraavaksi saavansa kuulla kunniansa tempauksestaan ja sanat jotka kehottivat tätä painelemaan takaisin ja palaamaan suunnitelman mukaisesti muutaman päivän päästä. Jonkin tipahtuen kuitenkin ilmeisesti Chadin varpaalle, värähti naisen ilme hetkellisesti pelästyneen ja empaattisen kivuntunteen välillä, vaikka mies itse ei tapoihinsa kuuluvasti pitänyt sillä kertaa meteliä hänen nähdensä. Azran odottaen hetken aikaa että toinen näytti tokenevan ennenkuin uskaltautui avaamaan suunsa viimein "Tämä oli erittäin huono idea --" Hermostuneen ja ilmasta kylmettyneen asteen värisevän äänen sanoen pahoittelevasti, mutta sen sijaan että Chad olisi jäänyt vielä seisomaan paikoilleen ottikin tämä oma-aloitteisesti kaksikon välimatkan kiinni ja otti tunnustelevasti halaukseen, sulkeutuivat kellertävät silmät hetkeksi silkasta helpotuksesta. Otsien painautuen viimeisimpänä yhteen, siirtäen asteen lippiksen lippaa ylöspäin jotta Azra pystyi pelkästään kuulemaan ne sanat mitkä nuorempi lausui. Hymyn kirien hiljaa punertavien huulien pinnalle "Aina, Chad. Aina."

Pariskunnan erkaantuen toisistaan, miehen ottaessa kyselemättä naisen kantamuksen omaan kantoonsa sanattomana lupana astua kynnyksen ylitse asuntoon, joka oli sillä hetkellä pimeä - ei Azra oli onnistunut herättämään toisen syvästä unesta. Azran astuen viimeisenä sisään, eli tämä myös sulki oven perässään ja varmisti sen varmasti menneen kunnolla kiinni niin myöhäisenä aikana. Nahkatakin ja ulkokenkien tullen asetetuksi siististi omille paikoilleen eteiseen, ennenkuin Azra antoi katseensa seurata tuota uutta asuntoa jossa kuitenkin Chad oli oleskellut jo tovin aikaa.

"Tämähän näyttää ihan jopa asuttavalta." Naisen todeten, uskaltautuen astumaan jopa peremmälle miehen omaan 'valtakuntaan' jonne tuskin ei toivottu ihan ketä tahansa vierasta. Azran viimein kohdaten nuorempansa uudelleen, alkoi välimatka supistua hitaasti pienemmäksi naisen toimesta "Taisin herättää sinut. Ja taisit satuttaa itsesi siinä samalla. Anteeksi pikkuinen." Vanhemman todeten tosissaan pahoittelevasti nähdessään ensin Chadin sen hetkisen vaatetuksen, ja sitten toisen varpaan josta kyllä näki ettei osuma tainnut olla aivan hellänlainen.

Naisen päästen miehen eteen, antoivat kädet kietoutua toisen ympärille kunnolla pitkän ajan jälkeen - kaksikon suuremman pituuseron käyden jälleen selväksi kun nainen joutui kohottamaan päätään taaksepäin ollessaan niin lähellä. Jalkapohjien joutuen jännittämään itseään sen verran että nainen pystyi nousemaan päkiöiden varaan jotta nainen ylttyisi painamaan huulensa miehen leuansivustaa aluksi, edeten kohti huulia.

Alice Ma 12 Tammi 2015, 18:17

Käden, joka oli paljon isompi ja jäntevämpi, tarttuessa naisen omaan, joka puolestaan oli paljon solakampi – sai tuo pieni ele kehon pysähtymään hitaasti aivain kuin se olisi vieläkin epäröinyt tekemäänsä ja harkinnut miljoona yksi kertaa kannattaisiko naisen jäädä vapaaehtoisesti tuon puolivuotta vanhemman miehen lähelle. Hiljaisen pidemmän uloshenkäyksen puhaltaessa ulos nenän kautta, ääni ei ollut halveksiva vaan pikemminkin sellainen ele, joka kertoi rivien välistä naisen olevan väsynyt siihen mitä tämä joutui tekemään niinä päivinä jatkuvasti; piilotteleminen ja pakeneminen, ikuisesti. Kuinka helppoa se olisi ollut vain kääntyä äkisti ympäri ja suudella toista sillä intohimolla, joka oli kasvanut jo kivuliaisiin äärimittoihin menneiden viiden vuoden aikana. Kuinka välinpitämättömästi Alba voisi yrittää saada Sinin unohtamaan vaimonsa ja jatkamaan siitä hänen kanssaan mihin he olivat jääneet. Pelkkä tuon ajatuksen ajatteleminen sai huulien seutua polttelemaan, niin mitä olisi tapahtunut jos Alba olisi oikeasti suudellut Siniä? Vain jumalat sen yksin tiesivät ja pitivät sen myös omana tietonaan.

Katseen, joka vielä siihen asti oli pysytellyt mitään katsovana eteenpäin kuin olisi odottanut näkevänsä jotakin ilmestyvän hotellihuoneen pimeydessä, kääntyessä viimein Siniin päin samalla kun naisen solakka keho kääntyi sen verran ympäri, että se käsi johon Sin oli hetki sitten tarttunut – tultiin irroitetuksi otteesta hitaasti ja nainen itse otti miehen kädestä kiinni, tuodakseen sen lähemmäksi noita kalpeita kasvoja, jotka olivat kohdanneet liian paljon pahuutta ja juonitteluja siihen ikään mennessä. Ihon muuttuen kuin posliiniksi kuun hämyisessä valossa, niin kalpea se oli. Verenpunaisiksi maalattujen huulten korostuen sitäkin selvemmin. ”Niin olen minäkin pahoillani.” Alban painaen sen parin sekunnin ajaksi Sinin kämmenselän vasten poskeaan/leukansa sivustaa, ennen kuin laski sen lähemmäksi huuliaan suodakseen tuolle karhealle iholle pehmeän ystävämielisen suukon. Hiljaisten sanojen lausuen lähes ihoa vasten venäjän sulosointuisalla kielellä; ”Hyvää yötä, rakas demonini. Ehkä näemme uudelleen seuraavassa elämässä ja saamme sen mikä meille oikeasti kuului.” Alban erkaantuessa sillä kertaa paljon nopeammin Sinin luota ja poistuen hotellihuoneesta ennen kuin mies tajuaisi tehdä mitään. Kokolattiamatolla vuoratun käytävän pehmentäen suurimmaksi osaksi korkokengistä syntyvää kopinaa. Alban astuessa viimein peremmälle metalliseen ja vanhan aikaiseen hissiin, kohotti tämä hetkeksi kasvonsa ylöspäin ja nieleskeli selvästi pari kertaa hyvin hankalasti. Ripsien räpyttelemisen tapahtuen myös pari kertaa useammin. Sormikkaaseen verhotun käden kohottautuessa vaivihan oloisesti nenän korkeudelle, aivan kun se olisi valmistunut pyyhkimään poskipäät kuiviksi ja puhtaaksi, mutta silmät taistelivat vielä kyyneleitä vastaan. Hissin nytkähtäessä liikkeelle.

Chadin astuessa ensimmäisenä ulko-oven kynnyksen ylitse, kantaen mukanaan tuota raskaammanpuoleista matkaolkalaukkua, joka tuli pian lasketuksi olohuoneen reunamilla sijaitsevaan nojatuoliin, jonka vastapäätä sijaitsi se kirottu lipasto, jonka yhteen tukijalkaan vasemman jalan varpaat oli potkaistu pimeässä. Joten tuosta aikaisemmasta viisastuneena käsi kurottautui nyt nojatuolin ylitse sytyttääkseen vieressä sijaitsevan jalkalampun, jonka varjostin loi pian tilaan oranssin/beigen värisen himmeän taustavalon. ”Kyllähän tämä kadulla elämisen voittaa, mutta ei ihan yllä siihen aikaisempaan loisteliaisuuteen, jossa saimme elää slovakiassa asuessamme.” Chadin todetessa tapansa mukaan takaisin ohiheittävästi vähättelevästi sen hetkistä elämäntyyliään kohtaan. Puhumisen aikana tämän pyöritellen parikertaa varovaisesti sitä samaista olkapäätä, jonka hartialla laukkua oli kannettu hetki sitten. Sanat olisivat varmasti seuraavaksi todenneet jotakin ironista laukun painosta ja sen oikeasta sisällöstä tiiliskivien suuntaan, mutta havaitessaan sivustassa uudelleen liikettä – ei siitä kestänyt kauankaan kun Azra oli siirtynyt vaivihkan oloisesti seisomaan Chadin vierelle ja päästen lopuksi tämän eteen kun mies kääntyi kohteliaisuuden eleenä. Toinen oli puhunut jotakin herättämisestä ja tapaturmasta, mutta nuo sanat menivät kirjainmellisesti korvilta ohitse kun katse keskittyi tarkkailemaan mitä Azra suunnitteli tekevänsä. Naisen käyttäessä tuota hyvinkin vanhaa lepertelynimeä miehestä, sai se Chadin hymähtämään pienesti kuulemallensa ja laskemaan kasvojaan aavistuksen alaspäin – ettei Azran olisi tarvinnut ihan varpailleen asti nousta (ja hän oli se kaksikosta pikkuinen?). Huulien kosketuksen tuntuen aluksi posken alaosassa, ei Chad reagoinut kyseiseen vielä mitenkään. Seuraavan kosketuksen laskeutuessa jo leuan sivustalle, oli toinen käsistä kohonnut naisen yläselälle, jossa sormet pääsivät ottamaan hiuksista asteen pitävämmän otteen. Hiuksista pitävä ote ei tukistanut, mutta käski silti sanattomasti Azraa kohottamaan katseensa takaisin miehen omiin silmiin, joiden väritys oli hyvinkin pelottavan tumma sen hetkisessä huoneen valaistuksessa. ”Leikitteletkö taas kanssani..” Chadin laskien kasvojaan tahallaan asteen lähemmäksi, että pääsi hipaisemaan nenänsä päällä tahallaan Azran kasvojen sivustaa. Tuon yhden hetken aikana hänen haistaen selvästi naisen ominaistuoksun, joka oli saanut joka ikinen kerta kylmät väreet juoksemaan alavatsalla. Nenän hipaisun viimeistellen huulten leikittelevä kosketus aivan suun sivustaan. ”…Vai pitäisikö minun tulkita eleesi jollakin muulla tavoin?” Kasvojen erkaantuessa taas jälleen kerran kauemmaksi, niskan puolella seikkailleen käden siirtyen edemmäksi ja alkaen jäntevillä sormillaan hivelemään kaulan ja leukaluun sivustaa. Tumman katseen pysytellen koko ajan naisen omissa silmissä.

Alex Ma 12 Tammi 2015, 23:05

Sen hetken aikaa, näiden kahden väkisin erilleen erotetun sielun kohdaten toisensa hyvin pitkän ajan jälkeen kasvotusten hyvin läheltä, täytyi Sin hetken aikaa kuinka hän ei pystynyt hengittämään kunnolla kun Alba oma aloitteisesti tarttui hänen käteensä ja nosti sen siroille kasvoille. Kämmenselän tuntien ihon pehmeyden, miehen pystyen jälleen haistamaan selväksi nuoremman ominaistuoksun selvästi - nähden pimeyden lävitse naisen kasvot joista näki tuon kokeneen aivan liikaa lyhyen elämänsä aikana lapsesta asti jotka olivat muokanneet Alban perusluonnetta sen tietyn verran. Ja siltikin vaikka Sin kuinka yritti kieltää sen, oli jopa sanonut niin aiemmin Chadille ... tiesi hän valehdelleensa niin itselleen kuin 'isoveljelleen' aiemmin tämän kysyttäessä. Ja sen myöntäminen sattui.

Suukon painautuen tuota samaista ihoa vasten joka oli menettänyt oman nuoruuden pehmeytensä jo teini-iän jälkeen, löi sydän asteen kivuliaammin rintakehän alla, ajatuksien pyytäen ettei Alba kiduttaisi häntä silla tavoin enään. Mieluummin repisi vaikka hänen sydämensä rinnasta jos se sen vaatisi. Tuon hetken aikaa, mikäli tuo vasemmassa sormessa sijaitseva sormus ei olisi tuntunut yhtä raskaalta kuin kahleet jotka kahlitsivat hänet siihen paikkaan eikä Sin olisi opetellut pientä itsekuria, olisi hän ottanut tuon pienen välimatkan kiinni, suudellut noita punaiseksi maalattuja huulia kaikella sillä intohimolla ja kaipuulla minkä nuorempi onnistui hänessä herättämään, painanut naisen takana olevaa seinää vasten. Varmistaakseen ettei toinen lähtisi vielä. Ei ihan vielä.

Venäjän kielen lausuen muutaman lauseen, tiesi Sin noiden sanojen olevan selvä hyvästi Albalta jonka jälkeen kaikki siitä eteenpäin tapahtui aivan silmän räpäyksessä. Kuin joku olisi ravistanut Sinin pitkäänkin jatkuneesta unesta takaisin todellisuuteen, jossa Alba karkasi jälleen ennenkuin pahempaa kerkeäisi tapahtumaan heidän välillää. Oven sulkeutuen Alban perässä asteli vanhempi ripeästi ovelle avatakseen sen toisen perässä mutta pään kereten vain katsomaan ympärilleen käytävillä, todetakseen Alban ollen sillä kertaa liian nopea. Sinin vain nähden hissin sulkeutuvan kauempana, peittäen edessään naisen - joka osasi samaan aikaan olla niin rakastettava kuin myös sietämätön omilla teoillaan jotka tehtiin silkan juonittelun nimissä. Huulien mutristuen asteen, miehen joutuen pysähtymään hetkeksi miettimään omia vaihtoehtojaan sillä hetkellä joita ei ollut kuin muutama - sydän tai järki, joista jälkimmäinen suositteli sormessa ja taskuun sullotun paperilapun muodossa. Hampaiden pureutuen silmien sulkeutuessa yhteen, raskaan huokaisun kera. Siitä eteenpäin, kaikki järkevä tuntuikin jäävän täysin taka-alalle. Jalkojen lähtien nopeaan juoksuun mutta hissien sijasta tämä kääntyikin seuraavasta kulmasta vasemmalle jossa oli hätäuloskäynnit jotka veivät aina jokaiseen suuntaan, ja sitä tällä hetkellä tarvittiin. Sinin hyppien lähes kahden-kolmen portaan yli päästäkseen nopeammin alas nuo kerroksen hissin tahdissa, toivoen ettei olisi aivan liian myöhässä. Sinin laskien kerroksia mielessään kun ei pystynyt kunnolla enään ajattelemaan muuta kunnolla, kiittäen samalla ettei kyseinen hotelli ollut todellakaan mikään hienoin mahdollinen - vaan itseasiassa kaikkea muuta ja näin ollen turvatoimet ja muut sellaiset olivat niin helppoiset - mutta kun viimeinen kerros saavutettiin - avautui ovi eteiseen lähemmäs yhtä nopeasti, josta jalat juoksivat suoraan hissin eteen. Miehen voiden vain enään toivoa että tuo hissi olisi se mihin Alba oli mennyt - eikä hän ollut liian myöhässä. Sinin odottaen jännittyneenä vanhojen metalliovien aukeamista, yrittäen saada hengityksestään uudelleen kiinni.

Kaksikon seisoen vastakkain, Azran pysytellen suosiolla päkiöiden varassa jopa silloin kun Chad laskeutui asteen alemmaksi heidän pituuseronsa vuoksi joka normaalisti jätti Azran leukaan asti toisesta itsestään, naisen huulten kipitellen leuan alueella tahalteen leikittelevästi. Naisen päästen sänkiselle leukaperille, itseasiassa hieman alapuolelle kun teko keskeytyi pienellä miehen tekemällä liikkeellä. Ote ei ollut vahingoittava, saatika pahaeleinen joka olisi käskenyt ottamaan samantien takapakkia, vaan sanaton pyyntö/käsky nostamaan silmät takaisin alkuperäiselle paikalleen jossa kohtasi se mystinen silmäpari joka sai katsojansa aina pelkäämään, että haluamaan tulemaan lähemmäksi oudolla hypnoottisella tavalla - nielaisi Azra hieman vaikeammin. Nuoremman kumartuen vielä hieman lähemmäksi, nenän koskettaen kasvoja omalla leikkisällä tavallaan - saaden kylmät väreet kulkemaan hetkellisesti kehon lävitse miehen aloittaessa kysymällä sen tutun kysymyksen kuin aina ennenkin: leikittelikö Azra jälleen aiheella?

Kuivempien ja selvästi karheampien huulten koskettaen viimesimpänä huulten sivustaa, sen sijaan että suudelma olisi laskeutunut tapojen mukaan itsestään huulien pinnalle, miehen jatkaen kysymyksen loppuun, jättäen Azralle vaihtoehdon vastata ja tavallaan päättää sanoillaan seuraava kulku, mutta sen sijaan että tilanne olisi edennyt eteenpäin miehen aloitteesta erkaantui tämä sen verran että he kumpikin näkivät kunnolla toisensa, mutta käden jatkaen puolestaan omaa kulkuaan niskan ja kaulan alueella, tunsi Azra alavatsan alueen kipristelevan niinkuin se oli tehnyt aina ennenkin mikäli kaksikko oli samantapaisessa tilanteessa.

Naisen, jonka silmien väri oli aivan päinvastainen miehen omista jotka saivat useimmat miettimään oliko niiden omistaja aivan normaali ihminen vai helvetistä noussut paholainen itse, katsoen rakastamaansa miestä tuon kokoajan, antaen jopa pienen huvittuneen hymyn kohota punertavien huulien pinnalle. "En koskaan leiki tälläisestä asiasta kanssasi Chad. Tiedät sen kyllä." Tahattomasti asteen hiljaisemman äänen lausuen, jonka jälkeen Azran olisi tehnyt mieli haudata päänsä piiloon jonnekin punastumiselta, vaikka tästä näkikin ettei tämä leikkinyt toisen kanssa ja oli vakavissaan sanoissaan. Vaikka siihen asti kumpikaan ei ollut astunut sen yhden kynnyksen ylitse kaikkien niiden vuosien jälkeen, - ei siksi etteikö kumpikaan olisi halunnut, vaan silkka kunnioitus elämän valintoja kohtaan. Siitä huolimatta vaikka Azra tunsikin poskien punoittavan, pitäytyi katse kokoajan miehen omissa, "... Sinun on parempi olla leikkimättä minun kanssani. Chad." Naisen äänen todeten hiljaa, nousi tämä sen verran enemmän päkiöilleen että otsat painautuivat toisiaan vasten uudemman kerran, tuota hetkeä kuitenkaan jatkumatta suudelmaan asti - vielä. Sen sijaan toisen käden, jonka nimettömässä oli vieläkin sidottuna tuo valkea side rusetilla, kohoten varoen pois miehen kehon ympäriltä, kohoten puolestaan hartialinjaa niin lähelle kaulan aluetta että peukalo pystyi silittämään hellästi tuota aluetta sivusta - minne Giovanni oli saanut kuitenkin puolustuksensa osumaa Chadin oman hyökkäyksen jälkeen, muistuttaen kaksikon elämästä siihen asti - ja mistä he aikoisivat nyt poistua.

Alice Ti 13 Tammi 2015, 21:08

Hissin ovien viereen asetetun numerotaulun valojen sammuessa yksitellen sitä mukaan mitä alemmas edettiin, kohti viimeisintä kerrosta, jossa pääovet olisivat pienen eteistilan jälkeen. Alban nähden jo sielujensa silmin kuinka tämä pian astuisi ulos hissistä ja kävelisi tuon loppumatkan ulos rakennuksesta eteen avautuvalle kadulle, joka sitten johdattaisi naisen kauemmaksi hotellilta, kauemmaksi tuosta mustatukkaisesta miehestä, joka oli jätetty nopeasti jälkeen sinne yksinkertaiseen huoneistoon, joka sijaitsi kuudennessa kerroksessa. Katseen, joka oli laskeutunut jossakin vaiheessa alaspäin ja keskittyen seuraamaan sormikkaiden pukemista paremmin paikoilleen, kohottautuen vasta uudelleen eteenpäin kun hissi kilahti viimeisen kerran ja numerotaulu näytti pohjakerrosta. Mustalla maskaralla korostettujen ripsien varjostaen tuota katsetta, joka kohosi normaaliin tahtiin ylöspäin, mutta silti siinä hetkesä aika tuntui hidastuvan huomattavasti. Silmien, joiden vihreiden iiristen väritys oli nyt paljon syvempi siinä valaistuksessa, kohdaten edessään miehen silmät, joiden väritys toi täydellisesti mieleen sulan hopean ja juuri nuo kyseiset silmät saivat kaksi tunnetilaa sotimaan joka ikinen kerta naisen sisimmässä. Aina niihin päiviin asti Alba oli valinnut sen ensimmäisen vaihtoehdon; tilanteesta poistuminen ja nousseiden tunteiden kaivaminen takaisin omaan kuoppaansa. Niihin päiviin asti Alba oli tehnyt kuten muut olivat pyytäneet.. mutta entä hänen omat halunsa ja toiveensa? Olisiko hän niin arvoton – ettei ansainnut mitään niistä? Sydämen sykähtäessä uudelleen nyt paljon voimakkaammin ja kivuliaammin, karkasi huulten välistä pidättyvämpi uloshenkäisy. Katseessa näkyen sen hetken aikaa epäusko näkemäänsä kohtaan. Ajatuksiin uhaten jo kohota useita kysymyksiä tuosta tilanteesta ja hetkestä, mutta ennen kuin ensimmäinenkään sana niistä kohosi korvien väliin – astuivat korkokenkien korottamat askeleet tuon pienen välimatkan umpeen ja keho nousi sen tarvittavan ylöspäin, että naisen verenpunaiset huulet pääsivät koskettamaan viimein usean vuoden jälkeen tuon miehen huulia, joidenka ympärillä kasvava sänki pisteli kasvojen pehmeämpää ihoa Alban mielestä haluja herättävästi. Tuon äkillisesti otetun kontaktin todellakaan jäämättä pelkkään nopeaan suudelmaan ja sen jälkeen perääntymiseen – vaan sen sijaan Alba vetäisi Sinin myös sisälle hissiin, joka lähti automaattisesti laskeutumaan kohti kellarikerrosta, mutta sen matka pysähtyi äkillisesti kerrosten väliin kun nainen oli tahallaan nojautunut selällään pysäytysnappia vasten. Hissin matkan tyssäten kuin seinään - sen sisällä ollen vain nuo kaksi henkilöä, jotka eivät olleet vieläkään lopettaneet aloittamaansa intohimoista suutelemista. Ei edes silloin vaikka se sai hengästymään ja sydämen pamppailemaan lähes rinnasta ulos. Miehen päällä olevan päällystäkn tullen riisutuksi jo puolilleen lähes väkivaltaisin ottein, jotta solakat sormet pääsivät tunnustelemaan paremmin yläselkää ja niskaa, sormien upottautuesa noihin mustiin hiuksiin ja kynsien päiden raapien päänahkaa tahallaan kiusoittelevasti, joka ei ollut niin hienovaraista. Albasta tuntuen tuona hetkenä, että päällänsä oleva punainen jakkumekko tuntui kiristävän entisestään rintakehän seutuvilta, joka vielä peittyi mustan nahkatakin reunojen alle. Paljaiden säärten tuntien lattian rajasta nousevan viileämmän ilmavirran, joka hohkasi jostakin päin kellaria.

”En koskaan enää voisi leikkiä tunteillasi, enkelini.” Tummemman sävyiseksi muuttuneen äänen lausuessa hiljaisemmin takaisin Azralle kun toinen oli viimein antanut vastauksensa ja kääntänyt lauseen kysyjää itseään kohti. Chadin laskien kummankin käsistään hellästi naisen lantiolle ja pujottaen peukalot vanhan tavan mukaan vyölenkkiin kummaltakin puolelta, mikä antoi käsille paikan levätä ja samalla varmistivat – ettei nainen karkasi kovin äkkiä mihinkään. Azra ei kuitenkaan ollut tekemässä lähtöä, ei tuona hetkenä. Otsien painautuessa toisiaan vasten, sulki Chad silmänsä asteen pidemmäksi aikaa ja keskittyi vain hengittämään toisen rauhoittavaa ominaistuoksua, samalla kuunnellen tuota tasaista hengitystä, jossa pariinkertaan värähteli hermostuneisuuden säe. Chadin pistäen samantien merkille tuon viimeisen kehon kielen ja se sai tämän liikkumaan minimaalisesti puolelta toiselle Azra mukanaan. Tuon pienen eleen tarkoitus oli ollut aina rauhoitella Azraa kun tämä joutui astumaan sille alueelle, joka ei ollut naiselle niin kovin tuttu (ei ainakaan Chadin kanssa). Rauhoittavien sanojen kuiskatessa uudelleen; ”Rentoudu vain, Azra.” Sänkisen leuan liukuessa kiireettömästi lähemmäksi korvan vierustaa ja pehmeän suudelman painautuessa korvan lehden herkkää pintaa. Lämpimän hengityken tuntuen väreilynä ihoa vasten. Chadin jatkaen rauhallisesti, tästä aistien tämän olevan jo sinut kyseisen kanssa ja tiesi hyvin mitä oli tekemässä, puhumistaan; ”Saanko luvan edetä asteen edemmäksi?” Huulten kosketuksen tuntuen uudelleen sillä kertaa ohimon alueella ja toisen kerran leuan alla korvan juuressa. Chadin ollen valmis etenemään rakastamansa naisen kanssa rauhallisesti. Haluamatta saattaa Azraa missään vaiheessa epämukavaan tilanteeseen.

Alex Ti 13 Tammi 2015, 22:55

Hissin ovien aueten viimein edessä, tuntui Sinistä sen hetken aikaa kuin tämä ei olisi saanut kunnolla henkeä vaikka tämän kunto oli erittäin kaukana huonosta, mutta tuo tilanne joka oli outokin oudompi ja siltikin sitä oltiin vältelty niistä päivistä asti kun kaksikko oli ollut samassa kasvatuskodissa... ja nyt se välttely oli tullut tiensä päähän. Hopeisen, ja tuon erikoisella tavalla pisteliään vihreän kohdaten toisensa eteisen hämäryydessä, katsoivat nämä kaksi vain toisiaan tuon hyvin pitkältä tuntuvan ajan - vaikka todellisuudessa kyse oli tuskin minuuteistakaan. Aika oli lyhyt, mutta sitäkin nopeammin erilaiset ajatukset ja mietteet kulkivat mielen halki - järjen syöttäen painolastia joka muistutti ettei Sin voinut tehdä niin vaimolleen joka oli kaikenlisäksi raskaana, ja samalla sydän että halut huusivat aivan päinvastaista tuota kuvankaunista naista kohtaan. Alban ollen kuitenkin nopeampi sillä kertaa, painautuivat huulet toisiaan vasten kertaakaan epäiröimättä - teon pyyhkien samalla kertaa viimeisenkin järjen äänen kauas taakse mistä se ei pääsisi läpi ennenkuin olisi jo aivan liian myöhäistä perua mitään. Suudelman todellakaan jäämättä lyhyeksi, saatika ystävämieliseksi mitä ne kaikki olivat olleet kaksikon välillä sitä ennen, tunsi mies sillä kertaa olevansa se johdateltava kun Alba sai tämän mukaansa takaisin hissiin missä tuo kerroksien välissä liikkuva koneisto lähti uudelleen liikkeelle - tällä kertaa alaspäin - mutta se ei näyttänyt häiritsevän kumpaakaan kaksikosta.

Suudelman menettämättä otettaan tai muuttumatta hellemmäksi, valahti takki vanhemman päältä selvästä aloitteesta väkisin puoliksi pois yläkehon päältä, jonka alla oli vielä löysä kauluspaita, pudotettiin tumma takki vapaaehtoisesti miehen omalla avustuksella lattialle samalla Sinin irrotten kätensä naisen seikkailemasta naisen lantiolta, johdattaen toisen ottamaan askelia hieman takaperin kohti hissin seinää. Sinin haluten varmistaa ettei Alba sittenkin päättäisi kadota viime hetkellä, niinkuin tällä oli ollut siihen mennessä lähes aina tapana.

Huulten irtaantuen sen verran huulilta, jotka oli aiemmin maalattu punaiseksi - ja nyt väristä ei ollut juurikaan mitään enään jäljellä sen verran että Sin näki nuoremman naisen hetken aikaa silmästä silmään ennenkuin huulet löysivät oman reittinsä leikittelevästi kaulan sivustaa pitkin naisen hartialinjalle ja siitä solisluulle, hampaiden välillä näykkien tuota virheetöntä ihoa hellästi - ei satuttaakseen, mutta jättääkseen oman merkkinsä Alban iholle. Isomman, paljon isomman käden irtaantuen kylmästä seinämältä takaisin naisen keholle, jonka jokaista yksityiskohtaa mies rakasti, ja jokainen niistä sai haluamatta kaiken sumentumaan ympäriltä vaikka mies olisi voinut yrittää tehdä toisella samalla tavoille kuin monelle muulle naiselle Albaa ennen: ottaa haluamansa ja jättää sen jälkeen tyhjin käsin valheiden kanssa, mutta Sin ei halunnut sitä. Ei todellakaan. Käden tuntien allaan mekon kankaan, joka oli samaan aikaan pehmeä että karheanlainen päältä vaikkakin selvästi laadukkaasti valmistettu, kulkien hitaasti ylemmäksi hartialle poistaakseen itse naisen nahkatakin päältä, jonka jälkeen käsi lähti selänpuolelle kohti vetoketjua, toisen käsistä liikkuen selvästi asteen hitaammin, kiduttavammin naisen reiden ja polvitaipeen väliä - aikomatta liikkua vielä suuntaan eikä toiseen sisemmälle tai ylemmäksi. Silmien nousten uudelleen ylöspäin, rintakehän kohoillen selvästi hengästyneenä, silmien pinnassa joista yleensä ei pystynyt lukemaan juuri mitään tunteiden tapaista ettei mies itse sitä näyttänyt, pystyen näkemään pienen pilkkeen joka kertoi ettei mies itse ainakaan olisi itse puhaltamassa peliä enään tässä kohtaa poikki. "Oletko nyt varma että haluat tätä täällä? Voit vielä puhaltaa pelin poikki jos haluat." Tumman äänen lausuen, ymmärtäen minkälaisessa ympärissö kaksikkoa sillä hetkellä oli. Vanhassa hississä, joka oli kaukana siitä mukavimmista tai 'joka tytön unelmasta' johon sisältyi ties mitä turhaa härpäkettä jonka pitäisi olla romanttista, Sinin varmistaen vielä nuoremmalta, päästämättä katsettaan irti toisesta.

Sormien löytäen tutun paikkansa housujen vyölenkiltä noiden sanojen jälkeen, kertoen sanattomasti ettei Azra pääsisi samantien pakoon tilannetta jos tästä alkaisi tuntumaan että pitäisi ottaa takapakkia - vaikka todellisuudessa kaikki se mitä kaksikon välillä tapahtui - ei Azra todellakaan ollut vastaan. Vaikkakin tämä olikin asteen hermostuneempi kuin normaalisti. Kuinka monta kertaa kaksikko oli leikkinyt, pelleillyt, vihjaillut, kiusoitellut toisilleen siihen pisteeseen että olisi ollut vain ajankysymys kun kärsivällisyys olisi loppunut, - ja silti kuri oltiin silti pidetty kuin ihmeen kaupalla kaikki ne vuodet.

Chadin rauhoitellen tässä kohtaa naista omalla tavallaan, joka oli tullut naiselle tutuksi yhteisten vuosien aikana - ei Azra voinut olla huomaamatta kuinka paljon rauhallisempi mies itse oli häneen verrattuna - ja se taas puhui puolestaan siitä kuinka paljon toisella todellisuudessa oli enemmän kokemusta tuolta alueelta selibaatista huolimatta. Kasvaneen sängen raapien pehmeää ihoa allaan kun mies liikahti lähemmäs korvaa, pyytäen samalla Azraa rentoutumaan omalla tummalla äänellään, sai se kylmät väreet kulkemaan hyvällä tavalla koko kehon lävitse, jättäen alavatsan alueelle oman poltteensa, miehen siirtyen huulilleen jo ohimolle ja leuan alapuolelle jossa miehen oma lämmin hengitys kutitti hetken aikaa iholla vaikkei se saanutkaan mitään erikoista liikettä aikaiseksi, Azran nyökäten vain toisen kysymykseen lähes olemattomalla pään liikkeellä, joka oli sanoton myöntyminen/pyyntö menemään eteenpäin vaikka ilmeisesti Chad oli sen yhden ainoan kerran elämässään päättänyt olla vapaaehtoisesti rauhallinen.

Käden joka oli löytänyt hetkellisesti paikkansa miehen hartialinjalta siirtyen hitaasti alemmaksi takaisin lantion ja kylkien aluetta, aivan kuin asettuakseen takaisin tekemättä mitään mutta sen sijaan että nainen olisi pysynyt täysin toimeettomana - tarttuivat sormet hetkellisesti t-paidan ohuesta helmasta, ennenkuin sukelsivat lämpimen kehon päälle. Azran pystyen jälleen tuntemaan kaikki arvet, kaikki pienetkin lihakset jotka olivat kehittyneet jatkuvasta harjoittelusta, kaikki pienet eroavaisuudet nuoremman iholla - ja silti jokainen niistä oli ihan yhtä tärkeä osa miestä itseään.

Alice Pe 16 Tammi 2015, 17:14

Kun Sin asettui seisomaan suoraan Alban eteen ja estäen näin ainoan mahdollisen pakotien – olisi Alba alkanut tuntemaan monia vuosia sitten pelkoa ja ahdistuneisuutta kuten tämä oli tuntenut silloin lapsena kun tämä oli isketty kuraiseen maahan kujalla ja ne kaksi paljon vanhempaa miestä olivat tehneet syntinsä, joka valitettavasti oli kohdistunut tuohon viattomaan sieluun – mutta nyt kun tuo kaikki tapahtui, otti käsi vain tiukemman otteen kauluspaidan etuumuksesta ja veti ne viimeisetkin sentit umpeen kaksikon välillä. Tuon saman käden kohottautuessa miehen takaraivolle ja aluksi hivellen sormeinpäillä aluetta hellästi, mutta kun Sin kumartui suutelemaan ja näykkimään hartialinjaa sekä lopuksi solisluun aluetta, painautuivat sormet asteen tiukemmin hiuspohjaa vasten ja silmät sulkeutuivat pidättelevän henkäisyn saattelemana. Alban haluamatta vielä näyttää kokonaan Sinille kuinka toisella oli oikeasti sataprosenttinen valta häneen pelkillä kosketuksillaan. Kuinka jokainen noista kosketuksista sai kehon sisimmän roihahtamaan intohimon liekkeihin ja halun itkemään onnesta, lähes anelemaan uusia kosketuksia, joissa Sin ei toivottavasti säästelisi ollenkaan. Viimeisen kosketuksen erkaantuessa kauammksi solisluun ja kaulan alaosan alueelta – oli Alba jo menettänyt nahkatakkinsa hissin lattialle ja myös tämän jakkumekon vetoketju oli aikaistu jo puoleen väliin selkää, mikä helpotti hengittämistä ja vähensi kiristämisen tunnetta rintakehän alueella, joka janosi sillä hetkellä miehen kosketuksia. Tuon ilmeisemmin kohteliaisuuden nimissä esitetyn kysymyksen tullen lausutuksi julki Sinin suunnalta – naurahdettiin sanoille vain heleästi takaisin ja naisen kasvot hakeutuivat uudelleen lähemmäksi miehen omia, jotta hampaat pääsivät näykkäisemään leikkimielisesti alahuulta ja kielen kärjen lipaistessa perään intohimoisesti purukohtaa sekä leuan kärkeä. ”Edes kymmenen erotuomaria ei saisi minua nyt erkaantumaan sinusta, joten luuletko että välitän tällä hetkellä siitä missä aion ottaa sinut, yli viiden vuoden kestäneen pidättyväisyyden jälkeen.” Puhumisen aikana käsien nykien Sinin kauluspaidan ulos housujen reunan alta, jotta pian kumpikin käsistä pääsi tuon yhden ainoan yläkehoa peittävän vaatekappaleen alle. Oikeanpuoleisen käden lähtien kiipeämään hyvin hitaasti vatsaa pitkin, tunnustellen hyväillen jokaista sen alueen lihasta, jotka kertoivat sanattomasti miehen sen hetkisestä hyvästä kunnosta. Alavatsalle jääneen vasemman käden alkaen vaivihkan oloisesti leikkimään housujen napin ja vetoketjun kanssa. Alban eleistä käymättä todellakaan epäselväksi mitä tämä halusi Siniltä tuona hetkenä. Ei enää pelkkiä suudelmia tai sinne päin vihjailevia kosketuksia, ei kaksi suuntaisia lauseita, ei unettomia öitä, jonka aikana hereillä ollessa toinen tuli ajatuksiin ja sai kehon reagoimaan sen mukaan. Alba halusi rakastella Sinin kanssa nyt ja heti tuolla paikassa - vaikka se ei ollutkaan mikään loistelias huoneisto tai romanttisilla elementeillä sisustettu. Alba halusi vain Sinin sammuttavan hänen himonsa, ei mitään muuta.

Pienen, lähes mitättömän, pään nyökkäyksen vastatessa hetken miettimisen jälkeen myöntävästi – jatkoi Chad suudelmillaan kaulan sivustalle ja millin etupuolelle, jossa tiesi Azran yhden herkän pisteen sijaitsevan. Tuota aluetta Chad oli kiusoitellut aikaisemminkin niiden kymmenen vuoden aikana, mutta ikinä niiden tarkoitus ei ollut jatkaa sen pidemmälle – nyt tilanne oli toisin. Käsien auttaessa riisumaan tuon harmaan hupparipaidan pois naisen yläkehon päältä, jonka suojaksi vielä jäi toppi ja rintaliivit. Tuon pienen teon aikana Chad oli saanut Azran istuutumaan puoliksi takana sijaitsevan sohvan selkänojaa vasten. Sormien siirtäessä hiljalleen toisen olkaimista alemmaksi ja näin pois suudelmien tieltä, jotka kiusoittellen hyväilivät Azran yläkehoa, mutta eivät kuitenkaan vielä menneet naisen kehon yksityisille alueille. Chadin jatkaen tuota viatonta hetkeä sen tietyn aikaa, kunnes jossakin vaiheessa tämä saatteli Azran mukanaan makuuhuoneen puolelle, jossa Chad oli nukkunut hetki sitten ja juuri siitä syystä johtuen sänky oli sen mukainen. Tuo kahdelle ihmiselle tarkoitettu sänky, jonka päälle Azra johdateltiin makaamaan ensimmäisenä. Chadin laskeutuessa rakastettunsa yläpuolelle jatkaakseen siitä mihin suudelmat olivat jääneet kesken. Toinen käsistä kohottaen topin reunaa sen verran ylöspäin, että huulet pääsivät suutelemaan vatsan aluetta. Jokaisen kohdan Azran kehossa herättäen himon Chadin sisimmässä, tämän haluten tuota naista enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Alex Pe 16 Tammi 2015, 23:51

"Ottaa minut? Eikö sen pitäisi olla toisinpäin?" Noiden sanojen jälkeen, nousi miehen kasvoille väkisinkin leikittelevä ja samaan aikaan asteen haastavampi virnistys, jonka tämä oli oppinut käyttämään teini-iässä, ja myöhemmin myös huomannut sen vaikutuksen useimpiin naisiin tuossa samaisessa tilanteessa, vaikka naisen purema ja kielen liike huulella ja leualle jätti polttelevan tunteen, jota mies halusi lisää. Niinkuin kaikkea muutakin naisessa sillä hetkellä.

Alban suorastaan kiskoen paidan pois housujen välistä, jossa välit avautuivat lähemmäs edes yrittämättä naisen toimesta, jonka jälkeen lämmin iho sai tuntea asteen kylmemmän / viileämmät kädet ihollaan kun nuorempi antaa käsilleen oman seikkailunssa Sinin kehoa pitkin. Kylmien väreiden värähtäen sekunneissa koko kehon lävitse, samalla Sinin menettäen yhden järjen langan kokonaan tilanteesta - joka todellakin oli menossa erittäin pahasti kohti sitä vääjäämätöntä - mitä kumpikin heistä oli taistellut vastaan jo vuosia. Vasemman käden löytäessä oman leikkipaikkansa housujen napeilla ja vetoketjulla, hamuten selvästi sitä tiettyä joka piiloutui niiden alapuolelle - olisi Sin voinut antaa toisen jatkaa vielä pitkäänkin matkaansa kohti päämäärää, mutta siitähän ei olisi ollut mitään hyötyä heille kummallekaan. Oikean käden tarraten äkisti tuohon samaiseen käteen ja kohottaen sen ylemmäksi, Sinin hakien leikittelevän hymyn kanssa naisen vihreät silmät uudelleen omiinsa "A-a-aa. Älä ole noin hätiköivä." Mukamas rauhoittavan äänen todeten naiselle itselleen, vaikka todellisuudessa tuo oli selvää kiusoittelua Alballe itselleen joka kävi kohta jo ylikierroksilla tuossa pienessä kopperossa. Tuon samaisen käden napaten äkisti oikeankin käden mukaansa, miehen vieden nuo molemmat lukittuna naisen pään yläpuolelle ettei toinen pääsisi ihan samantien irti tilanteesta vaikka olisikin halunnut päästä itse tilanteen herraksi ja määräämään tahdin, samassa miehen oikean käden saaden naisen seläntakana vetoketjun kokonaan auki - sormien vielä takertuen pikaisesti itse mekon kankaaseen saadakseen sitä alemmaksi sen verran, että mekko laskeutuisi melkein kokonaan alas naisen paljaan kehon päältä jota koristeli enään vain alusvaatteet - sai tuo näky sydämen sykähtämään astetta voimakkaammin entisestään,, veren kiehahtaen suonissa - Sin olisi voinut ottaa mielellään Alban siinä ja nyt, mutta se olisi tarkoittanut leikin loppumista - ja Alba olisi lähtenyt muutamassa minuutissa jälleen kerran pois.

Vasemman käden, joka oli liikuskellut naisen reisien päällä, lähtien kulkeutumaan viimein ylemmäksi - sormien hivellen pehmeää ihoa allansa, huulten seikkaillen naisen huulille, leualla, kaulan sivustassa, solisluulla.. kulkeutuen jatkuvasti alemmaksi - käden taas tietäen tasan tarkkaan minne mennä. Sormien pysähtyen kuitenkin vielä hetkeks sisäreidelle, jona aikana silmät nousivat alhaalta päin kohti naista itseään nousematta takaisin Alban omien tasalle - samassa sormien liikahtaen ylemmäksi alushousujen kankaan päälle - jossa sormet alkoivat hyväilemään herkkää aluetta tietoisesti, huulten seikkaillen naisen rintakehän alueella, pitämättä kummankaan kanssa vielä mitään erityistä kiirettä - Sinin haluten nähdä ja tuntea jokaisen liikehdinnän, reaktion ja huokauksen - kaiken, - minkä Alba pystyi näyttämään.

Huulten koskettaen sitä pientä pistettä naisen kaulalla, jota mies oli tehnyt jo useammankin kerran, pääsi huulten välistä tahattomasti pieni henkäisy - samalla hupparin valahtaen lattialle - jättäen Azran seisomaan Chadin eteen pelkässä topissa ja farkuissa. Kehon nojautuen osaksi sohvan selkämystä vasten, - tunsi Azra kuinka nuorempi hyväili omilla käsillään yläkehoa selvästi tietoisesti, yrittämättä edes edetä kriittisimmille paikoille edes läheltä - ja silti kaikki ne kosketukset saivat naisen haluamaan vain lisää. Sirompien käsien hakeutuen tietoisesti miehen valkealle t-paidalle, joka vieläkin peitti miehen yläkehon sillä Chad harvemmin kuljeskeli missään ilman tuota kyseistä vaatekappaletta, sormien seikkaillen hellästi miehen lihaksistolla, samalla toisen käden nostaen tuota kyseistä vaatekappaletta ylöspäin aikomuksena saada se pois kokonaan.

Kaksikon siirtyen kuitenkin hetken päästä pimeään makuuhuoneeseen, josta saatiin valoa kuitenkin vain olohuonetilasta sytytetystä valosta ja ikkunasta paistavan kuun valon ansiosta, vaikka kumpikaan näistä ei ollut voimakas, saatika sellainen joka olisi antanut kunnon valaistusta nähdäkseen kunnolla eteensä, mutta silmien vilkaisten tuota isoa parisänkyä joka oli myllytty - ja kertoi Chadin tulleen herätetyksi pahemman kerran syvästä unesta. Mutta sillä kertaa kumpikaan heistä ei suunnitellut palaavansa enään nukkumaan. Chadin ohjastaen Azran makaamaan sänkyyn, suoraan noiden mytättyjen peittojen päälle jotka tuntuivat samaan aikaan epämukavilta että pehmeiltä selän alapuolella vaikka sillä hetkellä naisen huomiointikyky oli aivan jossain muualla. Huulten löytäen käden ansiosta vatsan alueen paljaan ihon, tunsi Azra sängen raapivan pehmeämpää ihoa aiheuttaen kylmiäväreitä ja kutittelun tunnetta tuolla kyseisellä alueella, aiheuttaen selän kaartuvan asteen vaikka keho pysyi suurimmalta osin muuten paikallaan. Keltaisen silmäparin kääntyen hitaasti seuraamaan miehen tekeleitä, kohotti nainen kättään oman kehonsa sivulta koskettaakseen noita tummia hiuksia, joiden karheus korostui sillä hetkellä sormenpäissä kun silmät eivät nähneet täysin satavarmasti eteensä, joten muut aistit taas korostuivat sitäkin enemmän. Hengityksen värähtäen uudelleen, tunsi Azra hengityksensä katkeilevan osaksi kiihtyneen sydämen tahdissa, päätti Azra avittaa miestä jonkin verran.

Yläkehon jännittyen sen verran että nainen pääsi puoliksi makuuasennosta istuma-asentoon, josta oli helpompi poistaa toppi pois päältä ja viskata se jonnekin päin huonetta pimeyteen, josta sitä ei heti löydettäisi, naisen jääden enään vain housut jalassa miehen eteen - naisen yrittämättä peitellä itseään sillä olihan kaksikko jakanut saman huoneen toistensa kanssa useita vuosia. Pienen leikittelevän hymyn kohoten hiljalleen huulien pinnalle naisen katsoessa nuorempaansa.

Alice Ti 27 Tammi 2015, 16:48

Housun napin väistyessä vetoketjun avaamisen tieltä, mikä saatiin vedettyä alas noin puoleen väliin asti – erottivat vihreät silmät vain vilahduksen mustien bokserien reunasta ennen kuin tiukempi ote tarttui naisen vasemman käden ranteeseen ja kohotti sitä ylemmäksi, keskeyttäen hyvin suoraviivaisesti äskeisen teon, jonka tarkoitus oli ollut saada tilannetta etenemään nopeammin seuraavaan. Naisen vihreiden silmien kohdatessa miehen hopeiset silmät edessään, pystyi Sin jo näkemään Albasta, että tämä kävi pienillä ylikierroksilla; haluten vain saada haluamansa. Sen sijaan, että miehen leikkimieliseen virnistykseen olisi vastattu samantasoisella hymyllä – siristyivät vain naisen silmät hetkeksi kuin olisivat sanoneet haasteena takaisin; ”Jos pidät minua liian nopeana liikkeissäni, olet vain itse silloin hidas.” Niin, olisipa se tosiaan mennytkin noin, mutta todellisuudessa Sin vain halusi leikitellä pidempään Alban kanssa, haluten saada naisen henkäilemään kiihkosta ja anelemaan omalla suloisella tavallaan. Punaisen jakkumekon yläosan laskeutuessa lantion seutuville, olisi se voinutkin jäädä helposti siihen kohtaan, mutta Alba halusi päästä tuosta sillä hetkellä epämielyttävältä tuntuvasta vaatteesta eroon ja se sai nuoremman liikauttamaan alakehonsa niin, että pian mekko tipahti jalkoihin, josta se siirrettiin pienellä potkaisulla kauemmaksi. Tuona hetkenä Alballa olematta päällänsä enää mitään muuta kuin alusvaatteensa ja verenpunaiset korkokenkänsä, jotka saivat kaksikon välisen pituuseron tasoittumaan tasapuolisemmaksi. Sinin ottaessa Alban kädet uudelleen oikean käden otteeseensa ja kohottaen ne hyvin määrätietoisen oloisesti ruskeiden hiusten yläpuolelle, sai tuo pieni käsien asennon muutos naisen rintakehän muodot korostumaan entisestään. Hopeisen katseen, joka sinä hetkenä tuntui katsovan suoraan naisen sieluun asti, päästämättä silloinkaan irti kun miehen vasen käsi lähti hyvin kiireettömän oloisesti kohoamaan ylöspäin, samassa tahdissa Alba tunsi sydämensä kiihtyvän ja se puolestaan sai hengityksen väreilemään. Suudelman aikana Alba yritti pistää kaikki vaikutusvaltansa peliin, että se olisi saanut Sinin muuttamaan mielensä hitaasta etenemisestä ja näin suostunut päästämään irti naisen käsistä, että ne olisivat päässeet jatkamaan nopeampaa tahtiaan, mutta valitettavasti kyseistä ei tapahtunut vaan lopulta miehen huulet erkaantuivat kauemmaksi ja lähtivät jatkamaan matkaansa alaspäin. Pelkästään jo nuo suudelmat saivat naisen sisimmän kiemurtelemaan ja mitä ylemmäksi Sin toi vasemman kätensä, sitä huumaantuneemmaksi Alban olotila muuttui. Sin oli kuin huume, joka sai irtaantumaan maallisesta kehosta ja unohtamaan sen hetken ajaksi oman kuolemattomuutensa. Jossakin vaiheessa silmät olivat sulkeutuneet väkisinkin, niiden avautuessa puolilleen vain silloin kun kuudesaisti kertoi Sinin katsovan vielä kerran Albaa kasvoihin. Niiden miesten, joidenka kanssa Alba oli jakanut vuoteensa vuosien aikana, olivat olleet paljon suoraviivaisempia ja ottaneet vain sen mitä olivat halunneet – ja loppujen lopuksi Alba ei ollut antanut edes muuta keinoa, tämä oli aina pitänyt linjan intohimoisena ja nopeana – ei tällaisena… ei näin… Sinin liikauttessa sormiaan ensimmäisen kerran naisen herkimmällä alueella, tuntui Albasta silloin kuin tämän ylitse olisi pyyhkäissyt kylmäviima, joka sai jokaisen tuntoaistin herämään kymmenkertaisena eloon. Jokaisen kosketuksen, vaikka se olisi ollut hyvinkin pieni, tuntuen selvästi. Naisen käsien yrittäen nyt aikaisempaakin voimakkaammin irtaantua miehen oikean käden otteesta, mutta teosta puuttui voima selvästi – sillä mitä kauemmin Sin jatkoi, sitä voimattomammaksi Alba tunsi itsensä. Pään nojautuessa viimein hissin metallista seinää vasten ja nautinnosta kertova henkäisy karkasi taisteluista huolimatta huulten lomasta, jotka olivat alkaneet punertamaan entisestään kuten myös poskipäät. Veren virratessa suonissa kiivaasti. Hiljaisten sanojen, joita hengästyneisyys häiritsi selvästi, lausuen venäjäksi; ”Jokainen kosketuksesi kiduttaa minua pelottavan nautinnollisesti… ja siltikään… en voi taistella sinua vastaan.”

Chad olisi voinut jatkaa Azran keskikehon suutelemista ties kuinka kauan, varsinkin silloin kun tarkkaavaiset aistit huomioivat naisen kehon reaktiot, jotka olisivat varmasti syventyneet sitä mukaan mitä kauemmin aikaa olisi kulunut, mutta suudelmat keskeytyivät siihen kun Azra nousi istumaan riisuakseen ylävartalonsa paljaaksi. Miehen huulilla käväisten pikainen leikittelevä hymy vanhemman rohkeutta ja suorasukaisuutta kohtaan. ”Jottet tuntisi oloasi liian paljaaksi.” Tumman äänen lausuessa huoneen hämäryydestä, minkä perässä seurasi mitätön kankaan kahina kun tuo valkea t-paita, jota nainen oli yrittänyt poistaa jo olohuoneessa, tuli riisutuksi myös. Kaikkien elämäntuomien arpien ja tarkoituksenmukaisesti otettujen tatuointien paljastuessa kokonaan näkyville. Chadin siirtyessä uudelleen Azraa lähemmäksi, jääden kontilleen naisen jalkojen ja osittain yläkehon yläpuolelle. Hyvin tumman katseen kohdatessa edessään nuo kirkkaat keltaiset silmät, naksahti jokin silloin lopullisesti paikoilleen Chadin sisimmässä. Tämän ymmärtäen nyt, että Azra oli hänen toinen puoliskonsa. Hän rakasti oikeasti tuota edessään olevaa naista, eikä mikään voima; ei edes Jumala tai Paholainen, saisi sitä tunnetta koskaan muuttumaan toisenlaiseksi. ”Minun olisi pitänyt antaa tämä jo monta vuotta sitten…” Chadin hakien Azran vasemman käden otteeseensa ja pujottaen jotakin rengasmaista varovaisesti vasempaan nimettömään, josta kangasnyöri oli riisuttu pois tieltä. ”…mutta toivottavasti voit vielä kuvitella kantavasi tätä ja lupautua minulle kokonaan.” Oikean puoleisen käden kohottaessa lopuksi Azran vasemman käden miehen huulten luokse, jotka soivat rakastavan suudelman kämmenselälle ja kihlasormuksen päälle. ”Mennään naimisiin jo tämän viikon sisällä ja tehdään suhteestamme viimein tälle yhteiskunnalle virallista. Kuten sanoin sinulle monta vuotta sitten; Haluan sinut pelkästään vaimokseni ja lapsieni äidiksi. Haluan jakaa elämän tuomat surut sekä ilot ja lopulta vanheta kanssasi.” Oikean käden, jonka sisärannetta koristi De Fioren suvun vartijan symboli kohottautuen naisen kasvojen sivustalle. Pienen suudelman painautuessa aluksi tunnustelevana Azran huulille, joita vasten kuiskattiin pehmeästi; ”Olen valmis seuraamaan sinua sitten vaikka helvettiin tai taivaaseen, kunhan vain tiedän sinun kävelevän vierelläni loppuun asti.”

Alex Ti 27 Tammi 2015, 22:21

Siitä ensi hetkestä lähtien kun Sin oli lukinnut Alban paikoilleen käsistä, päästämättä tätä liikkumaan kuin sen verran kuin oli tarpeen/oli välttämätön, oli nuorempi yrittänyt väkisin repiä itseään irti aluksi, ja lopuksi yrittänyt jopa vaikutusvaltaisesti muuttaa etenemistä nopeammin - mikä sai vain huvittuneen hymyn kohoamaan kuiville huulille vaikkei Alba pystynytkään sitä täysin näkemään. Ilmeisesti toinen ei ollut tottunut tuollaiseen, tai sitten tämä vain koki että mitä nopeammin hetki olisi ohitse sen parempi. Ja valitettavasti, Sinillä ei ollut heti aikomusta antaa toiselle haluamaansa. Sen sijaan Sin halusi antaa Alballa ensimmäisen hetken hyvästä olosta ennenkuin tämä oli valmis edes harkitsemaan etenemistä laajemmalle alueelle. Sormen leikkien omaa tahtiaan naisen herkemmillä, kunnes viimein tunsi Sin selvästi kuinka toinen muuttui hetkessä voimattomammaksi, - hopeisten katseen kohdaten naisen omat jotka olivat muuttuneet punertavimmiksi ja hengitys oli paljon raskaampi kuin vielä hetki sitten - tiesi Sin saaneensa silloin haluamansa vaikkei toinen arvostaisikaan moista tekoa kovasti. "Toivottavasti et ala ottamaan takapakkia vielä." Vanhemman todeten hiljaa toiselle omalla tummalla äänellään, antaen silloin omien sormiensa höllentää otettu kahden ranteen ympäriltä, kunnes ote päästi molemmat kokonaan irti ja laskeutuivat takaisin hissin seinämää vasten naisen molemmin puolin.

Alban seisten siinä vielä alusvaatteillaan, toisin kuin Sin jolla oli vielä kauluspaita ja housut avattuna naisen toimesta eikä niitä oltu kiirehditty vielä riisumaan pois edes miehen itsensä toimesta. Siitä huolimatta, painautui Sin lähemmäksi toista ollen enään vain muutamasta hassusta sentistä kiinni etteivät kaksikon kehot oli painautuneet toisiaan vasten - ja siitä huolimatta pystyi tämä tuntemaan naisen lämpimän hengityksen lähellä kasvojaan vaikka kaksikolla olikin tietty pituusero toisiinsa nähden. Käsien siirtyen hitaasti kylmältä metalliseinältä lämpimämmelle iholle, - tarkalleen sanoen naisen lanteille jossa sormet pystyivät tutkimaan hieman tarkemmin Alban kehoa joka oli selvästi harjoitettu viiden vuoden ajalta - ja siltikin, ne tietyt asiat saivat vieläkin liekin leimahtamaan sisällä samantien, tehden kärsivällisyydestä ja itsehillinnästä lähes mahdottoman.

Naisen oman keltaisen silmäparin jääden katsomaan yläpuolelleen ilmestyneitä mustia, jotka näyttivät korostuvan pimeydessä ja aiheuttavan hetkellisesti kylmät väreet kulkemaan koko kehon halki vieläkin monen vuoden jälkeenkin vaikka kaksikko oli ollut jo monesti yhtä lähellä toisiaan ilman sen kummoisempaa vaikutusta tekoihin. Oikean käden päästäen lakanan pinnasta irti, nostaen sen varoen miehen kaulan sivustalle josta peukalo pystyi helposti silittää Chadin kasvojen sivustaa, jota vasten karhea sänki oli jälleen kasvanut kun mies ei ollut ilmeisesti sitä leikellyt hetkeen - karheuden kutitellen sormen pään herkkää pintaa vielä senkin aikaa kun mies avasi suunsa puhuakseen hieman vakavammin, pystyisi Chad näkemään hetkellisesti kurtistuneet kulmat ja kysyvän ilmeen, varsinkin silloin kun vasen käsi hakeutui nuoremman toimesta tämän otteeseen, ihon tuntien jonkin kylmän pujottautuvan sormea pitkin paikoilleen siihen kohtaan missä side oli ollut jo pidemmän aikaa ennen sen purkamista. Huulten painautuen kämmentä ja kihlasormusta vasten, jota seurasi pian se että posken alueelle laskeutui toinen käsistä joiden rannetta koristeli se merkki - joka oikeutti Chadin uudeksi vartijaksi - sai tuo kaikki viimein hiljaisuuden jälkeensä hetkeksi suudelman jälkeen, joka oli kaikkea muuta kuin intohimoinen - mutta sitäkin pehmeämpi ja rakastavampi.

"Olemme olleet yhdessä jo kymmenen vuotta. Jos se onnistuisi, voisin mennä kanssasi naimisiin heti - vaikka onkin yö." Pään kääntyen sen verran, että huulet pystyivät suukottamaan kämmenen karheaa sisäpintaa, josta huulet etenivät hitaasti tuon ranteelle tuon kuvion päälle. "Rakastan sinua." Sen yhden kerran, Azran käyttämättä pelkästään kierteleviä tai hienoja lauseita toiselle niinkuin tällä oli ollut tapana lähes aina kaksikon yhdessä olon aikana, kohdistuivat silmät silloin uudelleen toista kohti hymyillen. Punertavien huulten suudellen puolestaan miestä itseään, käsien kulkeutuen hitaasti alemmaksi lihaksikasta kehoa pitkin jonka pinnalla koristeli jos jonkinmoista arpea jotka saivat kenet tahansa miettimään miten oli mahdollista selvineen noinkin pitkälle hengissä, kuin myös tatuointeja joista jokaisella oli kuitenkin oma merkityksensä jotka liittyivät tavalla tai toisella mieheen itseensä. Toisen käden pysähtyen vielä kiltisti lantiolle, kun taas toinen jatkoi matkaansa alemmaksi vielä hetken, aina siihen asti kunnes sormet tunsivat allansa sen viimeisen kangaskappaleen, jonka poistaminen olisi todennäköisesti saanut tilanteen etenemään peruuttamattomaksi kertaheitolla, mutta sitä ennen - halusi Azra löytää puolestaan sen tietyn kohdan Chadin keholla - jonka nainen tiesi tämän yhdeksi herkäksi kohaksi - ja se sijaitsi solisluun ja hartialinjan välissä.

- - - - - - - - -

Aamun alkaen viimein valkeamaan täysin pimeän yön jälkeen, joka oli jättänyt jälkeensä vain entistä isomman lumihangen - joka varmasti suurenisi entisestään sillä ulkona lumisade ei ollut vieläkään lopettanut. Mutta edes aurinko pääsi näkyviin pilvisestä taivaasta huolimatta, heijastuen lumen valkeaan pintaan, niinkuin myös tuosta pienestä keittiön ikkunasta jonka sivuilla ei ollut edes verhoja joita sulkea. Auringonsäteiden löytäen tiensä suoraan silmiin kuin herättääkseen pöydän ääreen nukahtaneen nuorukaisen, joka tuskin edes muistaisi täysin sata varmasti nukahtaneensa lähes samantien sen yrttilitkun juotuaan. Ehkä se juoma oli toiminut jopa liiankin hyvin, mutta nyt se tuli kostautumaan kun Andrea yritti nostaa päätänsä ensimmäisen kerran epämukavasta asennosta takaisin pystyasentoon, tuli poika samantien katuman päälle. Niskan rusahtaen epämieluisan kovaäänisesti ja kivuliaasti, Andrean yrittäen parhaansa mukaan viedä niskan aluetta puolelta toiselle pään allessa asteen alempana kuin normaalisti venyttävästi, vaikka koko tuo alue tuntui sillä hetkellä turhankin jäykältä.

Selän nojautuen puista tuolin selkänojaa vasten selvästi väsyneenä, kävi sen hetken aikaa Andrean mielessä monta kertaa että hän olisi voinut kipittää vielä 'huomaamattomasti' takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan ja odottamaan jotain hyvinkin epämieluisaa herätystä isoisältä joka varmasti haluaisi aloittaa mielellään mahdollisimman nopeasti jalan ja käden eheyttämisen sen sijaan että Andrea jäisi vain odottamaan tilanteen pahenemista ja pahimmillaan etteivät toiminnat enään muuntautuisi samanlaiseksi mitä ne olivat ennen onnettomuutta. Vaikka hän joutuisikin tekemään sen kaiken Anubiksen kanssa.

Raskaamman puoleisen hengityksen karaten keuhkoista, silmien yrittäen hakeutua ympäri tuota pientä huonetta etsiäkseen jonkinlaisen kellotaulun mistä nähdä ajan, - joka ei loppujen lopuksi ollut edes vielä kahdeksaa, ja se sai Andrean tekemään entistä voimakkaammin mieli vain pomppimaan takaisin patjan ja lämpimän peiton väliin vielä muutamaksi tunniksi, tai edes puoleksi tunniksi. Andrea ei todellakaan ollut perinyt äitinsä aamuvirkkoutta, vaikka heräsikin kyllä mielellään aina velvollisuuden tullessa mutta mieluummin tämä nukkui pitkään rauhassa.

Tuolin pitäen ääntä kun poika siirsi istuinta taaksepäin noustakseen ylös ja hyppiäkseen pois keittiöstä, tarkoituksena tavoittaa isoisänsä jostakin päin taloa, mikäli tämä siellä sillä hetkellä edes oleskeli talon sisäpuolella enään siihen aikaan aamusta. Rykäisyn yrittäen saada ääntä hieman kuuluvammaksi vaikka ääni olikin käheytynyt selvästi eilisestä, "Nonno?" Andrean yrittäen kutsua tuota vanhempaa miestä, toivoen saavansa edes jonkinlaisen vastauksen joka olisi selvittänyt missä päin tämä edes teki - ja toivottavasti ymmärtäisi kertoa eilisestä kiukunpuuskasta huolimatta lapsenlapselleen mitä he tekisivät seuraavaksi jotta pojan kunto voisi kohota.

Alice Ke 28 Tammi 2015, 00:09

Talon pysyessä haudan hiljaisena hiljalleen valaistuvassa aamussa – jostakin päin huoneita kuuluen vain vanhojen kellojen tasainen nakutus kun aika juoksi elämän lain mukaisesti eteenpäin. Tarkkaavaisempien silmien pystyen lähes näkemään valonsäikeiden liikkumisen huonekalujen ylitse ja puisen lattian poikki. Andrea oli onnistunut lopulta nousemaan ylös aamukankeudestaan huolimatta kun yö tullut vietetyksi epämiellyttävästi keittiön pöydän ääressä nukkuen ja sekin oli vain tapahtunut Anubiksen valmistaman yrttijuoman takia, tuo juoma oli kirjaimellisesti kolahtanut suoraan maaliinsa. Puisten lankkujen narisemisen saatellessa nuorukaisen ontuvia askelia kun tämä viimein päätti poistua keittiöstä talon muihin tiloihin etsiäkseen Anubiksen käsiinsä kun tämä oletti automaattisesti isoisänsä olevan jo siihen aikaan aamusta hereillä. Andrean uskaltautuessa lopulta kutsua isoisäänsä ääneen, vastasi kylmän rauhallinen ääni silloin suoraan selän takaa; ”Oletko jo miettinyt vastaustasi eilen esittämääni kysymykseen?” Anubiksen nojatessa yhden huoneen ovenkarmia vasten vasemmalla olkapäällään ja pitäen kätensä koholla katseensa alapuolella, että pystyi lukemaan jotakin pitelemästään paperista, jonka sisältämä tieto oli kirjoitettu Uuden Salaseuran käyttämällä koodikielellä. Paperi oli tulostettu ulos noin kuusituntia sitten langattoman tulostimella, jonka pystyi liittämään Anubiksen omaan kännykkään, jolla puolestaan pääsi ainoastaan yhteyteen ulkopuolisen maailman kanssa. Nuo sanat, jotka Anubis oli lukenut jo monen monta kertaa lävitse, saamatta vieläkään toisenlaista reaktiota aikaiseksi ja se hohkasi omalla kylmällä tavallaan ulospäin.

Hopeisen katseen, joka yleensä piti sisällään iän tuomaa tyyneyttä ja lämpöä miehen läheisiä kohtaan, mutta nyt nuo molemmat olivat piiloutuneet jonkin jyrkemmän muurin taakse, joka sai katseen paljon etäisemmäksi ja synkemmäksi – kohottautuen katsomaan viimein Andreaa, joka vieläkin seisoi paikoillaan kuin olisi jäänyt itseteosta kiinni. Anubis ei ollut katsonut omaa pelikuvaansa sinä aamuna – eikä hänen tarvitsisikaan tehdä niin tietääkseen jo valmiiksi mille ehkä näyttäisi unettoman yön jälkeen. Hän ei ollut edes alkanut missään vaiheessa nukkumaan ja vielä vähemmän se oli edes käynyt mielessä kun tuo käsissä pidelty paperi oli tulostettu ja alettu lukemaan sen sisältöä. Katseen pysyen vain kiinni nuoremman omissa. Tuona hetkenä Anubiksen auran muistuttaen hyvin paljon Zayn omaa, hyvinkin pelottavalla samankaltaisuudella – aivan kuin Zay olisi ollut alunalkaenkin vain perillinen niissä kaikissa pahoissa ajatuksissa ja teoissa. Hopeisten silmien alkaessa laskeutumaan hitaasti ja arvioivasti Andrean kehoa pitkin, kulkien ensin rampautuneen käden kautta rampautuneseen jalkaan – noista kumpikin tulisi olemaan pojan heikkokohta tulevaisuudessa jos niitä ei nyt alettaisi kuntouttamaan tarpeeksi ajoissa, mutta kysymys edelleen kuului; Suostuiko Andrea sataprosenttisesti isoisänsä tarjoamaan apuun?

Mitään kertovan hymyn häivähtäessä huulien sivustassa, hiljaisen hymähdyksen saattelemana. Tumman äänen sanoessa lopulta ensimmäisenä (haluten viedä tilanteen selvästi eteenpäin); ”Mene kylmään suihkuun herättämään itsesi ja pue sen jälkeen kevyet vaatteet päällesi, jotta näen vammautuneet kohtasi paremmin.” Pään tehdessä pienen nyökkäysmäisen eleen siihen suuntaan missä alakerran kylpyhuone sijaitsi. Anubiksen jatkamatta enää puhumista, mutta tämän katse kertoi sitäkin enemmän kylmänrauhallisen kuorean takana. Isoisä ei enää hyväksyisi yhden yhtäkään poikkisanaa Andrean suunnalta vaikka kuntouttaminen kävisi kuinkakin tuskalliseksi ja kipurajoja rikkovaksi. Lapsenlapsensa tarvitsi oikeasti hänen apuansa ja siihen ei tulisi väliin mikään hiton kovapäisyys, joka vain tuppasi nostamaan päätänsä äkkikaisen luonteen vuoksi.

Alex Ke 28 Tammi 2015, 09:33

Heti sen jälkeen kun Andrea oli kutsunut isoisäänsä saadakseen tältä edes jotain vastaukseksi, oli Andrea olettanut automaattisesti ettei hän saisi sitäkään toiselta - joten kun ääni kuuluikin äkisti suoraan selän takaa, kääntyi keho automaattisesti ympäri kohti tuota vanhempaa miestä selvästi hämmästyneenä että pelästyneenä. Sydämen hyppien paikallaan paljon nopeammin kuin olisi haluttu silkasta säikähdyksestä joka tuskin oli ollut isoisän tarkoitus (ehkä?) alunperin. Andrean kuitenkaan vastaamatta suullisesti, vaan nyökäten vastaukseksi mitä tuli siihen oliko hän saanut mietittyä toisen esittämään kysymykseen mitään vastaukseksi "Epäilen ettet ole itsestään kiinnostunut vastauksestani, vaan siitä - aionko luottaa sinuun edes sen verran, että annan sinun auttaa." Pojan lausuen samanlaisella asteen karheammalla äänellä kuin normaalisti toiselle, vaikkakin sillä kertaa jokin sanoi nuoremmalle että sillä kertaa olisi fiksumpi idea varoa jonkinverran sanoja ja omaa äänensävyään millä hän puhuttelisi miestä.
Se mies, jonka Andrea oli nähnyt joskus lapsena - joka pystyi näyttämään edes jotenkin lämpimiä tunteita perheenjäsenilleen, - oli se piiloutunut jälleen kuoren alle, - ja miehen muistuttaen pelottavasti esikoistaan, johon Andrea oli saanut tehdä muutaman kerran lähempää tuttavuutta viiden vuoden ajan ollessaan vangittuna. Eikä poika pitänyt tuostakaan miehestä sen enempää kuin isoisästään, sillä näillä molemmilla oli erikoinen tapa tuoda aina jotakin pahaa tai ongelmia mukanaan minne ikinä tämä menikin, ja sitäkin pahemmat seuraukset seurasivat näitä jokapaikkaan.
Kaiken lisäksi, kumpikin olivat yhtä tunteettomia ja kylmiä niin halutessaan jopa perhettään kohtaan - oli poika oppinut viimein ettei hänen kannattaisi edes yrittää tutustua toiseen kun ei kerran saanut mitään vastakaikua takaisin. Mutta jos Anubis jotenkin satuttaisi Adettea tai myöhemmällä iällä Sophieta mikäli tämä vielä halusi joka kesä edes Slovakiaan, olisi Andrea itse valmis astumaan toista vastaan pelkästään siitä ilosta.
Kaksikon seisten vielä paikallaan, olivat silmät laskeutuneet asteen alemmaksi miehen kasvoista tuohon paperiin, jonka etupuolella oli kirjoitettu jotakin tekstiä - ja vaikka auringonvalo sai ohuen paperin heijastamaan tekstin läpinäkyväksi - oli se paperissa käytetty kirjoitus jotakin ihan muuta kuin odotettavasti ymmärrettävää yleiskieltä, - mutta kun Andrea nosti jälleen katseensa isoisäänsä. Ilmeisesti kuitenkin sen sisältö oli jotenkin epämiellyttävä toisen käytöksestä päätellen. Mutta hän ei kuulunut salaseuraan, eikä pahemmin halunnutkaan joten ei kirje edes kuuluisi hänelle millään tavoin.

Anubiksen kehottaen lapsenlastaan käymään suihkussa jotta tämä heräisi - jonka jälkeen ilmeisesti he aloittaisivat vihdoinkin - tyytyi Andrea vain nyökkäämään myöntymisen merkiksi, lähtien poistumaan miehen osoittamaan suuntaan missä jonkinlaisen suihkuhuoneen pitäisi olla alkamatta vielä ainakaan inttimään vastaan toiselle mutta sekin varmasti muuttuisi vielä hetken päästä mikäli Anubis aikoisi tehdä jotain epämieluisaa.

Kylmän suihkun ottaen todellakin nuorimmaisen vastaan, oli Andrea ainakin herännyt yhdestä kerrasta samantien saamatta minkäänlaista vaihdosta lämpötilaan joka oli kirjaimellisesti jäätävää joten nuorempi ei edes nauttinut pitkään vedestä sillä kertaa vaikka normaalisti tämä olisi voinut vaikka olla suihkussa ties kuinka kauan. Suihkun tullen suljetuksi, jonka jälkeen poika oli nopeasti kuivannut itsensä ja kietonut pyyhkeen nopeasti vain ympärilleen siksi aikaa että tämä pääsi omaan huoneeseensa laukkunsa luokse saadakseen 'kevyttä' vaatetta - joka oli sillä kertaa vain lökärit ja tumma t-paita.
Pienen talon tuntuen sillä hetkellä vieläkin kylmältä, vaikka poika olikin saanut itsensä kuivattua hiuksia myöten ja siltikin - koko keho suorastaan värisi kertaalleen kun tämä joutui jälleen hyppelemään huoneesta toiseen saadakseen aisteillaan isoisänsä edes jostakin talossa, joka oli koonsa puolesta kaiken kaikkiaan sopiva maksimissaan kolme henkiselle perheelle ja yhdelle vieraalle, mutta sitäkin mutkikkaampa se sillä hetkellä tuntui (ja hän sentään asui sukukartanossa).
Olohuoneen ottaen nuoremman vastaan, tyytyi Andrea istahtamaan pehmeälle sohvalle odottamaan isoisää rauhassa, vaikka todellisuudessa poika olisi halunnut vain kärsimättömän luonteensa vuoksi mahdollisimman nopeasti hetkestä eroon jotta ei olisi tarvinnut kauaa istua kylmässä huoneessa.

Sponsored content