Vs: 10.] Forgive me Father, for I have sinned

Alice Su 03 Tammi 2016, 22:14

Jokaisen noista viidestä sotamiehestä huutaen kuuluville oman nimensä, jäi osa niistä mieleen ja jotkin taas eivät millään, jotkut eivät muistaneet niitä pian ollenkaan kun olivat muutenkin nimien muistamisessa huonoja. Maryamin taas pistäen jokaisen nimen muistiinsa omalla muistisäännöllään, joka oli opetettu tälle jo alle kymmenenvuoden iässä kirkon kirjastoa ylläpitävän vanhemman papin toimesta. Neidon keskittyessä aina johonkin alkoi tämä liikuttaa huuliansa äänettömän puhumisen tahdissa kun tämä lausui itselleen keksimänsä muistisäännön, niin käyden tuonakin kertaa. Kyseisen saaden tottakai Marcuksen virnuilemaan typerästi ja puukkaamaan vierellään seisovaa kaveriansa kylkeen, joka myös kyseisen asian huomatessaan virnisti typerästi. Sen hetkisen tilanteen päättyessä yhtenäiseen huutovastaukseen;
”Kyllä kapteeni!”

Alokkaista koostuvan suuren ryhmän poistuessa sisäpihalta kapteenin määräämään suuntaan hakemaan ensin oikeanlainen vaatetus ja omien tavaroiden luovuttaminen säilöön, oli hyvin moni alokkaista harmissaan joutuessaan luopumaan myös kännykästään omien vaatteidensa lisäksi. Maryamilla ollen vain vaattensa mukanaan ja moottoripyöränsä avaimet, kaiken muun maallisen omaisuuden tämän oli jättänyt katollisen kirkon huostaan – sillä mitään niistä tämä ei tulisi tarvitsemaan armeijassa ollessaan. Tälle punapäälle löytyen kuin löytyenkin sopivan kokoiset vaatteet pinkan viimeisten joukosta. Saadessaan tuon parista vaatteesta ja kengistä koostuvan vaatekasan käsivarsilleen kannettavaksi kääntyi keho heti ympäri ja ohitti takanaan sijainneen jonon, jossa myös Marcus seisoi. Tämän tottakai voimatta olla näyttämättä elettä; ”pidän sinua silmällä, orpo”, johon neito vastasi kulmien leikkimielisellä kohottamisella kuin sanoen silmillään; ”et ole tarpeeksi ketterä, kultapoju.”

Vaatteiden vaihdon ja omien henkilökohtaisten tavaroiden luovuttamisen jälkeen olisi Maryamin kuulunut jäädä odottelemaan muiden naisalokkaiden kanssa tuvalle saattelemista, mikä oli poliitikkojen määräyksen vuoksi tarkoitettu vain naisille – sillä armeija ei voinut vaatia naisilta samassa tilassa nukkumista miesten kanssa (vaikka niin tulisi kuitenkin tapahtumaan kentällä… mutta EI missään nimessä armeijan alueella). Sen sijaan tämä punatukkainen neito jatkoi matkaansa siihen samaan suuntaan, jonne nuorukaiset ohjattiin hiusten ja parran leikkuuseen, joten oli kai ihan ymmärrettävää että tämä keräsi ihmetteleviä katseita kun paikalle yhtäkkiä ilmestyi naispuolinen henkilö. Maryamin istuutuessa parturin tuoliin edelleen tyynen rauhallinen ilme kasvoillaan ja vastasi vain parturin ihmettelevään kysymykseen;
”Leikkaa se lyhyeksi.”
Olisipa kyseessä ollut edelleen ennestään lyhyt tukka, mutta nyt ne ylsivät jo puoleen selkään asti, joten parturi ei tietenkään mennyt tekemään ensimmäistä liikettä, mikä sai neidon ottamaan viereiseltä pöydältä sakset ja toisella kädellä hiuksensa poninhännäksi. Ääni, joka syntyi kun terä leikkasi jotakin paksua useaan kertaan, rikkoen painostavan hiljaisuuden. Useiden kiharoiden tipahtaessa maahan penkin taakse, mutta Maryam kohotti vain leukansa ryhdikkäästi ylöspäin ja jatkoi;
”Tuolla pääset toivottavasti alkuun.”
Parturin nyökkäisten vaikeasti ja ottaen sakset takaisin itselleen. Pitkien hiusten lyhentyessä hyvin pian poikatukaksi.

Miehille tarkoitetussa tuvassa jokaisen löytäen pian oman makuupaikkansa. Alokkaiden vitsaillen ja puhuen keskenään siihen hetkeen asti kun tuvan ovi avautui vielä kertaalleen sotamiehen toimesta kun tämä päästi ohitseen kulkemaan tuon punatukkaisen neidon, joka sen enempää puhumatta toisille käveli vielä tyhjäksi jääneen vuoteen luokse ja alkoi pistää sitä yökuntoon.
”Jos kuulen kerrankin teidän touhunneen täällä jotakin sääntöjen vastaista, joudutte vastaamaan siitä suoraan ylemmälle johdolle ja he eivät tule olemaan niin lempeitä kuin minä. Valot sammutetaan tunnin päästä!”
Oven tullessa suljetuksi kääntyi lähes pian jokainen noista nuorukaisista katsomaan tuota tuvan ainoaa tyttöä, joka vain tuumasi takaisin leppoisasti hymyillen;
”Älkäähän nyt, pojat. Lupaan etten tule puremaan teitä jos uskallatte ummistaa silmänne. Olkaamme siis nyt kilttejä toisillemme. Sinä myös Marcus! Näen kyllä sinun supisevan siellä kauempana seuraajillesi.”
Tuon tummatukkaisen nuorukaisen lopettaen samantien kavereilleen puhumisen ja vastaten kuivasti;
”Tyttö ei kuulu tänne.”
Maryamin antaen huuliensa kohota hymyyn ja pään nyökkäisten rennosti tuvan oven suuntaan.
”Joten tyttö on hyvä ja lähtee lätkimään.”
”Sinä pikku…”
Marcuksen kiristellen hampaitaan ja ponkaisten silmänräpäyksessä liikkeelle kohti Maryamia, joka nousi nyt seisomaan.

Alex Su 03 Tammi 2016, 23:59

Nimen huutelun alkaen samantien jokaisen sotilaan vuorolla ilmeisesti vielä aakkosjärjestyksessä vaikka jokainen sotilas huusikin noin parisenkymmentä nimeä omalla vuorollaan hidastelematta - oli Andrean onni nimensä kirjaimien suhteen että hän oli toisen sotilaan joukkiossa jotka lähtivät myöskin samantien vaatteiden hakuun. Korvien erottaen selvästi useammankin kitisevän puhelimestaan kun ne takavarikoitiin talteen muiden tavaroiden kanssa yksi kerrallaan, sen sijaan nämä saivat kasan tarvittavia vaatteita joissa toistui maastonvihreä uudelleen ja uudelleen - paitsi valkeassa t-paidassa joka oli tarkoitettu nimenomaan vaihtotarpeeseen tai "vapaa-ajalle" mitä heillä nyt oli tuolla alueella. Marcusin ja Maryamin onneksi että harmiksi jäivät tuossa linjassa taka-alalle, - Andrean päästen nopeammin parturi puolelle jossa vanhempi mies tuntui kyllä tietävän asiansa. Varsinkin kun miesalokkailla oli useammin hyvin toistuvasti hiuksia saman verran kuin edellisellä eikä näin tarvinnut pohtia sen tarkemmin - mitä taas sänkeen tai partaan tuli - oli suurinosa ehkä miehen onneksi päättänyt oma-aloitteisesti päästä siitä eroon päivää aikaisemmin. Hyvin lyhyesti todettuna siis - tuo toimenpide kävi hyvin liukuhihnamaisesti koko sen ajan. Andreakin - omaksi harmikseen, menettäen vahvat ja täysin vallattomat hiuksensa armeijan sääntöjen mukaan - kasvatetusta sängestä puhumattakaan - vaikka missään kohtaa alokas ei valittanut vaikka pettyneen raskaan huokaisun tämä päästikin suustaan kuuluville, tietäessään ettei tulisi saamaan sen enempää voivottelua kuin kukaan muukaan.

Päivän kulkien hyvin hämmennyksen vallassa tuon ohjastavan sotilaan perässä juosten tämän kertoessa ja näyttäessä ne tärkeimmät huoneet ja alueet ryhmälle - kuten suihkutilat, hätäuloskäynnit, ruokailutila, pesula, vapaa-ajan huoneet, huoneistot mihin ryhmät sillä viikolla jaettaisiin vielä erikseen taitoarvion jälkeen sekä mistä pahimmalla hetkellä löytyisi joku isompi arvoisempi sotilas, sekä lopuksi muttei todellakaan viimeisimpänä se iso makuutila missä he viettäisivät ensimmäiset yöt. Metallisten, hyvin epämukavien näköisten sänkyjen ollen asetettu hyvin tarkalleen toisistaan tietyn välimatkan päähän, - patjan olematta todellakaan muutamaa kymmentä senttiä paksumpi mikä tietäisi vain sen että pehmeämpiin sänkyihin tottuneet tuskin arvostaisivat näkemäänsä, tai sitä että sänkyjen päälle oli asetettu siististi vuodevaatteet jotka pitäisi vielä itse laittaa kuntoon ennen nukkumaan menoa. ja todennäköisesti vahtiva sotilas vielä tarkistaisi jokaisen sängyn erikseen jotta se täyttäisi vaaditun ulkonäön. Andrean valikoiden itselleen sen, joka oli suoraan ikkunan alla - jota pystyi raottamaan mutta sisään tai ulos ei päässyt pienen koon vuoksi. Hiljalleen tuohon huoneeseen alkaen tulemaan loputkin alokkaat omien ryhmiensä ja sotilaansa kanssa, joista osa puuskahti jo nyt luovuttaneena nähdessään sängyn ja lakana kasan viikattuna tiiviisti päällä - kun taas ne ensimmäiset ketkä olivat saapuneet olivat onneksi jo saaneet sänkynsä kuntoon ja jopa vaihtaneet vaatteensa niinkuin pitikin. Jonkun älähtäen kun ei edes yhtä naista ollut kyseisessä tilassa heidän kanssaan, vaan he joutuivat olemaan hikisten äijien kesken - sai se jonkinlaisen räkänaurun muutamalta ihmiseltä - kun taas joku toinen yhtyi tuohon mukaan. - Andrean ehkä onneksi, ollen vasta aloittelemassa sänkynsä laittamista tottuneesti vieläkään puhumatta kenellekään ellei ollut yksinkertaisesti pakko, miehen saadne huomata ettei saanut enään niin voimakkaasti huomiota itseensä kuin alussa kereten jo ajattelemaan että ehkä niin se pysyisikin siitä eteenpäin - kunnes ovi avautui uudestaan sotilaan toimesta joka asteli nopeasti alokkaiden ohitse vapaalle sängylle joka ei ollut turhan kaukana Andrean omasta, että kylmä viima kävi muutaman sekunnin miehen jäljessä.
Ihmettelevien ja kulmien kurtistamisen seuraten tuota näkymää - josta kyseltiin että oliko heitä tulossa vielä joku - saatiin tuohon pian vastaus. Muttei sellainen mitä oltiin ihan odotettu.

Naiset ja miehet nimenomaan oli erilleen sen takia koska armeija-alueella, varsinkin alokas aikana kaiken maailman yritykset ja välien lämmittely fyysiselläkin tasolla olivat ankarasti kielletty ja kiinni jäädessään niistä seurasi nopeasti kovemman luokan rangaistus, joten kun aiemminkin Marcusin kanssa kinannut nainen asteli rauhallisesti huoneeseen sängyn viereen - sillä kertaa vain lyhyiden hiusten kanssa - sai se selvän kohahduksen huoneessa, vaikka sotilas itse totesikin että jos jotain yritettiin siitä tulisi vakavia ongelmia. Andrean, joka oli niitä harvoja jotka olivat vain vilkaisseet Maryamia päin ja jatkaneet sen jälkeen sängyn laittoa kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan - saaden tyynylakanan paikalleen siististi ja se viskattiin takaisin toiseen päähän, lähelle ikkunaa - näyttäen ulkopuolisesti siltä ettei tätä kiinnostanut niinkään vaikka heidän kanssaan asustelisikin tyttö - vaikka todellisuudessa jokainen aisti oli varsin valppaana kokoajan, varsinkin kun Marcus ja vielä esittäytymätön punapää olivat ottavinaan jälleen yhteen sanallisesti niinkin pahoin että Marcus ponkaisi ylös paikaltaan kuroakseen välimatkan umpeen. Ja Maryam vastasi samalla mitalla. Monen silmäparin seuraten tuota jännittyneenä, kenenkään menemättä väliin vaikka Marcus oli tuskin viidentoista askeleen päässä enään tahtomastaan - tulikin tämän matkan keskeytyneeksi käsivarsi joka asettui rintakehän päälle estääkseen tuon matkan - kohtasivat kaksikko silloin ensimmäisen kerran läheltä "Anna olla Marcus." Silmien, joiden väritys oli hyvin erikoinen kahdesta väristään - kohdistuen vaaleanruskeisiin jotka eivät yleisesti poikenneet Italian maaperällä kulkevista asukkaista - katsoen vakavana toisiaan, jännittyi käsivarsi vielä sen verran merkiksi ettei toinen todellakaan aikoisi päästä sitä edemmäksi "Tämä ei kuulu sinulle, De Fiore. Joten ole hyvä ja siirry, jos et aio löytää nättiä naamaasi seuraavaksi lattiasta kiinni." Noiden sanojen jättäen jälkeensä painostavan hiljaisuuden, ja uudenlaisen jännityksen koko tuohon tilaan jossa kaikkien silmät olivat kääntyneet katsomaan uudenlaiseksi kehkeytynyttä tilannetta aivan uudella tavalla. "... Sanoin anna olla. En aio tapella kanssasi, mutta jos mies on niin raukkamainen että tarvitsee uskottavuutta hyökkäämällä naisen kimppuun... voit olla varma, että se joka löytää naamansa lattialta hampaiden kera - olet sinä."

Alice To 07 Tammi 2016, 18:26

Nopeasti kehkeytyneen tilanteen tyssätessä Andrean väliin tuloon, joka onneksi oli saanut Marcuksen pysähtymään toistaiseksi, mutta tupaan oli puolestaan ehtinyt jo laskeutumaan tuo painostava hiljaisuus, joka oli lähes käsin kosketeltavissa. Parin hiljaisen yskäisyn ja jalkojen asennon vaihdon kuuluessa vain tuossa hiljaisuudessa, joka oli laskeutunut Andrean ja Marcuksen välille De Fioren viimeisempien sanojen myötä. Tuon rikkaasta suvusta tulleen henkilön uhaten suoraan asettuvansa puolustamaan Marcuksen vihan kohdetta – jos toinen miehistä aikoisi yhtään jatkaa matkaansa siitä pidemmälle. Kielen lopulta naksauttaessa hampaiden takaosaa terävästi ja silmien siristyessä selvästä vihasta, juuri tuon kyseisen katseen löytäessä tiensä Maryamin luokse, joka sai myös kuulla korvissaan seuraavat sanat;
”Seuraavalla kerralla, orpo – ja se ei todellakaan tule päättymään näin täpärällä pelastumisella.”
Etusormen kohottautuen osoittamaan punatukkaista neitoa ja piirtäen lopuksi poikittaisen viivan miehen oman kurkun ylitse. Kulmien kohottautuessa selvällä ärsyttämisen aikeella ja kylmän hymyn häivähtäessä huulilla. Viimeisimmän teon tarkoittaen sanattomasti; ”Syön tuollaisia pikkutyttöjä välipalaksi.”

Raskaiden askelien kertoessa Marcuksen palaavan takaisin omalle paikalleen ja siellä suunnalla myös kavereidensa luokse – oli Maryam kääntynyt jo selin koko miesporukkaan ja teki vielä viimeiset teot vuoteelle, että se olisi nukkumakelpoinen seuraavaan aamuun asti. Tuvan tarkastuksen tapahtuen luvatun tunnin sisällä ja valojen sammuttaminen myös. Tarkastuksen tehnyt sotamies oli kehottanut kuivasti nukkumaan mahdollisimman paljon – sillä seuraavana päivänä lepo voisi olla hyvinkin kaukana, mutta tuosta suorasta faktaan perustustavasta kehotuksesta huolimatta ei Maryam saanut unta kuin vasta kahden kolmen aikaan aamuyöllä. Sitä ennen aika oli kulunut vain selin makuulla ja mustaa kattoa katsellen, samalla kun välillä toinen käsistä kohosi hiuksille ja joutuen taas monennen kerran myöntämään niiden olevan todella lyhyet kuin nuorella teini-ikäisellä pojalla.

Seuraavan aamun lähtiessä jo käyntiin terävällä ylösnousemiskäskyllä kello viiden aikaan aamulla. Vuoteiden sijaamisen ja ulkovaatteiden pukemisen jälkeen käskettiin alokasryhmää kokoontumaan hiekkakentän laidalle, josta kymmenen kilometrin juoksulenkki alotettaisiin. Reitin mutkitellen meren rantaviivaa pitkin ja näin se tiesi jyrkkiä laskuja ja nousuja. Monen luullen kyseessä olevan vain tavanomainen aamulämmittely armeijan tyyliin – hyytyi monen hymy kun kävi ilmi juoksulenkillä olevan tarkoitus mitata alokkaiden äkkinäistä kestävyyttä ja kuka tulisi pääsemään nopeimmin perille. Tasoa mittailevien testien alkaen tuona kyseisenä päivänä.

Alex To 07 Tammi 2016, 23:26

Andrean onnistuen kuin onnistuenkin estämään yhteenoton, vaikka rehellisesti oli kyllä odottanut kokoajan Marcusin todellakaan luovuttamatta noinkin helpolla - vaikka tämä ei selvästikään ollut tyytyväinen tapahtuneeseen. Mutta edes hetkeksi, ehkäpä tuo huomiota herättelevä rääväsuu antaisi olla. Edes seuraavaan päivään. Ensimmäisen yön sujuen ... suhteellisen rauhallisesti, siihen nähden kun kaikki olivat samassa tilassa niin tottakai myös erilaisia nukkumistapoja löytyi kuorsaajista mumisijoihin ja sitten niihin hiljaisempiin. Andrean kuuluen niihin rauhallisiin nukkumiin, vaikka vieläkin alitajunnassa vierastakin outoa paikkaa sekä leikattuja hiuksia. Asiaa tietenkään helpottamatta se että omalla tavallaan tuo sänky kaikessa epämukavuudessaankin toi mieleen Egyptin ajat vuosien takaa, jotka puolestaan eivät olleet niinkään loistavia muistoja suurimmalta osin - ja ilman Adettea ne olisivat vieläkin surkeammat.

Aamun nousten, vaikkakin hyvin epämiellyttävällä tavalla sotilaiden toimesta jotka pitivät huolen jokaisen alokkaan pääsevän sängystä ylös mahdollisimman nopeasti ja ovista ulos - kertomatta aluksi sen tarkemmin - mutta eiköhän pian ymmärtänyt ettei kyseessä ollut tavallinen aamulenkki. Omaksi kauhukseen. Jälleen kerran, niin isossa ryhmässä tottakai jokaisen ollen erilaisia ääripäästä toiseen ja siltä väliltä. Toisten ollen rapakunnossa, toisten paremmassa ja osan todella hyvässä kunnossa kuten Andrea joka oli urheillut lähemmäs kirjallisesti koko elämänsä ensiaskelista lähtien, joten lenkki ensimmäisenä aamusta ei tuottanut ongelmia pysyä muiden perässä vaikka hiekka uhkasikin upottaa välillä jalkoja alleen. Kymmenen kilometrin taittuen jokaiselta - jonka jälkeen seurasi aamupala ettei joku olisi vielä pyörtynyt ja vahingoittanut itseään päivän aikana - joka pitäisi sisällään uinnin, pitkän esteradan sekä cooperin testin, sekä vielä yleisen kuntotestin. Lounasajan saapuessa, oli osa alokkaista - niin miehet kuin naisetkin - viittä vaille valmiita lopettamaan siltä päivältä ja painumaan takaisin sänkyyn odottamaan seuraavan päivän lihassärkyjä joita olisi varmasti kovakuntoisemmallakin ihmisellä tuon päivän jälkeen. Ruoat asettuen valkealla lautaselle, ei se ollut ainakaan silmiä hipovaa jos sellaista joku haki turhaan, ehkä positiivisemmat ihmiset toivoivat edes maun olevan siedettävä. Muovipäällysteisen penkin tullen siirretyksi toisella kädellä, - toisen tasapainoillen ruokalautasen ja aterimien kanssa - Andrean istuutuen tyhjään pöytään joka oli vielä vapaana, sillä vieläkin huomasi kuinka ihmiset hakeutuivat tuttuihin ryhmiin mahdollisimman isoihin pöytiin jonne kaikki mahtuisivat isossakin porukassa - aikomatta päästää ketään helpolla ryhmään sisään. Ja Andrea joka ei ollut vieläkään puhunut muulle kuin Marcusille eilen, ei kuulunut erityisemmin tiettyihin ryhmiin eikä pahemmin välittänyt pitää ääntä itsestään sillä erää. Ehkä sitten kun heidän jaettaisiin omiin sotilasjoukkueisiin. Ehkä.

Aurinko puolestaan oli vasta nousu suunnassa kohti keskipäivää, oli tuo päivä ollut kaikin tavoin rauhallinen jopa Slovakiassa yhtiön sisällä jossa oltiin jälleen päästy kiinni arkeen äkillisten välikohtauksien jälkeen parin kuukauden takaa. Ja sellaisena sen oli pysynytkin, vaikka kahdet korkokengälliset askeleet lähestyivät tuota toimistotilaa jonne oli hautautunut jos minkälainen salaisuus vaikka kaikki piiloutuikin hyvin koreilevan ja sivistyneen ulkokuoren alle eikä sitä näytetty koskaan muulloin kuin salaseurassa pahimmalla hetkellä. Askelten pysähtyen tuon ison kaksoisovien eteen, kohottautui käsi, jonka pienikin yksityiskohta oli huolellisesti mietitty alusta loppuun hoidettuja kynsiä ja kalliin näköistä kelloa myöten - ylös puiselle pinnalle koputtaakseen. Tuon hyvin näyttävän sihteerin vilkaisten hymyillen vierasta, odottaen jonkinlaista lupaa avata ovi tai merkkiä etteivät he olleet häiritsemässä vaikka vieraalla olikin varattu aika juuri sille ajalle. Hetken odotuksen jälkeen, laskeutui käsi kahvalle avatakseen oven, ystävällisen äänen aloittaen: "Neiti Kingston odottaa teitä herra. Kutsunko hänet sisään?" Koko tuon ajan äänenpainon ja hymyn pysyen tismalleen värähtämättömän ystävällisinä niinkuin sihteereille kuului työnkuvaan alusta lähtien, - vaikka pitikin silmällä Odayn pienintäkin reaktiota salaseuralaisen tavoin.

Alice Pe 08 Tammi 2016, 13:59

Italiassa armeijan koulutuskeskuksessa noiden kahden nuorten Maryamin ja Andrean joutuessa testaamaan omia taitojaan äärimmäisyyksiin asti, että jopa niinä pieninä lepohetkinä ei oikein kukaan jaksanut vaihtaa sanoja keskenään. Maryamin kuitenkin hakeutuen vapaaehtoisesti istumaan samaan pöytään De Fioren edustajan kanssa. Voisi olla, että noista kahdesta nuoresta aikuisesta voisikin tulla jonkinlaiset ystävät keskenään ennemmin tai myöhemmin, mutta nyt näin alkutaipaleilla se ei näyttäyt vahvasti sille. Ei tiedä olisiko Andrean suhtautuminen ollut Maryamiin toisenlainen – jos tämä olisi päässyt kertomaan tuntevansa myös Adetten. Tietenkään mistään noista ei puhuttu kovin helposti – sillä tämä punatukkainen neito oli ainakin oppinut sen kantapään kautta, että omien yksityisasioiden jakaminen ei kannattanut kovin pitkälle.

Slovakiassa puolestaan Chadin uppoutuen töihinsä, jotka vaativat tämän viimeistä mielipidettä ennen kuin ne voitaisiin lähettää eteenpäin. Tämän tummatukkaisen miehen istuessa koko ajan sotilaallisen ryhdikkäästi työpöytänsä ääressä tuolla uudistetussa työtilassa, joka oli paljon pienempi kuin joskus Anubiksen aikana. Chad oli valtakaudellaan raivannut tilaa teknologian kehittämiselle ja se vaati isommat tilat työskentelyyn. Loppujen lopuksi mies ei ollut koskaan välittänyt koreista ja laajoista tilosta, joissa tunsi itsensä kääpiöksi seisoessaan keskellä tilaa. Myöskään taivaankannen korkeudella sijaitseminen ei ollut mitenkään järkevää, joten mikä olisi sen mieluisempaa kuin tuoda toimistohuone maan kamaralla lähelle muita salaseuran jäseniä ja lähelle myös rakennusten väliin rakennettua ulkopuutarhaa, jonne Chad vetäytyi joskus miettimään päätöksiään rauhassa.

Viimeisimmän paperin, jossa luvattiin kohtuullinen hyväntekeväisyys summa kaupungin keskussairaalan vuodeosastoille remontoimista varten, tullessa allekirjoitetuksi mustekynällä – koputti sihteeri silloin puisen oven pintaa ennen kuin este avattiin puoliksi auki tuonne kotoisalta näyttävään huoneeseen. Chadin noustessa työtuolista ja nyökäten hyväksymisen merkiksi, lausuen myös kohteliaan kiitoksen sihteerille itselleen tekemästään työstä. Kehon siirtyessä pois pöydän takaa ja kävellen huonetta puolitiehen asti vierasta vastaan. Chadin seisahtuen juuri sen ainoan muotokuvataulun eeteen, johon taitavin italialainen taitelija oli onnistunut ikuistamaan hänen edesmenneen siskonsa Alban. Taulun edessä olevalla tasolla pidettiin aina pieni kynttilä palamassa kun Chad oli toimistolla.
Syvän tumman katseen keskittyen sinä hetkenä katsomaan vain ovelle päin. Oikean käden ollen koko ajan valmis kohottauttumaan kohteliaan kättelemiseen, jolla tavalla euroopassa tervehdittiin ensimmäisenä.

//Kuva toimistosta; [Only admins are allowed to see this link]//

Alex Pe 08 Tammi 2016, 17:00

Andrean saaden odottamattomasti seuraa, varsin yllättävältä taholta - nousivat erikoisen väriset silmät katsomaan tuota punapäistä neitoa hieman ihmeissään sillä siihen asti tämä oli pitänyt kaiken kaikkiaan varsin kylmän itsenvarman linjan oikeastaan kaikkia kohtaan.. paitsi Marcusin jonka kanssa välit olivat puolestaan kuumenneet ei-niin-hyvällä tavalla jo parikin kertaa. Toisaalta, jos ei ollut tilaa muualla miksi yrittääkään hakeutua muihin pöytiin jos tilaa vain löytyi syömiseen. Pian he joutuisivat kuitenkin jatkamaan loppuihin testeihin, joten mitä nopeammin löytyi paikka sen parempi. Kummankin pysyen hiljaa, yrittämättä edes puhua toisilleen aluksi vaikka ympärillä pörräävä meteli sattuikin vanhemman kuuloa osittain vaikka tämä pyrkikin pitämään ilmeensä varsin neutraalina rankasta päivästä huolimatta, - siirtyi jossain kohtai itsestään ruoan syöminen enemmän ruoalla leikkimiseen ja tökkimiseen puolihuolimattomalla tavalla, antoi Andrea viimein katseensa nousta ylös paremmin tuohon punatukkaiseen ruokailukumppaniinsa "... Miten sait armeijan porukat suostuteltua päästämään sinut miesten puolelle? Luulin että naiset ja miehet pidetään tiukasti erossa toisistaan armeija-alueella." Vanhemman viimein uskaltautuen kysymään suoraan toiselta, vaikka tiedostikin kysymyksen ehkä vaikuttavan tökeröltä niinkin suoraan kysyttäessä, erototen kun kumpikaan ei ollut esittäytynyt toisilleen missään kohtaa virallisesti, vaikka ehkä niin olisi pitänyt sillä Marcusin antamat lempinimet eivät olleet kovin maaritteleviä kummallekaan missään muodossa.

Toimiston puolelta kuuluen kiitos sihteerille tämän työnteosta kun tämä oli saattanut vieraan paikan päälle, - vastasi tämä sihteeri jälleen vain yksinkertaisesti hymyllään kääntyäkseen tuohon naiseen joka oli oma-aloitteisesti siirtynyt kauemmaksi ovelta odottamaan sen sijaan että olisi ollut täysin ollut sihteerin ihossa kiinni kuullakseen itse paremmin mitä tapahtui toimistossa. Kaksikon kohdaten toisensa molemmat tapoihin kuuluvan hymyn kera, siirtyi nuorempi nainen hieman pois oven edestä ja tehden kädellään merkin huonetta kohdn joka kertoi että nainen saisi mennä vapaasti sisään siitä eteenpäin. Korkokengistä lähtien askel äänten alkaen kävelemään rauhallisesti eteenpäin kohti noita ovia, jonka takaa Azra oletti näkevänsä ison toimistotilan kaikessa sen koreudessaan vaikka Chad ei ollutkaan materialismia arvostava ihminen - mutta sieluttomaksi muuttumisen jälkeen sekä viime kuukausien tapahtumat olivat jättäneet jälkeensä tunteen - joka ei tiennyt mitä oikein odottaa seuraavaksi nyt kun hän oli jälleen astunut "kielletylle alueelle" onnistuneesti.
Azran päästen toimistotilaan johtavan ovikynnyksen ylitse, sulkeutui ovi tämän takana varoen naisen itsensä toimesta - sanomatta aluksi mitään vaikka seisoikin Chadin omassa työhuoneessa - ja vieläpä täysin vastakkain tuon kanssa vaikka välimatkaa olikin. Pienen hymyn kohoten hiljalleen pahoittelevasti tarkasti maalatuille punertaville huulille, keltaisten silmien pysytellen siitä huolimatta toisessa "Hei." Naisen viimein lausuen ääneen, edes jonkinlaisen tervehdyksen vaikkei se ehkä mennytkään kovin virallisen eurooppalaisen kaavan mukaan. Hiljaisuuden laskeutuen kaksikon välille, huokaisi Azra viimein asteen raskaammin, kääntäen katseensa hiljalleen irti Chadistä itsestään kohti seinälle asetettu taulua -jonka kuvastava henkilö oli hyvinkin tuttu. "Anteeksi, jos tunkeudun reviirillesi näin epätoivoisella tavalla. Mutta oma eristäytyneisyytesi ainakin helpotti omalla tavallaan tätä." Tämän puolivuotta vanhemman todeten hieman huvittuneesti, tarkoittaen niitä lukuisia viestejä ja soittoja jolla tätä oltiin yritetty saada monesti kiinni viime viikkojen aikana - turhaan, ja kuten vaikutusvaltaiselta ihmiseltä pystyi odottamaankin, tapaamisen sopinen sitten väärällä nimelläkin - kesti aivan liian kauan "... tiedät varmaankin mitä teen täällä. Vai kerronko? Varasin tunnin kallista aikaasi, joten ..." Olkia tullen kohautetuksi pienesti merkiksi että se olisi Chadin valinta aikoisiko tämä vastata vai hiillostaisiko tämä toista niin kauan kysymyksillään että saisi jonkinlaisen tyydyttävän vastauksen.

Alice Pe 08 Tammi 2016, 19:32

De Fioren rikkoessa ruokapöydässä vallitsevan hiljaisuuden ensimmäisenä, ei Maryam aluksi tehnyt mitään sellaista elettä, että se olisi osoittanut tämän kuulleen toisen puhuvan. Vasta kun viimeinen ruokalusikallinen oli pureskeltu ja nielaistu, kääntyivät pistävän vihreät silmät keskustelukumppania kohti ja huulet soivat toiselle huvittuneen leikkimielisen hymyn. Maryamin kuin kysyen silmillään; ”Et tosiaan muista minua sieltä juhlista?” Haarukan päätyen laitetuksi poikittain tyhjän lautasen päälle ja kurkkua rykäistiin sen verran, että ääni kulkisi selvemmin – sillä ääni oli vieläkin karhea fyysisen rasituksen jälkeen.
”Päätös ei ollut minun vaan niiden henkilöiden, jotka pistivät minut liittymään armeijaan.”
Vesilasin tullen otetuksi huulille.
”Enköhän tule selviämään teistä miehistä nytkin kun aikaisemminkin olen joutunut elämään kurinalaisesti. En tiedä tiedätkö mitä tämä sana edes merkitsee, mutta kerron sen nyt silti. Kirkonkasvattina vietän koko elämäni selibaatissa, joten en usko että minusta on niinkään iloa kenellekkään.”
Kylmän veden huuhtossa kurkkua mukavasti, sammutti se janon takaisin hiljaiseksi ja antoi taas uutta energiaa jaksaa eteenpäin tuleviin haasteisiin, joita tulisi varmasti olemaan edessä pitkin päivää. Maryam olisi voinut jättää keskustelun siihen ja poistua pöydästä, mutta haluamatta olla epäkohtelias niille jotka eivät ollee tehneet (vielä) mitään väärää tyttöä kohtaan – kohotettiin kasvoja vielä kerran paremmin Andreaa kohti ja aidosti kiitolliset sanat sanoivat;
”Kiitos kun asetuit puolustamaan minua silloin eilen tuvalla – vaikka sinun ei olisi tarvinnut välittää kyseisestä millään tavoin.”

Chadin odottaen koko ajan alitajuntaisesti näkevänsä kohta jonkin niistä henkilöistä, joiden kanssa mies oli tehnyt erilaisia sopimuksia pitkin kuukausia – eivät tummat silmät siis aluksi voineen uskoa näkemäänsä kun yhtäkkiä noiden sulkeutuneiden ovien edessä seisoi Azra itse. Tuo ruskeatukkainen nainen, jonka olisi kuulunut olla kuubassa uutta elämää luomassa ja samalla tietoinen pysytteleminen erossa kummastakin salaseurasta. Näkymän saaden niin nopean hämmennyksen aikaiseksi, että Chadin oli lopulta otettava kädellään tukea siitä pienestä tasosta, joka sijaitsi muotokuvataulun alapuolella. Yhtä aikaa hämmennystä ja huvittuneisuutta sisältävän hymähdyksen kohottautuessa keuhkoista, tummien silmien suostumatta vieläkään päästämään irti Azrasta, vaikka toisen näkeminen repi sydäntä enemmän kuin päällepäin edes näkyi.
”Mitä sinä teet täällä?”
Huomattavasti karheutuneen äänen onnistuen lopulta lausumaan takeltelevasti. Kurkun tuntuessa samaisena hetkenä erämaan kuivalle. Järjen yrittäen selittää tilannetta mahdollisimman nopeasti korvien välissä, mutta korvien välissä soivat lauseet; ”Azra täällä” ja ”Azran on palattava takaisin kotiinsa oman turvallisuutensa tähden” sotkivat ajattelemista koko ajan. Tilannetta myöskään parantamatta se, että alitajuntaisesti Chadin olisi koko ajan tehnyt mieli kävellä tuo toimistohuoneen pituinen välimatka umpeen ja ottaa nainen syleilyynsä, että saisi vain kuiskata korvaan kuinka paljon mies oli kaivannut toista ja kuinka paljon sydän rakasti naista edelleen – niin paljon, että pelkkä eron ajatteleminen viilsi sydäntä. Olihan Azra ollut aina Chadin enkeli ja sellaisena toinen tulisi aina pysymään.

Alitajunnan tasolla käyvästä taistelusta väsyneen henkäisyn karatessa huulten lomasta, jonka aikana keho vietiin kiltisti ja luovuttamisen merkkinä istumaan huoneen kangassohvalle, joka sijaitsi nahkanojatuolia vastapäätä. Azra oli tosiaan varannut tunnin ajan Chadin päiväkalenterista – niin tämä olisi oikeutettu saamaan aikansa.

Alex Pe 08 Tammi 2016, 21:45

Aluksi näytti todellakin siltä että tyttö ei aionnut vastata yhtään mitään takaisin miehelle itselleen, joka oli edes uskaltautunut kysymään varta vasten kysymyksen niinkin erikoisesta päätöksestä, oli Andrea itse lopettanut syömisen kokonaan vaikka ruokaa olikin lautaselle. Vanhojen (huonojen) ruokatapojen pysytellen tässä kohdin kiinni vanhemmassa itsessään, joka ei niiden vuosienkaan jälkeen ollut oppinut syömään ratkeamiseen asti vaikka olikin päässyt aavikolta kotiin vanhempiensa luokse. Tai sitten se kulki geeneissä, olihan Giovannikin yhtä surkea syömään ruokaan, Eveyn sanoin. Hetken päästä, lopetti Maryam oman ruokansa syömisen kokonaan loppuun, lautaselle jäämättä mitään ylimääräistä - alkoi tämä viimein kertoa miten asian laita oikein oli - vaikka tämä kuulostikin varsin erikoiselta. Tytön kertoen ettei tiennyt ymmärtäisikö Andrea edes mitä selibaatissa eläminen tarkoitti - sai se huvittuneen hymyn kohoamaan hetkellisesti väsyneille kasvoille, ajatuksen kysyen itseltään oliko hän kerennyt alle vuorokaudessa antamaan itsestään niinkin typerän kuvan. Nuoremman tuoden suoraan ilmi selibaattinsa jota tämä ei itse ollut suunnitellut rikkovansa, vaikka se nyt ei ollut se ongelma - vaan miehet jotka eivät välttämättä olleet samaa mieltä asiasta.Tästä huolimatta: Maryam oli kuitenkin uskaltanut miestenpuolelle, joten eiköhän tämäkin (toivottavasti) ymmärtäisi mahdollisen vaaran joka ei ollut kiinni tästä itsestään. Joten Andrean vain nyökäten pienesti kuulemalleen hyväksyvästi, olihan siinä se vastaus mitä pitikin kaikessa yksinkertaisuudessaan, tiedä sitten oliko siinä koko totuus mutta sen verran että tuntemattomat toisilleen ymmärsivät yskän.

Tuon jälkeen Maryamin tehden selvästi lähtöä jäi Andrea vielä miettimään toisen sanoja paikalleen, olettaen näkevänsä poispäin vieävn selän seuraavaksi mutta sen sijaan, kääntyikin toinen vielä viimeisen kerran - aidon kiitoksen kuuluen tuon huulilta. Joihin taas vastattiin kättä heilahtavasti vähättelevällä tavalla. Kuka tahansa olisi astunut viimeistään peliin siinä vaiheessa jos Marcus olisi tosiaan toteuttanut suunnitelmansa joten ei moinen käytös ollut mitenkään ihme. "Se mistä tulet ei määritä itseäsi vaan teot mitä teet. Kuka tahansa olisi astunut väliinne enemmin tai myöhemmin." Andrean lausuen ääneen, luoden pienen hymyn huulilleen joka nousi silmiin asti että noihin pieniin hymykuoppiin jotka olivat parhaiten näkyvillä nyt kun kasvavaa sänkeä ei enään ollut. "Mikä on nimesi? "Orpo" ei valitettavasti kuulu sanavarastooni." Kehon alkaen nousemaan vähitellen kokonaan pois pöydän päältä, - samaan aikaan sotilaan huutaen alokkaille ruokailun päättyneen ja huutaen kiirehtimään nopeasti takaisin pihalle uintiin - ja sen jälkeen esterata - jonka jälkeen päivä olisi pulkassa siltä erää.

Azran katsoen Chadiä koko tuon ajan, - omalla tavallaan jo odottaen sitä yli puolenvuoden takaisemasta miehestä joka oli yhtä kylmä ja tunteeton kuin jääpuikko kovimmalla talvipakkasella, mutta sen sijaan näkivätkin silmät jotain aivan muuta. Hämmennys, jopa niinkin suuri että Chad joutui hakemaan tukea. Moinen käyttäytyminen olisi varmasti aiheuttanut jonkinlasta hämmennystä Azrassa normaalisti - mutta sen sijaan, reaktio vain ruokki sitä tietoa minkä hän oli oppinut viime viikkojen aikana tahtomattaan, ja se taas aiheutti enemmän kysymyksiä joihin haluttaisiin vastauksia. Azran kuitenkaan saamatta sen enempää takaisin kysymykseensa, edes sanallisestta muodossa tai kehonkielellä kuin sen että tämä huokaisi ja päätti viimein istuutua sanattomana sohvalle odottamaan tulevaa, puraisi vanhempi nainen pienesti alahuultaan vaivaantuneena. Toki hän oli olettanutkin ettei Chad tulisi pitämään näkemästään, mutta oli tämä odottanut hieman enemmän reaktiota toiselta edes johonkin suuntaan. Siitä huolimatta, päätti Azra itsekin istuutua alas muttei sentään miehen itsensä viereen jo pelkästään varovaisuus syistä vaikka päättikin tehdä työtä ja siirtää oikeanpuoleista noja tuolia lähemmäksi miestä itseään kunnolla tämän vasemmalle puolelle, istuutuen pehmeälle nojatuolille. Alunperin, Azra ei ollut suunnitellut oikeastaan miten edetä tuosta eteenpäin, ja se valitettavasti paistoi hetkellisen ajan tämän kasvoilta. Siitä huolimatta, pidättäytyivät kellertävät silmät kokoajan Chadissa itsessään, vaikka hän olisikin voinut karttaa toista "Oletko vihainen minulle?" Azran kysyen hetken hiljaisuuden jälkeen toiselta, tarkoittaen yhtäkkistä ilmestymistään - viimeksi kun se ei ollut kovin iloinen tapaaminen. Mutta sillä hetkellä näytti että Azra tulisi olemaan se joka hoitaisi koko puhumisen ainakin näin alkuun.

Kehon, joka oltiin koristeltu hyvin yksinkertaisella vartalomyötäisellä mekolla joka oli tarkoitettu nimenomaan virallisiin tapaamisiin - nojautuen hieman eteenpäin polvia vasten samalla antaen paremman näköyhteyden Chadin kanssa "... Voit kieltääkin sen, mutta valitettavasti äskeinen reaktiosi kertoi jo jotain. Oletko saanut muistisi takaisin?" Azran päättäen ottaa suoran linjan nuorempansa kanssa tuntiessaan tuon kuitenkin lapsesta asti - oli tämä kuinka Oday nykyisin - pitäen keltaiset silmänsä kokoajan toisessa hakiakseen jonkinlaista vastausta, jonkinlaista reaktiota, tunnetta, edes jotain - mikä olisi kertonut rehellisesti Chadin olevan jälleen se mies johon Azra oli alunperin rakastunutkin. Eikä Anubiksen kaksoisolento. Siltikin, Azraa pelotti mitä tulisi tapahtumaan - eikä hän sitä erityisemmin yrittänyt piilotella, sormilla leikkimisen paljastaen hermostuneisuuden - vihkisormuksen osallistuen välillä tuohon samaiseen hermoilusta johtuvaan sormileikkiin - juuri kun huulet viimein raottuivat hieman jatkaakseen: "... Kuinka paljon muistat? Tai siis... muistatko mitä Espanjassa tapahtui ennen ... tätä kaikkea?" Sanojen viitaten tietoisesti tulipaloa ja räjähdystä... Chadin kuolemaa, vaikka aihe olikin arka - eikä Azra pystynyt täysin ennustamaan miten nuorempi tulisi ottamaan kysymyksen, tai ymmärtäisikö tämä edes mitä hän edes sanoi - päästivät silmät silloin ensimmäisen kerran kunnolla irti miehestä - kääntäen katsettaan ympäri huonetta tutkivasti löytämättä kuitenkaan mitään erikoista johon olisi kiinnittänyt huomion. Siitä oli jo puolivuotta, ja siltikin kaikkien tapahtumien jälkeen sai vieläkin miehen pelkkä läsnäolo sydämen lyömään nopeammin kuin oli tarkoitettu, naisen kaivaten tätä joka päivä vaikka olikin aluksi yrittänyt vain elää tunteensa kanssa ja toivonut sen ajansaatossa helpottuvan vaikka tunne oli vain pahentunut. Hänen rakastaen tuota miestä vieläkin, kaikista tapahtumista huolimatta.

Alice Pe 05 Helmi 2016, 12:09

De Fioren suvun esikoisen kysyessä hiljaisuuden perään punatukkaisen tytön nimeä. Vastasi Maryam vain leikkimielisellä hymyllä, joka syvensi aina omalla tavallaan vihreiden silmien katsetta, ennen kuin selkä käännettiin kokonaan nuorukaiselle ja kiirehtivät askeleet veivät ulos ruokailutilasta sinne suuntaan minne alokkaiden oli käsketty kerääntyä seuraavaksi. Tytön ohittaessa Marcuksen vain parin sentin päässä, kohtasivat kummankin katse tuon yhden hetken aikana, jolloin olisi voinut kuvitella hapen häviävän tilasta ja lämpötilan laskevan pakkasen puolelle kerralla. Tuosta tukalasta ilmapiiristä huolimatta Maryam ei kääntänyt katsettaan pois vaan ihme kyllä nyökkäsi Marcukselle tyynen rauhallisesti ja perääntyi tilanteesta kuten järkevät ihmiset tekivät. Sillä alussa nähdyllä suuta soittavalla tytöllä olematta tuona hetkenä mitään yhteistä tämän tyynen rauhallisen tytön kanssa. Ihmismassan seasta vihreiden silmien vilkaisten vaivihkaa De Fioren sijainnin suuntaan, sinä hetkenä vihreiden silmien katseessa häivähtäen etäisyys ja suru. Maryamin kohdistan katseensa takaisin alokkaiden komentajaan. Laskien samoihin aikoihin ympärilleen sen tutun suojamuurinsa, jota oli kannettu mukana jo lapsuudesta lähtien – ja jonka tarkoitus oli vain yksi; pitää muut ihmiset loitolla itsekkäistä syistä.

Siihen yhteen hetkeen asti (kun Azra myös itsekin istuutui nojatuoliin) oli Chad pysynyt istumassa sohvalla ja nojannut muka rennosti selkänojaa vasten, mutta kun kaksikon välimatka umpeni selvästi muodollisesta liian läheiseksi – alkoi etäisyyden muodostaminen uudelleen, sen tapahtuen aluksi vain kehon nojautumisella eteenpäin ja raskaalla huokaisulla. Chadin yrittäen kuunnella Azran jokaista sanaa järjen kanssa, mutta miehen omat tunteet ja spontaaninen tapa toimia uhkasi tehdä sanojen ymmärtämisestä vaikeaa. Azra oli kysynyt suoraan oliko Chad vihainen naiselle siitä kun tämä oli yhtäkkiä ilmestynyt puolenvuoden jälkeen takaisin slovakiaan. Hän vihainen? Voisiko hän vihata sydämensä valittua? Voisiko hän kieltää elämästään sielunsa paremman puoliskon? Noiden ajatusten aikana kummankin käsistä kohottautuen ohimoille kun se ns.”pään sisäinen paine” uhkasi alkaa liian sietämättömäksi.
”Loppujen lopuksi tulemme olemaan aina valtapaikalla yksin, eikä sitä tosiseikkaa tule muuttamaan mikään.” Anubiksen tumman rauhallisen äänen, joka silti oli aina jäätäkin kylmempi, lausuen syvällä Chadin alitajunnassa – muistuttaen tätä nuorempaa miestä joka kerta, ettei tämä milloinkaan alkaisi samanlaiseen tunteiden monopoliin kuin Anubis aikoinaan teki vaikka tämä ehkä olikin toiminut ns.rakkauden tähden itsekkäästi.

”Et vastannut kysymykseeni, Azra.” Chadin saaden äänensä, jolla tämä yleensä puhui virallisissa tilaisuuksissa, takaisin alku tunteiden järkytyksestä huolimatta. Kehon noustessa ylös sohvalta ja kävellen muotokuvataulun luokse vaihtaakseen sen alapuolella olevalle tasolle uuden kynttilän palamaan. ”Haluatko rahaa? Yksinhuoltaja oikeuden lapseemme? Vai mitä tulit täältä oikein hakemaan vaikka asut nykyään valtameren toisella puolella.” Käden pyyhkäisten marmoritasolta pari pölyhiukkasta pois ennen kuin Chad kääntyi uudelleen ympäri kohdatakseen Azran kasvotusten, naisen istuessa onneksi sinä hetkenä neljän metrin päässä – sillä jos toinen olisi ollut yhtään lähempänä, ei Chad olisi pakosti kyenyt lausumaan ääneen noita kysymyksiä. ”Tämä yllätysvierailusi…” Etusormen kohottautuen pyyhkäisemään laiskanoloisesti ilmaa, eleen tarkoittaen sillä hetkellä sen hetkistä ympäristöä. ”…kai sinä ymmärrät, että voit vaarantaa oman ja lapsemme elämän tämän yhden spontaanisen päätöksen tähden – sillä vaikka olenkin nykyään uuden salaseuran oday, en voi suojella sinua. Tälläkin hetkellä tuolla ulkopuolella voi olla monia sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita kavaltamaan olinpaikkasi luvattua palkkiota vastaan. Etenkin nyt, kun vanha salaseura on ilman virallista odayta ja aavikkokaupungin johtajuus on vaakalaudalla.” Käsivarsien päätyen ristityksi rennosti rintakehän eteen ja toisen kulman kohottautuessa kysymystä syventävästi. ”Vai tiedätkö sinä edes mitä täällä euroopassa on oikein meneillään lähtösi jälkeen? Jos luulit, että itse kävelen täällä ympäriinsä muistinsa menettäneenä niin erehdyt pahasti. Joudun koko ajan olemaan ajan tasalla ja pitämään huolen, ettei uusi salaseurojen sota syty minä hetkenä hyvänsä. Usko minua, Azra… se on vain hiuskarvan päässä.”

Alex Ke 10 Helmi 2016, 12:18

Azra oli yrittänyt nojautua lähemmäksi Chadiä saadakseen tuosta edes jotain kiinni, suoralla kysymyksellä joka oli hyvin yksinkertaisesti kysynyt ensin oliko nuorempi vihainen hänelle. Vastauksen sijasta, naisen kuitenkaan saamatta mitään muuta kuin toisen etääntymään luotaan, eivät keltaiset iirikset seuranneet toisen perässä tuon taulun luokse jonka muotokuva kuvasti sitä yhtä henkilöä, joka oli aina ollut tärkein Chadin elämässä: Alba. Jopa nuorimmaisen kuoleman jälkeenkin - vaikka kyseisestä oli jo useampi vuosi - tiesi Azra kyllä Chadin ikävöivän siskoaan, niinkuin Sinkin vaikka hyvin harvoin kumpikaan näytti tuota piirrettä. Tai sitten molemmat tulisivat kieltämään sen loppuun asti tiedon tuottaman kivun vuoksi. Chadin kuitenkin todeten hyvin virallisesti - kuin Azra ei olisi liikekumppania tärkeämpi tälle - ettei Azra ollut itse vastannut - sai tuo huokauksen kohoamaan huulien välistä raskaasti. Hiljaisuuden laskeutuen vain hetkellisesti tilaan, jona aikana Azra hieroisi ohimonsa aluetta uupuneena hellästi, erottivat korvat sivummalta pian Chadin jatkavan lausettaan luettolomaisesti mitä nainen mahtoi haluta - sai jokainen noista sanoista sormen päät hetkellisesti painautumaan voimakkaammin ohimoa vasten silmien sulkeutuessa. Vaikka kaikki mitä toinen oli luokitellut oli kuin puhdas ärsytys/vahingoittaminen Azralle. Mitä hemmettiä toinen oikein luuli?

Vasta kun Chad sai viimein sanottua loppuun sen, mitä tämän mielessä oikein liikkui sillä hetkellä - aukesivat silmät uudelleen auki. Hakeutumatta erityisesti mihinkään, vain edessään olevalle sohvalle jossa ei istunut enään ketään. Käden laskeutuen viimein alas takaisin syliin, "Luuletko etten tiedä?" Asteen hiljaisemman äänen, joka oli ollut jo tovin aikaa täysin puhumatta kysyessä viimein ääneen - pään kääntyen hitaasti kohti Chadiä. "Luuletko, etten tiedä mitä Odayn asema tuo tullessaan? Elimme kymmenen vuotta siinä samassa salaseurassa, - jos olisin pyytänyt suojeluasi olisin tehnyt sen jo puoli vuotta sitten. Luuletko etten näe niitä varjoja jotka pitävät meitä silmällä ja ilmoittavat jokaisen liikkeen sinulle, että tietäisit meidän olevan turvassa? Luuletko tosissasi, että lähdin vain sinun tai salaseuran vuoksi "pakoon" - tietämättä mitä täällä tapahtuu - tai Aavikkokaupungissa?" Kehon alkaen nousemaan varovasti uudelleen ylös paikaltaan, samalla katseen päästen irti tuosta sohvan tummasta pinnasta kauempana nojautuvaan mieheen joka oli hakeutunut tarkoituksella kauemmaksi asemansa ja epämukavan tilanteen vuoksi - nousi pieni hymy Azran huulille väkinäisesti. "... Kenen luokse luulet heidän tulleen sen jälkeen kun Zay lähti? Vanha Salaseura on hyvinkin tietoinen tilanteesta, ja mitä se tarkoittaa heidän pesäpaikalleen ja vallalle kyseisellä alueella. Ja mitä pitäisi tehdä viralliselle kuningattarelle ja vallan perijälle - joka sattuu olemaan meidän poikamme, kuten tiedätkin." Tuossa kohdin olisi pitänyt astella suoraan Chadin eteen ja varmistaa ettei toinen pääsisi karkaamaan yhtään kauemmaksi, mutta sen sijaan kääntyivät korkokengillä puetut jalat taaksepäin kohti vierellä olevaa pöytää jonka päällä oli asetettu väkevää alkoholia sisältävä lasinen karahvi, ja sen vierellä taasen muutama samaan sarjaan kuuluva lasi. Selän ollen kääntyneenä Chadiä kohti - tuon teon antaen tahalteen kummallekin heistä pienen hetken koota itsensä - hymyn laskeutuen Azran kasvoilta hetkeksi, vaikka äänentaso eikä antaisikaan siitä ilmi mitään. "He laittoivat koko asunnon palasiksi, olisivat todennäköisesti tehneet pahempaa ellen olisi salamurhaaja. Hyvä etteivät olleet ymmärtäneet kuitenkaan tarhaan eksyä. Joten luulen että "yksi spontaaninen päätös" tilanteeseen tuskin tekee paljoakaan vaikutusta. Me tulemme olemaan aina Salaseurojen silmätikkuna ilman sinunkin johtajuuttasi - josta olet varmasti myöskin tietoinen vaikket sitä sanoisikaan." Tuona aikana lasinen karahvin korkki oltiin jo otettu irti ja itsestään sen sisältöä kaadettu tarkalleen silmämääräisesti se määrä kahteen lasiin, joista molemmat nostettiin pian käsien otteeseen. Silmien hakeutuen tietoisesti Chadin tummiin.

Askelten alkaen etenemään uudelleen lähemmäksi Chadiä, pysähtyen vasta toisen eteen yhden askeleen päähän miehestä itsestään, mikä kertoi ettei Chadillä olisi enään mitään mahdollisuutta lähteä kauemmaksi vaikka tämä haluaisikin - ojentautui vasemman puolimmainen käsi hitaasti miestä kohti tarjoavasti. Vihkisormuksen välähtäen nimettömässä kun katossa roikkuva valo osui siihen oikeassa kulmassa, käden kuitenkaan laskeutumatta alas vielä luovuttaneesti. "... Minulla on ikävä. Luciolla on ikävä. Meillä on ikävä. Sitä teen täällä. En tullut hakemaan huoltajuutta Luciosta, tai rahaa, suojelusta tai muutakaan vastaavaa. Tiedätkö edes kuinka loukkaavaa tuollaisen ehdottelu edes on? Vai aiotko jälleen käskeä minua häipymään kun uhmailen sinua."

Alice Ke 10 Helmi 2016, 13:40

Siihen hetkeen asti kun Azra kertoi omaa mielipidettään, ei Chadin tummien silmien katse enää katsonut naista itseään vaan enemmän ikkunasta ulos, josta näki sisäpihan puutarhaan, mutta kun aihealue siirtyi viimein siihen ettei Azra ja Lucio olleet enää turvassa itsekkään (viimeisimmän hyökkäyksen vahvistaen sen) kääntyi katse salaman nopeasti takaisin. Noiden hyvin tummien silmien sisimmässä välähtäen jokin varoittavasti, aivan kuin se olisi puhdasta vihaa kuultua tapahtunutta kohtaan. Chad oli uskonut tehneensä vanhan salaseuran jäsenille selväksi – ettei henkilökohtaiselle tasolle mentäisi ja se käsitti juuri perheenjäseniin koskemisen tai edes näiden uhkailemisen. Olivatko nuo aavikolla elävät tappajat oikeasti noin kurittomia ilman johtajaa? Kunniattomia sovittuja sääntöjä kohtaan?

Korkokengistä lähtevän kopinan lähestyessä Azran askelien mukana, seurasi Chad vaiti siihen hetkeen asti kunnes vasen käsi ojensi viimein täytettyä lasia, joka otettiin ihme kyllä vastaan sen enempiä vastaväitteitä tekemättä tai lausumatta. Azran viimeisempien sanojen saaden myös hymyn häivähtämään väkisinkin noilla jyrkillä kasvoilla, jotka eivät olleet kieltämättä hymyilleet aidosti pitkään aikaan.
”Sitten se ikävä ei tule kestämään kauan kun kuulet mitä olen suunnitellut.”
Chadin kopauttaen lasinsa reunalla muodollisesti Azran pitelemää lasia, mikä synnytti vaimean kilahdusääneen johtajan työhuoneessa. Huulien maistaessa alkoholista pienen maistiaisen ja kurkun nielaistessa tuon väkevän nesteen alas – olivat ajatukset punninneet tuon aikana jo useaan kertaan voisiko Azraan luottaa täysin.
”Kuten jo aikaisemmin mainitsit vanhan salaseuran lähteneen perääsi heidän oman epävakaan asemansa tähden… vahvisti se aikomani. Ne ihmiset ovat pelkästään tappajia, joita eivät moraalisuus ja lojaalisuus pidättele, ei ilman vahvaa johtajaa. Niin huvittavalle kuin tämä varmasti tulee kuulostamaankin – niin kerron tämän sinulle silti.”

Katseen vilkaisten johdattelevasti Azran ohitse työpöydän suuntaan, kuin olisi pyytänyt sanattomasti naista väistämään edes sen verran, että mies itse pääsisi kulkemaan toisen ohitse. Chadin tarkoituksena ollen näyttää Azralle mitä oli oikein löytänyt, sen kaiken tiedon ollen noissa kannen päällä lojuvissa papereissa, joista yksi kuvasti selvästi yhdestä maa-alueesta otettua lämpötilakarttaa.
”Tiedän missä Anubis on ja aion mennä hänen luokseen. En omien syideni vuoksi vaan pelkästään sen tähden, minkä haluan estää. Me kaikki tiedämme, että Anubis on aina ollut todellisuudessa vanhan salaseuran jäsen – ja juuri oikea henkilö johtamaan niitä ihmisiä. Zay itse päätti vallata aavikkokaupungin - ei vanha salaseura, joten voimme nyt neuvotella kaupungin vapautamisesta. Etkö ole aina halunnut sitä?”
Chadin pitäen tahallisen tauon katsoakseen vain Azran reaktiota kuulemaansa kohtaan, mikä varmasti kuulosti naisen korville hullulle kun otti edelleen huomioon mitä Anubiksin oli tehnyt ennen katoamistaan. Chadin tiedostaen tämän yhtä hyvin kuin Azrakin ja se saikin sanojen vielä jatkamaan;
”Tiedän, että kaikki tällä hetkellä uskovat Anubiksen olevan kaikkea muuta kuin oma itsensä, mutta minä epäilen sitä hyvin vahvasti. Jokainen meistä voi valita minkälainen on – sillä se valta annettiin meile jo kauan sitten, eikä siihen voi mikään yliluonnollinen vaikuttaa. Minäkin tein silloin valintani sinun ja Lucion kohdilla. Otin etäisyyttä vain se vuoksi, että voisin suojella teitä muka paremmin - Vai uskoitko jo jossakin vaiheessa, etten kykenisi enää rakastamaan teitä?”

Alex Ke 10 Helmi 2016, 17:47

Käden pysytellen itsepintaisesti vielä hetken pidemmän aikaa Chadin edessä sen sijaan että Azra olisi luovuttanut suosiolla. Chadin tyytyen lopulta ottamaan lasin vastaan kieltäytymisen ja nurisemisen sijaan, sai se huvittuneen hymähdyksen kohoamaan hetkellisesti suupielille osaksi tyytyväisenä vaikka tilanne olikin suhteellisen vakava kaksikon välillä. Chadin kuitenkin lausuen omat sanansa jotka kertoivat ikävöimisen kyllä loppuen pian, sillä tällä oli jälleen kerran suunnitelma - jäi tuo pienikin hymy lyhyeksi, kulmien tehden pienen kurtistuvan liikkeen mikä kertoi hämmennyksestä toisen sanoihin. Varsinkin kun Chad vielä mainitsi että tämä aikoisi kertoa Azralle - niin uskomatonta kuin se olikin, sillä Azra ei kuulunut millään tavoin enään Uuteen Salaseuraan. Tummemman katseen vilkaisten tahalteen työpöydän suuntaan, oli se sanaton pyyntö siirtymään sen verran syrjään että mies pääsisi haluamansa luokse, astui Azra suosiolla pienen askeleen sivummalle että Chad saisi haluamansa - vaikka naisen jäämättä paikoilleen. Kaksikon liikkuen peräkkäin kohti työpöytää jonka päälle oli jäänyt kasa papereita ja valokuvia - joista päällimmäinen näytti selvästi jonkin alueen ilmakuvalta. Kaksikon seisten vierekkäin näkemänsä suhteen, tuohon mennessä Azra itse ei ollut vielä maistanut omaa juomaansa, vaikka se mitä hän sai kuulla seuraavaksi.. oli hyvin lähellä ettei lasi olisi tippunut seuraavaksi lattialle pahimmillaan.

Väkinäisen naurahduksen karaten huulten lomasta, hakeutuivat silmät kunnolla Chadiin - kuin etsiäkseen jonkin merkin siitä ettei tämä olisi tosissaan ja oli juuri heittänyt vain vitsin ilmoille suunnitelmastaan, mutta mitään ei ollut nähtävillä. Chad oli vakavissaan jokaisesta sanastaan, ja päättänyt toteuttaa aikomuksensa. Oikean puoleisen käden kohottaen itseään huulia kohden, joiden lomasta kaadettiin normaalia enemmän juomaa kurkusta alas kuin oltiin alunperin ajateltu - jonka jälkeen paksu juomalasi laskeutui työpöydälle.
"En tiedä pitäisikö minun uskotella itselleni menettäneesi viimeisenkin ruuvin päästäsi, vai onko suunnitelmasi typerän uhkarohkea. Oletko varma että olet miettinyt tätä loppuun asti?" Azran saaden viimein lausuttua ääneen, hieraisten jälleen ohimoaan mietteliäänä. "... Entä jos olet väärässä? Anubis varmasti on kadonnut tästä maailmasta ihan syystäkin - entä jos tämä suunnitelmasi avaa oven jollekin paljon pahemmalle kuin olet ottanut huomioon? Entä jos hän tappaa sinut siltä istumalta kun menet sinne, tai pyyhkii jälleen muistisi?" Azran kysyen puolestaan, tuntiessaan Chadin oman spontaanisen joka harvemmin mietti jokaista näkökulmaa kuin vasta jälkeenpäin - toisen kulman kohoten pienesti kuin painottaakseen noita sanoja. Toisaalta hän olisi voinut estääkkin toista, mutta hän oli tehnyt lupauksen toiselle melkein neljä vuotta sitten ettei hän aikoisi tehdä niin - Chad oli sotilas ja tulisi aina olemaan - ja varsin jääräpäinen sellainen. Nuoremman jatkaen vielä lausettaan eteenpäin, yrittäen selvästikin saada toisen vakuuttuneeksi, huokaisi Azra raskaasti kuulemalleen - pudistellen pienesti päätään "... Ota edes joku mukaan kehen luotat lisäksi. Kaiken varalta. Joku joka ei pelkää Anubista ja osaa pitää sinut aisoissa jos kaikki mene suunnitellusti. Kiltti. Sinulla pitää olla myös varasuunnitelma, tiedät kyllä." Sanoista pystyen selvästi erottamaan kaksikon eroavaisuuden salamurhaajana ja ihmisenä: Azra oli paljon stragedisempi suunnittelija, joka halusi varasuunnitelmalle varasuunniltelman ja ottaa kaikki tilanteet huomioon. Chad taas... oli hyvin paljon suorempi joka kyseli jälkikäteen ja teki kyselemättä oman päänsä mukaan.

Chadin vielä kysyessä viimeisenä uskoiko nainen jossain kohtaa toisen kykenemättä enään rakastamaan perhettään - sai tuo huvittuneen hymyn kohoamaan hymähdyksen kera "... Voisit hämmentyä kuinka etevä olit siinä sieluttomana. Kyllä. Ainakin omalta osaltani. Luciota kohtaan en olettanutkaan missään kohtaa sen muuttuneen." Kellertävien silmien hakeutuen vierellään oleviin hyvinkin tumman ruskeisiin, jotka hän oli saanut nähdä läheltä niinkin suoraan viimeksi puolivuotta takaperin. Käsien jotka olivat asettuneet rintakehän päälle rennosti siksi aikaa että he olivat tutkailleen pöydällä olevia papereita kohoten hieman varoen tutulla tavalla miehen leukaperille, jonka iholla pystyi tuntemaan karhean sängen kasvavan - peukalon tehden pientä silittävää liikettään posken alueella, ennenkuin samainen käsi laskeutui hitaasti kaulan vierustaa pitkin kaulunpaidan napin reunalle leikkisästi. Pienen nykäisyn etusormella pyytäen hellästi toista tulemaan sen verran lähemmäksi - että Azra pääsi painamaan huulensa toisen omia vasten.

Alice Ke 10 Helmi 2016, 21:53

Kuten arvata saattoi tuli puheisiin lähes heti se ns.”varasasuunnitelma”, joka oli aina hyvä olla tiedossa ennen itse tehtävään lähtöä. Juuri se suunnitelma, johon Chad ei ollut koskaan perustunut salaseuran riveissä ollessaan. Se tehtiin mitä tehtiin ja mietittiin myöhemmin kun tehtävä olisi tehty. Spontaaninen toimiminen oli välillä se paras vaihtoehto… no tämän kyseisen miehen kohdilla, se oli aina ja yksi vaihtoehto. Ihmekyllä Chad oli kyllä ajatellut ottavansa jonkun toisenkin henkilön mukaan ja se ei ollut todellakaan yksi uuden salaseuran jäsenistä. Ei, tämä henkilö tulisi olemaan Anubikselle kalleinta timanttiakin arvokkaampi, jota ei haluttu rikkoa vahingossakaan. Ainoa mutka tulisi olemaan vain se, että suostuisiko tämä kyseinen henkilö lähtemään Chadin mukaan matkalle.

”Sanotaan vaikka näin, että tämä suunnitelmani kaipaa naisen kaltaista hellää kosketusta, mutta ei intohimoisella tasolla. Ei, se on liian häilyväinen tunne ja helposti nujerrettavissa – etenkin Anubiksen kaltaiselle henkilölle.”
Katseen erottaessa liikettä sivusilmässä, kääntyivät kasvot kiireettömästi Azran suuntaan. Naisen kohottaessa kummankin käsistään vanhan tavan mukaan rakastamansa miehen leualle ja silittäen aluetta hellästi. Tuon näyttäen hyvin mitättömälle ulkopuolisille, mutta pinnan alla se sai sydämen lyönnit kiihtymään väkisinkin ja kasvattaen halun vetovoimaa entisestään. Chad olisi voinut lopettaa puhumisensa hetkeksi ja keskittyä pelkästään hetkeen, mutta tämä jatkoi puhumistaan tahallisesti – ettei Azra saisi tietää kovin helposti minkälainen valta tällä oli mieheen vieläkin.
”Joten ymmärrät varmaan, miksi en voi pyytää Pandoraa avukseni – vaikka tässä kohdin se voisikin olla se helpoin ja järkevin ratkaisu. Se nainen kun tuntuu tietävän Anubiksesta kaiken, mutta en tarkoita häntä vaan henkilöä, jonka Anubis odottaa näkevänsä todellakin viimeisimpänä.”
Pariskunnan huulten koskettaessa toisiaan yli puolenvuoden ajan jälkeen – oli suudelma paljon syvempi ja intohimoisempi kuin pelkkä muodollinen tapa. Sen ollen juuri sellainen, millä tavoin pari olivat suudelleet toisiaan kun Azra oli ilmestynyt Chadin kotioven taakse ja kertonut jäävänsä miehen luokse espanjaan. Suudelmassa ollen juuri sitä samaa intohimoa, joka oli kuplinut siinä hetkessä mikä oli lopulta johtanut rakastelemiseen makuuhuoneen puolella.

Vasta parin minuutin jälkeen suudelma lopetettiin hymyyn naisen huulia vasten ja käheytyneen äänen kuiskaten hiljaisemmin;
”Anubiksen ainoa tytär, Evey De Fiore. Ihminen, jota Anubis rakastaa jopa Pandoraakin enemmän kuulemieni kertomusten perusteella, joita olen saanut kaiveltua sieltä täältä tutkimusta tehdessäni.”
Toisen käsistä kohottautuen Azran niskanpuolelle ja nykäisten pienesti hiuksista, mikä pakotti naista kohottamaan leukaansa, joka sai pian osakseen leikkimielisen näykkäisyn.
”Tokihan tässä kohtaa suunnitelmassani on yksi hankaloittava tekijä ja se on Eveyn aviomies. Giovanni kun teki viimekerralla hyvin selväksi, ettei halua perheensä olevan enää missään tekemisissä kaltaisteni kanssa. Me miehet kun tuppaamme olemaan aina niin omistushalusia suojellessamme rakkaitamme.”
Naisen lanteille jääneen käden kääntäessä Azran istuutumaan puoliksi työpöydälle. Tummien silmien vilkaisten naisen olan ylitse kannen lävitse hohtavaa digitaalinäyttöä, joka näytti tapaamisaikaa olevan vielä jäljellä vartti.
”Tarvitsen myös myönteisen vastauksen Eveyltä itseltään – tai muuten joudun toteuttamaan tämän niinkin hullun suunnitelmani yksin.”

Alex Ke 10 Helmi 2016, 23:24

Chadin kertoessa suunnitelmastaan omaa tahtiaan, oli Azra jo pelkästään iloinen - kaikista eniten vielä helpottunut - että Chadillä edes oli suunnitelma. Se mikä se oli, selviäisi pian. Azran yrittäen kuunnella miestä itseään samalla vaikka ajoittain tietyt teot tuntuivat hetkeksi vievän koko huomion muualle - kuten pienet sormen liikkeet miehen kasvojen lähellä, viimeisimpänä kaksikon lähentyminen toisiaan, Chadin puhuessa välissä - ja viimein suudelma jota ei oltu suotu kummallekaan puoleen vuoteen. Ja suudelman ollen myös se mukainen, joka sai alavatsan alueen polttelemaan ja halun jatkaa eteenpäin vain voimistumaan, vaikka suudelma ei onneksi loppunutkaan samantien toisinkuin Azra oli aluksi olettanut.

Huulten tuntien itseään vasten hymyn ennen irtaantumistaan, josta seurasi selvästi hiljentynyt matalampi ääni - joka riitti jo yksistään saamaan hengityksen tiheentymään asteen silmien painautuessa hetkellisesti kiinni Chadin jatkaessa suunnitelmansa selostusta - vaikka sen kuuleminenkin sai toisen kulmista kohoamaan hieman kysyvästi. Varsinkin kun Azra kuuli sen nimen - kuka tulisi olemaan miehen aveci vierailulla Anubiksen luokse. Evey? Alunperin Azra oli kyllä itse olettanut kyseisen henkilön olevan automaattisesti Pandora - olihan naisella melkoinen ote tuohon paljon vanhempaan mieheen, vaikkei siitä oltukaan näytetty vahvasti Salaseuran sisällä ja siltikin lähes kaikki olivat tienneet siitä. Eivät ehkä mikä tuo kuvankaunis nainen todellisuudessa oli, tai kuinka paljon nämä kaksi hyvin vanhaa sielua olivat kokeneet yhdessä ja erikseen kaikkien niiden vuosien aikana - mutta yleisesti kaikki tiesivät pariskunnan väleistä.

Pään taipuen vapaaehtoisesti asteen taaemmaksi pienen hiusten nykäisyn saattelema, tuoden leukaansa ja kaulaansa enemmän esille - tai tässä tapauksessa tarjottavaksi miehelle itselleen, tunsi herkkä iho pian näykkäisyn joka sai tahattomasti henkäisyn karkaamaan huulten lomasta. Kuulon erottaen vielä viimeiset lauseet suunnitelmasta, jossa oli oma muttansa - Giovanni, joka oli saanut omat vahinkonsa viime kertaisesta Chadin tapaamisesta - sekä myös Anubiksesta, johon välit oltiin katkaistu kokonaan - joten kyllä, Chadillä todellakin tulisi olemaan haasteensa saada Evey mukaansa. Tuon vanhemman mieheen suojeluhalun muistaen perhettä kohtaan tuskin ainakaan helpottamatta moista tehtävää yhtään. "Kuulostaa siltä että sinulla tulee olemaan hankala Italian matka. En usko että he ovat kovin innoissaan suunnitelmasta samalla tavoin kuin itse olet." Azran sanoen viimein pitkään jatkuneen hiljaisuuden jälkeen melkein yhtä hiljaisella äänellä kuin Chadkin oli puhunut, tunsi nainen samalla kuinka paljon vahvemmat ja isommat kädet ohjasivat tämän kehon nojaamaan tahalteen työpöytää vasten. "... Jos osaat pyytää anteeksi, ja olla kohtelias ... isolla K-kirjaimella, eli et murtaudu kenenkään asuntoon ja käyttäydyt kuin ihmiset yleensä, luulen että saatat jopa onnistua. Asiaa tietenkin auttaa jos pystyt kertomaan suunnitelmasi hyvin. Giovanni on kuitenkin serkkusi, ja olette perhettä verellisesti vaikket kasvanutkaan samassa ympäristössä." Naisen lausuen viimein toiselle rauhoittavasti, kuin sanoakseen sen kyllä hoituvan tavalla tai toisella niinkuin pitäisikin. Kehon siirtyen sillon hieman enemmän työpöydän päälle, siirsivät silmät vilkaisemaan itsekin kelloa joka tosiaan kertoi sen että heillä olisi vielä "sovittua aikaa" vartin verran - sai se silmät kääntymään uudelleen Chadiin. Käden nousten uudestaan tuon luokse vuorostaan tuon housujen reunalle viekottelevan hymyn kera "... Sovittu aikani loppuu pian. Joten oletko vihdoin hiljaa töistä ja otat vaatteesi pois - vai tukinko suusi ja revin vaatteesi väkisin? Kumpikin käy."

Alice To 11 Helmi 2016, 19:24

”Ehkä voi olla loppujen lopuksi parempi, etten puhu tästä mitään Giovannin kanssa – vaan hoidan asiat kuntoon suoraan Eveyn kanssa.”
Chadin todetessa lähes pian mietteensä ääneen viimeisimmän lauseensa jälkeen, mikä oli paljastanut miehen suunnitelman suurimmaksi osaksi. Huulien voimatta olla kohoamatta väkisinkin hymyyn kun Azra nosti puheissaan esille miten Chadin olisi hyvä käyttäytyä vieraillessaan serkkunsa perheen luona. Noihin samoihin aikoihin olivat kumpikin käsistä löytäneet paikkansa naisen lanteilta kuten hyviin vanhoihin tapoihin oli kuulunut parin kesken. Nuoruudessa Chadilla oli ollut aina tapana pujottaa peukalonsa Azran farkkujen takataskuihin, mutta aikuisemmalla iällä kyseinen tapa oli jätetty kokonaan pois ja jäljelle oli jätetty vain tämä tapa, mikä nytkin näkyi sinä hetkenä.
”Ainahan olen osannut käyttäytyä ihmisiksi, vaikka satunkin olemaan välillä äkkipikainen.”
Pienen nykäisyn tuntuessa housujen reunasta, mikä oli sanaton käsky lopettamaan leikkiminen – liukuivat kumpikin käsistä hiljalleen irti pois lanteilta naisen reisiä pitkin alaspäin polviin asti, mistä ne kohotettiin pois ja siirtyivät Chadin valkean kauluspaidan luokse, joka vetäistiin pään ylitse sen enempää kuluttamatta aikaa. Housujen napin ja vetoketjun päätyen myös aukaistuksi. Tuona hetkenä miehen tummissa silmissä oli vain yksi aikomus ja se oli Azran ottaminen tuossa ja nyt. Juuri tuon kyseisen pöydän päällä johtajan työhuoneessa keskellä aamupäivää. Uusien intohimoa täynnä olevien suudelmien korvatessa sanallisen keskustelemisen.
_____________________________

Ruusunpiikki oli uponnut kerralla sisään kämmeneen ja todella syvälle, että ihon pinnalle oli jäänyt hyvin mitättömänoloinen kanta, josta nyt yritettiin ensin saada kiinni toisen käden kynsillä ja lopulta etuhampailla. Makuaistin rekisteröiden maanmullan, ruusun terälehdistä jääneen häivähdyksen ja veren rautaisuuden, josta miehen omasta mielestä puuttui se tietty vivahde ja sen vuoksi verta nimitettiin sairaan vereksi, vaikkakaan kyseistä nimitystä ei käytetty läheisten läsnäollessa. Puiselle pöydälle laskettiin puutarhasakset ja työhanskat, minkä jälkeen keho siirtyi työtason luota istumaan vanhalle keittiöntuolille, jonka mies oli itse aikoinaan tuonut talon sisältä itselleen ns.”työtuoliksi” kun aikaa tuli kulutetuksi liikaa kasvihuoneessa, jossa Giovanni oli alkanut viihtymään pitkiä aikoja (etenkin silloin kun terveys esti virallisen työteon toimistolla). Auringon säteiden paistaen viistosti sisään kattolasien läpi. Kynsien yrittäessä alkaa taas irrottamaan ruusunpiikkiä, sylkäistiin veren maku pois suusta lähimpään pusikkoon.
”Helvetin helvetti.”
Giovannin sihahten turhautuneesti yrittäessään samalla edes nähdä jotenkin tarkemmin mitä oli oikein kaivamassa ulos kämmenestään. Maan lian ja veren helpottamatta näkyvyttä sen enempää, eikä tietenkään käsiä menty pesemään tai haettu talon sisältä asianmukaisia välineitä.

Alex To 11 Helmi 2016, 21:12

Myöhäinen iltapäivä oli laskeutunut Italian maaperälle jälleen kerran, laskeutuvan auringon luoden avonaisten ikkunoiden lävitse oman oranssin vivahteisen värityksensä pitkään jatkuneen aurinkoisen päivän päätteeksi, myös tuonne keittiötilaan jonna De Fioren perheellä oli ollut aina tapana kokoontua syömään. Paitsi tuona kertana perheen olematta täysin kokonainen, esikoisen ollessa armeijassa käytännössä eristyksessä - ja Sophie oli jäänyt saman luokkalaisen luokse tekemään läksyjä sinä iltapäivänä ja tulisi todennäköisesti myöhemmin kotiin. Joten tuon vanhan rakennuksen ollen normaalia hiljaisempi sinä päivänä - Eveyn valmistaessa ruokaa keittiössä, ja Giovanni oli uppoutunut siksi aikaa aluksi töihinsä sekä myöhemmin hakeutunut tottuneesti puutarhapuolelle, jo vähän yli tunnin ajan. Kattilan kannen tullen asetetuksi kattilan päälle osittain raolleen, jonka jälkeen sormet asettuivat kuluneen hellanupin päälle asettaakseen lämpö pienemmälle kattilan alapuolella - jättäen kaikki einekset hautumaan.

Paljaiden askelten, joiden päältä oltiin otettu kengät aikoja sitten pois - astellen tottuneesti tuonne samaan suuntaan minne Giovanni oli kadonnut omia aikojaan sitten hakiakseen puutarhasta muutaman yrtin. Korvien erottaen kuitenkin lähestyessään tutun kiroilun, vaikka kyseinen ääni ei ollutkaan erityisen kovaääninen tai huomiota hakeva, sai tuo pienen hymyn kohoamaan huulien pinnalle. Askelten pysähtyessä viimein puutarhan auki asetetuille oville - joutuivat silmät sulkeutumaan hetkeksi siitä valon määrästä joka pääsi sisään lasisista seinistä - joka valtasi sillä hetkellä kirkkaudellaan koko tuon tilan. Vasta hetken päästä pystyivät silmät avautumaan hiljalleen siristellen normaaliin näkökykyyn - hakeutuen tottuneesti tuon tuolin luokse jossa Giovanni oli istahtunut oman kiroilunsa kanssa, ja sitten hitaasti ruusupensaikkoon joka näytti siltä että mies oli jälleen saanut kätensä noihin piikikkäisiin kukkiin kiinni - ja ne ilmeisesti mieheen itseensä.
Askelten lähtien uudelleen liikkeelle, mutta sen sijaan että nainen olisi mennyt suoraan miehensä eteen ja yrittänyt auttaa toista väkisin repimään piikin irti ihonsa alta - kiersi tämä tuolin taakse, laskeuttaen itsensä ohimennen painamaan suukon toisen poskelle rauhoittavasti vaikka askeleet jatkuivatkin eteenpäin aina sisäpuutarhan perälle asti. Vanhan, kuluneen työpöydän joka oli lähes sulautunut kasvillisuuden sekaan toimittaessaan rooliaan monien vuosien ajan tavaran säilytyksessä. Päällimmäisen lokerikon tullen avatuksi jäykän oloisesti, tavara määrän avautuen hopeisen silmien eteen - hakeutuivat kädet pinseteille sekä kangaspalalle - joka kasteiltaisiin vedellä läpikotaisin.

"Älä hiero haavojasi, pahennat vain tilannettasi. Etkö muista?" Hieman toruvan äänen todeten leikkisästi vanhemmalleen, muistuttaen toista jälleen samalla tavoin kuin ensimmäiselläkin kerralla kun Evey oli tarjoutunut hoitamaan toisen ihoa ruusujen aiheuttamista haavoista. Naisen kiertäen kokonaan miehen eteen, mutta sen sijaan että olisi ottanut allensa tuolia Giovannin tavoin - sellaista kuin ei ollut tarpeeksi lähellä, tyytyi Evey istahtamaan toisen syliin tottuneesti ja ottamaan samalla miehen käden omaansa. Ja samalla myös tarkoituksena estää toisen tuttu karkaaminen mikä tuli avunantoon, hopeisten silmien kääntyen katsomaan miehensä omia - joilla oli tapana korostua erityisesti tietyssä auringonvalossa - lempeän hymyn, jossa välähti pieni leikkisyys - kohoten suupielelle ennenkuin hopeiset silmät liikkuivat hitaasti toisen kasvoista käsiin, jota vasten kangaspala oltiin asetettu hetkeksi jotta Evey saisi nähdä paremmin ihon alle - ja tilanne olisi nopeammin ohitse. Eveyn puhumatta sen enempää, tietäen ettei hänen tarvinnut - antaen Giovannille sen vapauden itse puhua mietteistään mikäli näkisi tarpeelliseksi niiden jakamisen vaimolleen (vaikka ne huolestuttaisivatkin), sen sijaan että olisi ajanut toisen nurkkaan kyselyillään.

Alice Ti 16 Helmi 2016, 16:39

Hellän suukon hipaistessa vaivihkaa posken seutua, murahti Giovanni vain matalasti takaisin kuten tällä oli silloin tapana kun miehen ajatukset olivat täysin muualla kuin Eveyn läsnäolossa tai naisen tekemisessä. Tuona hetkenä ajatukset olivat keskittyneet väliaikaisesti ruusupiikin pois saamiseen kämmenestä, mutta todellisuudessa miehen ajatuksia vaivasi paljon raskaampi asia kuin vaivainen piikki lihassa. Noita synkkiä ajatuksia ollen miehen terveydentila, joka vuosi vuodelta kävi koko ajan heikommaksi ja pakottaen koko ajan hiljalleen vetäytymään työnteosta/sterraavasta elämäntyylistä kohti kodin neljän seinän sisältöä, jossa sitten loppujen lopuksi olisi jäljellä vain ennenaikaisen kuoleman odottaminen. Mitä elämää se muka oli? Sellaistako, jossa isä ei pakosti edes ehtisi näkemään kuopuksensa varttumista aikuiseksi – vai sitäkö, jossa edes esikoisen omia lapsia ehdittäisi näkemään… kuoleman ehtien tulemaan kaikkia näitä aikaisemmin.

Entä sitten Evey taas? Hänen rakas vaimonsa, joka joutuisi vanhenemaan ilman aviomiestään ja voimatta enää jakaa tämän kanssa yhteisiä elämän ilonhetkiä, joita tulisi olemaan varmasti vielä paljon edessäpäin. Noiden hyvinkin synkkien ajatusten lomassa Giovannin painaen otsansa väsyneesti Eveyn päänsivustaa vasten, haluten oikeasti vain jäädä niin, mutta teko vietiin eteenpäin kiitosta osoittavalla suukolla hartialinjaa vasten (samoihin aikoihin ruusunpiikki oli saatu vedettyä pinseteillä ulos kämmenestä).
”Tuoksut taas hyvälle, mio caro.”
Tumman rauhallisen äänen aloittaen pehmeästi, juuri sillä tavalla miten Giovannilla oli aina välillä tapana puhua rakastetulleen kun nämä olivat kahdestaan. Käden, joka ei vielä ollut hakenut paikkaansa naisen vyötärön ympäriltä, kohottautuen pyyhkäisemään noita tummia avonaisia hiuksia olkapään ylitse ja paljastaen näin miestä lähimmän posken ja kaulan sivustan kokonaan esille. Giovannin kyllä tiedostaen koko ajan, että Evey oli koska tahansa valmis kuuntelemaan aviomiehensä murheita/pään sisäisiä ajatuksia ilman sen enempää kyselemättä, mutta sen hetkistä hetkeä ei haluttu latistaa niin raskaalla aihealueella. Jos totta puhuttiin, niin Giovanni ei puhuisi sairaudestaan ikinä – sillä se ei tulisi poistamaan sitä ja puhumisesta syntyvä olotila veisi turhaan ilon niistä, joihin oli paljon olennaisempaa keskittyä elämässä.

”Oletan, että tulit hakemaan minut syömään sisälle, mutta valitettavasti joudun vastaamaan kielteisesti…”
Katseen mittaillen Eveyn reakoimista koko ajan, pienintäkin hymyä tai kulmien kohottamista kasvoilla. Giovannin ihme kyllä päästämättä vaimoaan myöskään nousemaan sylistään.
”En kuitenkaan halua kieltäytyä seurastasi, joten ehdotan poliittisesti seuraavaa…”
Hymyn kohottautuessa viimein vakavanoloisilta näyttäneille kasvoille.
”Unohdetaan muodollisuus tämän yhden kerran kun olemme muutenkin vain kahdestaan – ja syödään kerrankin jossain muualla kuin ruokailutilassa… kuten täällä esimerkiksi.”
Käden pyyhkäisten pienesti kasvihuoneen sisällön suuntaan, joka sisimmiltään muistutti trooppista puutarhaa, jonka koristelussa Evey oli tuonut käden jälkensä näkyville vuosien saatossa.
”Tulikärpäsiä näkyy ilmeisemmin paljon illan hämärtyessä… kuin silloin kun opetit minua nappaamaan niitä yli kaksikymmentä vuotta sitten, muistatko?”
Peukalon ja etusormen ottaen hellästi naista leusta kohottaakseen noita kuvan kauniita kasvoja asteen ylöspäin, minkä jälkeen peukalon kärjellä pyyhkäistään alahuulta pyynnöksi että Evey hymyilisi edes vähän – sillä suru ei ollut tervetullut tuohon perheeseen vaikka sen läsnäolo olikin koko ajan aistittavissa miehen sairauden etenemisen myötä.

Alex Ke 17 Helmi 2016, 15:33

Päällisin puolin olisi näyttänyt siitä että pariskunta vain istuisi sylikkäin tuossa puutarhassa, joka oli kokenut vuosien varrella jos jonkinlaista niin hyvässä kuin pahassakin, vaikka muutamaan minuuttiin ei oltu päästetty ääntäkään. Hiljaisuuden olematta siitä huolimatta ahdistava tai painostava, - vaan hyvin rauhallinen johon ei oltaisi tarvittu erityisiä sanoja tai tekoja - hopeisten silmien pysyttäytyen koko tuon ajan kädessä, keskittyäkseen piikin irrottamiseen. Päänsivustan tuntien pian uudenlaisen painon itseään vasten, sai tuo pieni mitätön teko hymyn kohoamaan luonnostaan punertaville huulille, Eveyn oman pään kääntyen sen verran sivulle että tämä näki Giovannin edes osaksi - miehen hengityksen kutitellen ihoa allansa, varsinkin kun huulet painautuivat viimeisenä hartialinjaa vasten. Ruusuista irronneen piikin ja pinsettien tullen asetetuksi viereiselle puutarhapöydälle, painettiin kastettu kangas viimeisenä haavan päälle tyrehdyttääkseen sen pienenkin verenvuodon jonka tuo yksinkertainen toimenpide (ja Giovannin oma yritys) olivat aiheuttaneet.
Vapaan käden, jonka ei enään tarvinnut pidellä miehen omasta kädestä kiinni saadakseen toisen pysymään paikallaan hakeutuen hellästi vanhemman kasvoille joista pystyi näkemään leukemian ottavan koville päivittäin ja vanhenemisen merkkien ollen asteen voimakkaammat kuin niiden kuuluisi olla tuossa iässä - ja siitä huolimatta Evey rakasti toista, vaikka tiesikin jo tuossa kohdin ettei saisi toista avautumaan mietteistään. Varsinkin niistä synkimmistä, jotka liittyivät pääsääntöisesti nimenomaan sairauteen, joka otti veronsa vuosittain. Suukon painautuen viimeisenä hellästi miehen otsalle viimeisimpänä tekona.

Miehen sanoessa silloin oletuksensa, johon kuului keittiössä valmistuva ruoka ja naisen itsensä ilmestyminen - mutta miehen kertoessa ettei pystyisi toteuttamaan vaimonsa pyyntöä, sai tuo hymyn muuttumaan nopeasti kysyväksi johon kuului tuo tuttu kulman kohotus joka omalla tavallaan vaati jonkinlaista selitystä moiselle päätökselle. Giovannin siltikään päästämättä katseellaan irti naisesta, eikä tämä kyllä tuosta itsestäkään - vaikka Evey oli kyllä olettanut selvästi pääsevänsä lähtemään seuraavaksi, mutta toisen pitäen tämän paikallaan sylissä itsepintaisesti viimeinkin hymyn kohoten paljon vakavemmille kasvoille ja kertoen tällä olevan kompromissi joka toivottavasti kelpaisi nuoremmalle, johon liittyi erilainen ruokailuympäristö ja miehen itsensä seura - muuttui naisen ilme asteen uteliaammaksi viekkaan hymyn kanssa kun otettiin puhe yli kahdenkymmenen vuoden takaisesta tapahtumasta jotka olivat sijoittuneet Eveyn syntymäpäivälle ja tuohon ruokailutilaan keskellä yötä ennenkuin Giovanni oli pyytänyt nuorempaansa opettamaan pyydästämään tulikärpäsiä. Huulten välistä päästen naurahdus väkisinkin viimeistään silloin kun leukaa nostettiin asteen ylemmäksi ja peukalon hivellen merkittävästi huulen alareunaa pyytävästi "Olin varma että olit unohtanut sen." Eveyn todeten ääneen, sillä olihan moisesta tapahtumasta jo aikaa - ja oli tapahtunut paljon aiemmin kuin kaksikko oli edes päätynyt virallisesti pariskunnaksi.
"Hyvä on. Mutta saat luvan auttaa, en aio järjestää tätä yksin. Joten teetkö kattauksen, vai asetteletko ruoan?" Eveyn lausuen viimein myöntyvästi, pään tullen painetuksi hellästi vasten miehen omaa vasten rakastavalla tavalla jota kaksikko oli tehnyt toisilleen jo vuosien ajan niin vaikeina kuin hyvinäkin aikoina.

Iltapäivän saapuen viimein, ja sekin oli jo häviämässä tulevan illan myötä kun kasarmi alueella alokkaat palasivat takaisin omaan tupaansa, jossa lähes kaikki löhähtivät samantien sänkyyn hyvin fyysistä ja henkisiä voimia vievän päivän jälkeen oli henkilö missä kunnossa hyvässä, näytti tuo makuutila sen hetken aikaa enemmän sairastuvalta jossa kukaan ei pystynyt nousemaan ylös mikäli olivat sängylle jämähtäneet. Andrean astellen muiden mukana huoneeseen, tosin kyljessään kiinni toinen alokas joka oli onnistunut loukkaamaan itsensä viimeisessä testissä jalasta mutta oli hyvin päättävinen/itsepäinen ettei olisi tarvetta sairaalasiivelle joka sijaitsi alueen toisella puolella.
Joten kouluttajan kanssa oltiin sovittu että jos jalka pahentuisi tuntien tai viimeistään seuraavaan aamuun mennessä, tämä alokas raahattaisiin vaikka väkisin hoitajien luokse - tätä kun ei voinut pakottaa, vaikka jo heti kouluttajan silmien ulottumissa oli tuo samanikäinen mies alkanut selvästi nilkuttamaan eikä pystynyt astelemaan kunnolla. Joten Andrea oli itse ottanut toisen kantoon, tukien tuota käsivarresta joka oltiin asetettu niskan takaa - kaksikon kulkien hitaasti tottakai - jääden muista oletetusti jälkeen. Ikätoverin tullen asetetuksi tämän omalle sängylle joka ei onneksi ollut kovin kaukana ovesta - sanoi Andrea suoraan että toisen kannattaisi pitää jalkaans mahdollisimman paljon yläasennossa kuin vain pystyisi ja Andrea aikoisi myöhemmin käydä hakemassa keittiöltä jääpussin toista varten mahdollisen turvotuksen vähentämiseksi. Toisen jo kereten toteamaan ettei Andrean tarvisi tehdä sellaista hänen vuokseen, johon vastattiin vain mitään sanomattomalla hymyllä kuin sanoakseen: toinen ei pystynyt kävelemään. Noinpäin tehtynä se vain auttaisi miestä itseään enemmän - joten tuolla ei tulisi olemaan vaihtoehtoja tässä kohdin.

De Fioren nousten ylös paikaltaan kyyry asennosta astellakseen omalle paikalleen, muttei rojahtaakseen sänkyyn muiden tavoin tai hakiakseen pyyhkeensä lähtiäkseen suihkuun kuten muut jotka saivat itsensä edes sen verran koottua. Paidan tullen riisutuksi päältä sängylle ja heitetyksi aluksi, aamulla pedatun sängyn pysyen muuten koskemattomana, miehen aikoen vaihtaa vain nopeasti puhtaan t-paidan hetkellisesti vaikka hien kastelemana iho tuntuikin kylmältä paidattomana. Tuon jälkeen keho kääntyi samantien ympäri lähtiäkseen huoneesta, napaten likaisen paidan mukaansa viedäkseen sen pesutupaan samalla matkalla sen sijaan että olisi vain jättänyt kankaan pinttymään ja pahimmillaan unohtumaan kokonaan seuraavaan päivään tai luoja tiesi kuinka kauaksi aikaa.

Alice Ti 23 Helmi 2016, 21:35

Muiden jäädessä makuusalin puolelle kokoamaan voimiaan kaikinpuolin raskaan päivän jälkeen – pääsi Andrea yksin pesulle, joka oli armeija aikoina ruhtinaallinen poikkeus ja silloin siitä kannattaisi nauttia mahdollisuuksien mukaan. Kaakeloidussa tilassa vesihöyryn nousten hiljalleen katon tasolle, minkä sisimmästä kuului vesisuihkun tasainen kohina, joka rikottiin välillä jollakin liikkeellä kehossa. Lämpimän veden hyväillen kihelmöimiä lihaksia hellästi ja saaden ne hiljalleen rentoutumaan kireydestään. Ulkoa tulleen lian ja pölyn huuhtoutuessa viemäriin juoksevan veden mukana. Kaiken vaikuttaen täydellisesti olevan kohdillaan ja rauhallista, kunnes sen yhtäkkiä rikkoi kylmän rauhallinen naiselle kuuluva ääni.

”De Fioren suvun vartija… Andrea De Fiore.”
Puhujan kuin maistellen tuota nimeä, jonka oli annettu muotoutua huulilta pienen ivan kera.
”Olisihan minun pitänyt sinut tunnistaa jo ensimmäisinä päivinä, mutta kieltämättä näytät vähän erilaiselle ilman juhlapukuasi ja huoliteltua olemustasi.”
Sanojen jatkaen rupattelevan oloisesti vaikkakin jokainen noista sanoista oli valhetta, sillä tämä punahiuksinen nainen oli kyllä tunnistanut Andrean välittömästi, mutta linkittänyt tämän vartijaksi vasta nyt kun ranteen jälki oli viimein paljastunut suihkun ajaksi. Äänen johtaen vesihöyryn lomitse Maryamiin, joka sinä hetkenä nojaili käsillään rennosti kaakeloituun tilan jakajaan, jääden itse piiloon sen taakse rintakehästä alaspäin. Paljaille hartioille punaisen tukan laskeutuen valtoimenaan ja peittäen illuusiomaisesti sen ettei naisella ollut sinä hetkenä mitään ylävartalonsa peittona, suoraan sanottuna Maryam oli kokonaan alasti sillä tämä oli itsekkin suihkuun tulossa. Toisen käden kohottautuen leikittelemään hiussortuvalla, antaen väistämättä sellaisen vaikutelman ettei nainen olisi häpeillyt alastoman miehen seurassa ollenkaan.
”Tulitko tosiaan tänne vain omista syistäsi - vai yritätkö päästä johonkin tärkeämpään käsiksi armeijan tietokannan kautta.”
Suupielen kohottautuessa ilkikuriseen hymyyn. Maryamin esittäen Andrealle juuri sen saman väitteen millä syyllä nainen oli itse tullut armeijaan vapaasta tahdostaan. Kirkon metsästäjällä olematta todellakaan aikomusta leikkiä ns.”sotaleikkejä” vaan tämä aikoisi yrittää löytää metsästämänsä demonin keinoja kaihtamatta (tietäisi se sitten jopa valtion tietokantaan murtautumista). Vihreiden silmien, joiden katse oli aina omalla tavallaan pistävä, mittaillen Andreaa itseään jatkuvasti. Maryamin tehden analyysinsa näkemästään kehosta ja sen jäljistä. Katseen käyden häikäilemöttämästi viimeisimpänä ranteen kuviossa, tuon pienen eleen kertoan hyvin selvästi katsojan tietävän sataprosenttisesti mikä kyseinen jälki oli.
”Miksi peität sen?”
Kysymyksen tullen töksäytetyksi ääneen sen enempää kaunistelematta. Vihreän katseen suuntautuessa suoraviivaisesti miehen kasvoihin, kuin sanoen naisen haluavan vastauksen kysymykseensä.

Alex Ti 23 Helmi 2016, 23:42

Lämpimän veden ottaen hellästi koko päivän aikana kylmettyneen, likaisen ihon herkkine lihaksineen huomaansa, oli Andrea sulkenut siksi aikaa silmänsä mikä omalla tavallaan kertoi tilanteesta nauttimisesta. Varsinkin kun kuulo, joka oli monella asteella hyvinkin paljon herkempi kuin kenellekään muulla tiedettävästi tuolla kyseisellä armeija-alueella - tuntui se hiljaisuus, johon sekoittui vain veden tasainen lorina suihkupäästä, varsinaiselta helpotukselta kaikella tapaa. Andrean todellakin aikoen nauttia tuosta harvinaisen ainoasta mahdollisuudestaan niin pitkään kuin vain pystyisi. Aistien sulkien oikeastaan kaiken ympäriltään - ainakin kaiken ylimääräisen vaikka tämä olikin ollut aluksi erottavinaan askeleita lähempänä ovea, muttei erityisemmin ollut kiinnittänyt huomiota kyseiseen sillä olihan kyseessä yleissuihkutila. Joten ei se mikään ihme todellakaan olisi jos joku olisi saanut koottua itsensä ja päättänyt siirtyä suihkun puolelle tuolla välin. Pään tehden pientä venyttävää liikettä puolelta toiselle, samalla toisen käden hakeutuen tottuneen ripeästi mukaan raahatulle saippua pullolle joka oli asetettu odottamaan lattialle varoen - nuoren aikuisen todellakaan olettamatta kuulevansa juuri tuota ääntä joka viimein uskaltautui puhumaan. Eikä todellakaan häpeillyt, tai edes ujostellut sitä outoa tilannetta, jossa Maryam itse oli ollut jo ties kuinka kauan paikallaan - ja Andrea taas itsekin oli ilman rihmankiertämää suihkussa. Mutta tuon nimityksen mitä tyttö käytti ... sai sydämen lyömään asteen nopeammalla tahdilla - eikä todellakaan niinkään hyvällä tavalla. Hampaiden pureutuen voimakkaammin posken sisäpintaa vasten, keskeytyi käsien liike tuskin millisekunttia pidemmäksi aikaa - kuullakseen mitä nuoremmalla oli oikein sanottavana vielä - vaikka pian käden nousivat saippuan kanssa päälaelle. Saippuen sekoittuen nopeasti vaahdoksi, josta se laskeutui pian veden mukana kehoa pitkin lattialle, ja siitä viemäristöön, olivat silmät sulkeutuneet tuoksi ajaksi hetkellisesti välttyäkseen väliaikaisen sokeutumisen.

Maryamin puhuen jälleen siten kuin oli puhunut Marcusillekin aikoinaan: kylmästi, itsevarmalla tavalla joka kertoi sanattomasti ettei tämä todellakaan pelännyt tilannetta ja sen seuraamuksia - minkä saamatta astua tämän tielle, ilman että taistelua. "... Olit yläparvella, oletan? Näin vain punaiset hiuksesi kun lähdit pois." Andrean viimein todeten takaisin, nyt kun tuli puhetta juhlapuvusta ja "huolitellusta olemuksesta", kääntämättä vielä katsettaan toiseen. Silmien pysyttäytyen kiinni, pään venyttäen viimeisenä suorana kohti kattoa jolloin ne lyhyetkin hiukset valuivat automaattisesti taaksepäin siistin näköisesti, (vaikka eiväthän ne pysyisi samalla tavoin kuin sen hetken ajan) Maryamin jatkaen vieläkin eteenpäin sanoissaan jotka jo kertoivat osaksi mitä tyttö itse teki armeijassa - vaikka Andrean korvaan moinen töksäyttely kuulosta jokseenkin törkeältä, omalla tavallaan jopa ärsyttävältä varsinkin sillä äänensävyllä ja tyylillä mitä tämä käytti koko tuon ajan. Käden hakeutuen suihkun metalliselle mekanismille jota pyörittämällä toiseen suuntaan sai veden tulon hidastumaan - ja lopulta loppumaan kokonaan pienen vikinän kera. Silmien avautuen viimein ja kääntyen hitaasti kohti Maryamia joka ei ollut liikahtanut mihinkään suuntaan tai toiseen koko tuona aikana, näkivät silmät selvästi ettei toinenkaan ollut sen enempää pukeutunut kuin hänkään -eikä tämä näyttänyt tuntevan itseään epämukavaksi. Joten vanhemmankaan erityisemmin piilotellen itseään, antaen kehonsa olla vapaasti tarkasteltavana - kriittisten paikkojen peittyen toivon mukaan suurimmaksi osaksi välimatkan ja ilmassa leijuvan höyryn ansiosta. Toisen väläyttäen ilkikurista ilmettään, pysyi Andrean ilmi vakavana koko tuon ajan, niinkuin se oli pysynyt armeijaan tulon aikana lähemmäs kokoajan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta - mikä kertoi, ettei hän todellakaan pitänyt tuota tilannetta hauskana saatika huvittavana.

"Sanon tämän suoraan: olen armeijassa yhtälailla kuin kaikki muutkin, omista henkilökohtaisista syistäni - joita minun ei tarvitse selittää sinulle millään tavoin. Vaikka omasi tulikin varsin selväksi." Miehen todeten omalla kylmällä tavallaan, silmien pysyen häpeilemättä nuoremmassa itsessään vaikkei antanutkaan katseensa päästä vaeltamaan näkyvästi millään tavoin alemmaksi kuin olisi ollut tarpeen. Viimeisen kysymyksen tullen töksäytetyksi hyvin suoraan, jälleen ujostelematta ilmoille - kuulosti se jälleen törkeältä miehen omaan korvaan, vaikkei tämä jaksanutkaan mainita asiasta - tunsi Andrea kuinka tämä sai osakseen katseen, joka suorastaan vaati vastausta. Iloton, mitään sanomaton hymähdyksen tullen päästetyksi huulien lomasta tuolle, vuorostaan pienelle pään pudistamisella josta seurasi hetkellinen katseellinen irtautuminen Maryamista. Askelten lähtien ottamaan välimatkaa hitaasti umpeen kaksikon välillä - Andrean ollen tarkoitus poistua suihkutilasta sen enempää sanomatta - napaten seinän koukkuun asetetun valkean pyyhkeen otteeseensa vaikkei kierinytkään sitä ympärilleen samantien peittääkseen itsensä edes jotenkin nyt kun välimatka muuttui lyhyeksi - ja selvästi höyry oli laskeutunut tilassa. Mutta juuri kun tämä olisi astunut askeleen sivulle ohittaakseen Maryamin - joka ei todellakaan tulisi olemaan vaikeaa jo pelkästään kaksikon koko eron vuoksi - pysähtyikin tämä toisen eteen "... Et taida olla ihan tietojesi tasolla, Punahilkka. Tämä merkki tuo lähelleni nimenomaan sellaisia ihmisiä - jotka joko haluavat hyötyä syntyperästäni, tai - ketkä haluavan pääni vadille. Jopa senkin jälkeen, kun se vietiin minulta. Ja vakavissasi kysyt miksi piilottelen tätä." Hymyn kohoten pienenä huulille, - jonka jälkeen pyyhe tuli avatuksi kokonaan auki ja heitetyksi rennosti tytön päälle suojaksi. Vasta tämän jälkeen Andrea lähti astelemaan pukuhuoneen puolelle ilman pyyhettään "Ole varovainen liikkuessasi miesten puolella. Buona notte, Cappuccetto Rosso"

Alice Ke 24 Helmi 2016, 15:44

De Fioren vastatessa takaisin oman huomionsa hyväntekeväisyysjuhlien ajalta – hymähdettiin vain takaisin leppoisan hymyn kera, kuin sanoen kehon kielellä; ”Olet yllättävän tarkkanäköinen.” Suihkun tullessa viimein suljetuksi ja miehen jokaisen eleen kertoen tämän lähtevän kohta tilanteesta pois, ei Maryam vieläkään laskenut katsettaan toisesta pois vaikka tilanne olisi voinut olla kaikinpuolin nolo. Ei, pikemminkin nuo pistävän vihreät silmät pysyttelivät koko ajan miehen kasvoissa kunnes välimatka oli viimein otettu umpeen ja vain metri jäi kaksikon väliin ilmatilaksi.
”Sellaista ei ole olemassakaan kuin henkilökohtaiset syyt, De Fiore. Ei minun kaltaisteni ihmisten kanssa, joiden tehtävä on tietää kaikki kaikesta.”
Käsien napatessa heitetyn pyyhkeen kiinni, mutta sen sijaan että se olisi äkkiä kietaistu kainosti kehon ympärille, painettiin se vain myttynä kevysti rintakehää vasten samalla kun katse käväisi Andrean alavatsan tasolla ja siitä takaisin ylös. Naisen poskille nousematta edes punastumisen sävyä. Selibaattivalassa piti olla aina valmis jopa epämukaviinkiin tilanteisiin ja tulla sinuiksi ihmisten alastomuuden kanssa.
”Joten tiedä tämä, prinssi uljas. Minä tulen tietämään aina kaiken kaikesta, haluttiin sitä tai ei.”
Iloisen hymyn piirtyessä huulille korostetuksi kulmien nopean kohottautumisen aikana, minkä jälkeen keho kääntyi kissamaisen ketterästi suihkutilaa kohden ja pyyhe heitettiin olkapäälle rennosti. Tuon valkean kangaskappaleen peittäen puolet naisen selästä, joka oli täynnä sivallusarpeja. Andrean hyvän yön toivotuksen saamatta päätä enää kääntymään miehen suuntaan vaikka sanat olivatkin sivaltaneet kuuloaistia. Veden kohinan täyttäessä uudelleen pesutilan.
________________________________________

Seinätaulussa oli kaiverrettuna nätisti kaunokirjaimin tanssistudion nimi. Laatan kimaltaessa auringon valossa juuri niin miten sen oletettiinkin tekevän päivittäisen kiilottamisen jälkeen. Pinnan heijastaen nytkin sen edessä seisovan hahmon, joka oli ilmestynyt rakennuksen edustalle noin viisi minuuttia sitten, mutta ei ollut vielä astunut ovista sisään. Käden nostaen aurinkolasit pois silmien edestä ja laittaen ne sangasta roikkumaan takin rintataskuun. Chadin henkäisten asteen hitaammin kuin olisi kyseisellä teolla koonnut itsensä ja ajatuksensa niiksi sanoiksi, joilla aikoisi puhua asiansa ääneen. Kellon naksahtaen silloin näyttämään tasan kaksitoista päivällä, astui mies sisään noista ovista. Hetki sitten lopettaneen ryhmän kävellessä vastaan, mikä tarkoitti sitä että opettajalla olisi nyt puolituntia aikaa ennen seuraavan ryhmän saapumista. Pienen käytäväosuuden päättyessä tuonne laajaan tilaan, jossa opetukset pidettiin. Koko seinän leveyden kattavan peilin edessä Chadin nähden Eveyn, joka näytti järjestelevän asioita kuntoon seuraavaa opetusta varten.

Rystysten koputtaen seinää tehdäkseen miehen läsnäolon julki kohteliaisuuden nimissä. Tuon lyhyen hetken aikana Chadin nähden Eveyssä Anubiksen sekä Pandoran ja silti naisessa oli jotain aivan muuta mitä noissa kahdessa vanhemmassa ei tulisi koskaan olemaan. Se oli jotain sellaista, jota ei voinut kuvailla sanoin, mutta läsnäoleville se tuntui lämpönä ja rauhallisuutena, joka kuin hiljaa kuiskaten pyysi rauhoittumaan ja luottamaan naiseen.
”Siitä on pitkä aika kun viimeksi näin sinut tai puhuin kanssasi. Toivottavasti en häiritse sinua pahasti.”
Chadin aloittaen jäänrikkomisen vielä aikalailla pintapuolisesti puhumalla – sillä eihän tämä nyt voisi töksäyttää suoraan; ajattelin vapauttaa riivatun isäsi, lähdetkö mukaan?
Kurkun rykäisyn yrittäen saada ääntä kuuluvammaksi ja antaen miehelle itselleen vähän miettimisaikaa. Miten hemmetissä hän ilmaisisi asiansa ja saisi vielä Eveyn suostumaan siihen.
”Jos et ole vielä pitänyt ruokataukoasi… niin voinko tarjota sinulle jotakin? Ota se kohteliaisuuden nimissä. Tässä lähettyvillä näytti olevan ihan hyvä lounaspaikka, pääsisit nopeasti takaisin tarpeen vaatiessa.”

Alex Ke 24 Helmi 2016, 18:49

Koko tuon aamun, aina kello kahteentoista asti - oli tuo laaja tila täyttynyt musiikista ja nuorten tyttöjen, joiden ikä lähenteli vasta kolmeatoista - kikatuksista ja puheista joista todellakin huomasi näiden olevan kuitenkin vasta lapsia - joten kun viimeinen tyttö oli kerennyt kamppeensa huoneen sivulta ei Evey ollut muuta kuin huokaissut hetkellisesti helpotuksesta. Tottakai, hänellä oli vielä tunteja aina iltapäivään asti, mutta se hetken hiljaisuus ja rauhassa oleminen oli kyllä melkoinen ihanuus. Käsien venyttäytyen jalkoja kohden saadakseen riisuttua balettitossut jalasta, joista kyllä näki niiden olevan jo vanhemmat kuin yleensä, löi kello tuolloin tasan kaksitoista. Nauhojen, jotka oltiin sidottu monen vuoden kokemuksella nilkan ympäri tukiakseen jalkoja harjoituksien ajan - alkaen hitaasti höllentymään solakoiden sormien irrotellen tossuja suhteellisen rauhallisesti vaikka Evey olisikin halunnut mennä mahdollisimman nopeasti käymään edes ulkona - parhaimmassa tapauksessa jopa syömässä tuon puolen tunnin aikana. Tai edes hakea jotain mukaan mikäli aika ei riittäisi kuitenkaan. Jalan nousten toistensa perään lattiasta irti jotta tossut saatiin napatuksi käsien otteeseen, ja nauha kiedottiin varoen tossujen ympärille ennen laukkuun livauttamista talteen.

Jo ennenkuin Chad oli päässyt ovelle asti, oli Evey aistinut tämän kyllä astuneen rakennukseen - vaikka tämä ihmettelikin hyvin voimakkaasti - ollen lähes varma erehtyneensä. Sen sijaan, kun koputus kuului seinää vasten - kääntyivät silmät laukusta tuonne suuntaan näytti Evey aluksi hämmentyneeltä näkemäänsä kohtaan sillä siitä oli todellakin - hyvin pitkä aika kun kaksikko oli tavannut kasvotusten. Mutta siitä huolimatta nousi iloinen hymym punertaville huulille - sillä vaikka Chad yleensä oli se joka joutui ongelmiin ja muiden salaseuralaisten tavoin hakeutui tiettyjen ihmisten seuraan vain jos tämä tarvitsi tai halusi jotain - oli Evey tuntenut toisen siitä lähtien kun Chad oli ollut naurettavan jääräpäinen teinipoika. Vaikkakin tuona hetkenä toisen kohtelias käyttäytyminen kyllä sai väkisinkin huvittuneeksi. "... Siitä tosiaan on pitkä aika. Tai ainakin liian kauan kun olet noin kohtelias." Vanhemman lausuen viimein toiselle vitsillä, yrittäen näin kertoa miehelle itselleen ettei toisen tarvinnut olla noin muodollinen - edelleenkään, vaikka tämän ajatuksia selvästi häiritsi jokin.
Chadin ehdottaen hetken päästä että he voisivat mennä lounaalle mikäli Evey ei ollut vielä sinne asti kerennyt, sai se kulman pienesti kohoamaan kysyvästi kuulemalleen vaikka pää tekikin nyökkäyksen kuulemalleen. Ilmeisesti toisella oli tärkeääkin asiaa, jota ei välttämättä haluttu keskustella niinkin avoimessa tilassa - tai edes vaati jonkinlaista tahdikkuutta kuten toisen käytöksestä pystyi jo huomaamaan samantien. Kenkien tullen vedetyksi nopeasti jalkaan, josta seurasi pian myös laukun nappaaminen olalle - Eveyn lähtien kulkemaan Chadin luokse ja lopulta jopa tuon ohitse vaikka pysähtyikin aina odottamaan toista matkan aikana.

Matkan käyden hiljaisuudessa, vaikka Evey olisi voinut helposti rikkoa sen omilla kysymyksillään jotka koskivat sitä mitä ihmettä Chad oli tehnyt viime aikoina - jos siis puhuttiin muusta kuin Salaseurasta jossa tämä oli ottanut vallan puolivuotta taaksepäin Anubikselta, sen jälkeen kun Chad oli menehtynyt ja myöhemmin herätetty henkiin. Mutta sillä erää - naisen nähden parhaaksi olla hiillostamatta toista sillä voisi olla että toinen saattoi olla niinkin keskittynyt omiin ajatuksiinsa ettei huomioinut mitään muuta, jolloin keskustelu olisi ollut todennäköisesti varsin yksipuolinen. Lounasravintolan oven avatessa kaksikon edestä ja pienen kellon kilahtaessa tuona samana hetkenä toivottaen uudet asiakkaat tervetulleeksi - niinkuin pian teki tuo vanhempi mies joka oli pitänyt kyseistä ravintolaa yllä jo hyvin kauan - ja tunnisti kyllä Eveyn ja yleensä myös tämän perheenjäsenet niiden vuosien takaa, yleensä jopa nämä vaihtoivat nopeasti sanoja toisilleen. Joten Eveyn tilatessa nopeasti ruoan ja juoman ja hoitaen maksun samantien, - hetken etsimisen jälkeen näkivät silmät hieman syrjemmällä olevan vapaan pöydän joka kävisi heille varmastikin siihen tilanteeseen hyvin. Kehon laskeutuen tuolin päälle, odottaen Chadin tekevän samoin. Selän nojautuen tuolin nojaa vasten ja jalkojen asettuen tottuneesti ristiin pöydän alla, huokaisi Evey hiljaa toiselle "... Aioitko kertoa minulle mitä haluat, vai yritätkö olla loppuun asti siveyden-sipuli?" Naisen viimein lausuen suoraan asian sellaisenaan kuin se olikin - edelleenkin yrittäen takoa toisen päähän ettei toisen nyt täysin noin kohtelias tarvinnut olla kokoaika. Lempeän hymyn pysytellen siltikin huulien pinnalla, silloinkin kun käsi nousi asteen ylemmäksi osoittamaan omaa kaulaansa peilikuvana toiselle solisluun rajalla - vinkaten vetämään paitaa tielle mikäli tämä ei toivonut aivan jokaisen näkevän selvää imujälkeä josta oli jäänyt muisto. Edes hetkeksi. Hieman huvittuneen ilkikurisen virneen käväisten pikaisesti lempeän hymyn tilalla "Et taida olla enään olla isäni "kaksoisolento"?"

Kauempana Roomasta, oli armeija-alue noussut jälleen uuteen aamuun jo hyvin aikaisin ennen kukonlaulua - jälleen uudelle hyvinkin pitkälle aamulenkille vaikka osa alokkaista ei ollut vieläkään toipuneet edes edellisestä päivästä. Andrea oli pitänyt jälleen suosiolla itsensä kauempana muista suosiolla, - erityisesti Marcusista joka ei ollut jälleen osannut pitää leipä läpeensä ajoissa kiinni vaan tämä oli jatkoi vieläkin sillä samalla periaatteella kuin ensimmäisenä päivänä - tämän uskollisten seuraajien pysyttäytyen tämän mukana. Varsinkin mielenkiintoista teki tuosta aamupäivästä sen että lounaan jälkeen, he saisivat tietää tulokset mitä tuli taitotesteihin. Varsinkin kun ensimmäisenä päivänä tuo suutaan soittava yksilö oli uhonnut kovaan ääneen näyttävänsä taivaanmerkit De Fiorelle heti ensimmäisessä taitotestissä, uskoen ettei Andrea tulisi todellakaan pärjäämään. Olihan tämä ilmeisesti "rikkaasta perheestä, joten tämän ei tarvinnut tehdä mitään haluamansa eteen". Ainakin Marcusin mielestä. Toisaalta omalla tavallaan Andrea oli jättänyt suosiolla Maryaminkin rauhaan iltaisen suihkuhetken jälkeen, jona aikana tämä oli paljastanut itsestään jo jotain - mikä ei ainakaan saanut nuorta miestä lähentymään tätä kohden edes sillä että tämä olisi halunnut jonkun lähelle armeija-aikoina. Tytöllä oli selvästi omat tavoitteensa, ja hänellä oli omansa ja piste. Ei sen ihmeellisempää.
Alokkaiden ollen vieläkin selvästi hakeutuneena tiettyihin, turvallisen tuttuihin ryhmiinsä - kenenkään uskomatta että pian nekin tultaisiin rikkomaan kokonaan. Yhden kouluttajista astellen tuohon ruokalatilaan valkean paperinipun kanssa - ei siinä olisi varmasti ollut mitään erikoista tai saanut ihmisten huomiota itseensä - elleivät kaikki olisi tienneet siitä hetkestä alkaen mitä kyseiset paparitpitäisi sisällään. Tulokset. Puheensorinan hiljentyen lähes samantien, katseiden kääntyen yksi kerrallaan tuohon mieheen joka asetteli lappuja järjestykseen ilmoitustaululle -tuntui kuin kaikki olisivat pidätelleet hengitysteen sen tovin ajan. Vasta kun tuo sotilas siirtyi hieman syrjemmälle, siirtyivät tuolit hyvin nopeasti paikaltaan kiireessä lähes samaan aikaan - nopeimpien jo juosten ilmoitustaululle, eikä aikaakaan kun tuon edessä oli kerääntynyt massa ihmisiä joista jokainen halusi tietää oman sijoituksensa - sekä kenen kanssa tämä olisi ryhmässä seuraavat kuluvat kuukaudet.

Alice Ke 24 Helmi 2016, 20:06

Lounasravintolan ovikellon kilahtaessa viimein ja vihdoin iloisesti, uskoi Chad vasta silloin tosissaan että oli saanut Eveyn suostumaan lähtemään matkaansa edes sinne asti. Chad kun oli varautunut luontaisena pessimistinä siihen, että Evey olisi kieltäytynyt jo heti alkumetreillä ja silloin puhumisen lahjat olisivat tulleet tarpeeseen. Toisin oli kuitenkin käynyt. Evey oli jopa hymyillyt nuoremmalleen ja vihjannut suoraan ettei toisen tarvitsisi olla niin muodollinen vanhemman seurassa.

Kummankin päästessä istuutumaan Eveyn valitseman pöydän ääreen, ei Chad puhunut vieläkään mitään vaan keskittyi asettelemaan kantamansa ruokaostokset pöydälle niin missä järjestyksessä niitä alettaisiin syödä. Ruokakokonaisuuden ollen hyvin kevyen näköinen jos katsoi ensin miehen kokoa ja arvioiden mahdollisen ravinnon tarpeen sen mukaan. Chad oli kuitenkin tottunut syömään pienesti ja teki etenkin niin tietoisesti kun valmistautui paastokauteen, jonka aikana syötäisiin vain vettä ja taateleita (tuosta tavasta mies ei ollut luopunut vieläkään, vaan paastosi säännöllisesti kolmen neljän kuukauden välein). Eveyn kevyen huomautuksen saaden kädet nostamaan paidan kaulusta asteen ylemmäs, jotta kaulan jälki peittyisi kankaan alle paremmin. Vanhemman ottaessa silloin puheeksi Anubiksen vaikka ei yrittänytkään luoda keskustelua miehestä itsestään, otti Chad kyseisen omana tilaisuutenaan. Hänen oli kai parempi ottaa asia suoraan puheeksi, sillä puolituntia oli lyhyt aika.

”Tiedän missä isäsi on.”
Ensimmäisen lauseen aloittaen aihealueesta puhumisen. Tummien silmien kohottautumatta vielä katsomaan Eveytä vaan pysytellen vielä ruossa, jota oli alettu pilkkomaan sopivan kokoisiksi paloiksi. Rauhallisena pysyvän äänen jatkaen systemaattisesti;
”Aion mennä tapaamaan häntä ja selvittää ne pari keskeneräistä asiaa kokonaan, mutta suunnitelmassani on yksi pieni mutta…”
Veitsen halkaisten viimeisen palan ruoasta, kohottautuivat silmät hiljalleen Eveyhen, joka hyvin todennäköisesti ei uskoisi korviaan sinä hetkenä. Chadin yrittäen luoda kasvoilleen rauhoittavan hymyn, mutta se oli tuomittu epäonnistumaan jo alku metreillä. Sillä tämä suunnitelma oli miehen sen hetkisistä hulluimpia.
”Isäsi hyvin toden näköisesti tappaa minut heti kun näkee ja sen vuoksi tarvitsen ns.”vakuutuksen” mukaani, joka varmistaa sen että pääsen lähtemään sieltä. Tämän vakuutuksen pitää olla Anubikselle kaikkein tärkeimpiä asioita maanpäällä ja minkä ei haluta vahingoittuvan myöskään missään määrin.”
Puhumiseen ilmestyen tahallinen tauko, jonka aikana seurattiin Eveyn reaktiota koko ajan. Chadin jo katuen tietyllä tasolla seuraavia sanojaan, mutta se olisi kuitenkin tehtävä. Ehkä nyt oli tullut viimein aika testata oliko tuossa kyseisessä perheessä minkäänlaista tunnetasoa sen edustajien välillä.
”Se vakuutus olet sinä Evey.”
__________________________________

Tulospapereiden päätyessä ruokalan ilmoitustaululle, jonka eteen alkoi heti ilmestyä moni päinen massa. Jokaisen alokkaan kun haluten tietää palavasti missä ryhmässä he siitä päivästä eteenpäin olisivat. Maryamin istuen puolestaan edelleen omalla paikallaan ja syöden ruokaansa loppuun tapansa mukaan rauhallisesti ja hiljaa, kuten kirkon kasvatustapoihin kuului (pöydästä ei noustaisi aikaisemmin ja mitään ei puhuttaisi siihen asti). Noissa papereissa oleskelevan tiedon olematta mikään yllätys tälle punatukkaiselle naiselle – sillä tämä oli alkanut pelaamaan omaa peliänsä jo heti alussa armeijan alueelle astuessaan ja kuka muu tiesi sen pelin tulokset paremmin kuin hän itse. Maryam tiesi joutuvansa tiedon käsittelyjoukkoihin, jotka tulisivat viettämään aikaansa paljon sisätiloissa ja komentokeskusten lähellä (juuri sinne minne nainen halusikin, että pääsisi liikkumaan paremmin huomaamattomasti). Todellisuudessa naisen taidot olisivat riittäneet paljon korkeammalle ja vaativimpiin/vaarallisimpiin tehtäviin, mutta Maryam oli suunnitellusti jättänyt näyttämättä kaikkia taitojansa ja jopa hävinnyt tahallaan niissä parissa kestävyystestissä, jotka olivat mitanneet olisiko alokkaasta ollut liikkuviin tehtäviin. Vihreiden silmien katseen pysytellen enimmäkseen ruokalan seinämään päin. Kuuloaistin kuitenkin kuunnellen mitä ilmoitustaulun luona tapahtui. Ilmeisemmin osa vanhoista ystävistä pääsi samaan ryhmään, mutta suurin osa joutui muualle. Vesilasin tullessa kohotetuksi huulille.

Alex Ke 24 Helmi 2016, 22:54

Chad ei ollut vieläkään lausunut sanaakaan sitten sen miehen yhtäkkisen ilmestymisen, vaikka tämä näyttikin huomaavan naisen huomautukset mustelmasta kaulalla - joka oli todennäköisesti tehty enemmän ja vähemmän tahalteen - keltä (Eveyn tietämättä Azrasta ja Chadistä itsestään) tulisi olemaan mysteeri. Chad kun ei ollut niitä miehiä ketkä kerskuivat petikavereidensa määrällä tai henkilöllisyyksillä erityisemmin, joten oletettavasti toinen ei tulisi kertomaan koskaan. Toisaalta, siitä oli tosiaan hyvin pitkä aika kun kaksikko oli tavannut toisensa, joten millainen toinen nykyisin olisi - ehkä oli liian aikaista sanoa vielä. Eveyn esittäessä kuitenkin kysymyksen isästään ja miehestä itsestään, tarkoittaen sanoillaan vain yksinkertaisesti sieluttomana olemista sen painokkaimmissa muodossa - tarkoituksena olematta puhua tästä vanhimmasta miehestä itsestään erityisemmin puheenaiheena vaikka tuo lause olikin laukaissut kyseisen aiheen vapaaksi puhuttavaksi. Ainakin Chadistä. Eveyn päättäen kuitenkin antaa toiselle aikansa saada ajatuksensa sanoiksi - sillä edelleenkin, toisen sen hetkiselle olemukselle nimenomaan Italiassa täytyi ollu joku muukin syy kuin vain viaton tapaaminen satunnaisesti, joten vanhemman tyytyen aloittamaan omaa annostaan joka sisältyi pääsääntöisesti salaatista, hedelmistä ja valmistetusta lohen palasta - olihan heillä vain hyvin rajoitetusti aikaa. Mutta sen mitä Chad ensimmäisenä sanoi, sai se Eveyn nostamaan katseensa lautasesta toiseen kuin tämä olisi sanonut jotain oikein järkyttävää (ja olihan se) - ollen lähellä ettei seuraaviksi nainen olisi nielaissut ruoat väärään kurkkuun.

Vesi lasin tullen nostetuksi huulille, Chadin vieläkään pystymättä katsomaan naista itseään silmiin samantien - mutta eiköhän toinen jo tiennyt entuudestaan ettei tämä voinut uskoa kuulemaansa todeksi. Oliko Chad tosissaan?! Ja mitä enemmän tämä jatkoi sanoillaan, jotka yrittivät selittää tämän suunnitelmaa, laskeutui haarukka lautasen reunalle - Eveyn todellakin tarviten sen pienen hetken kootakseen ajatuksensa. Toisen yrityksen rauhoittavaan hymyyn ainakaan auttamatta heti asiaan, toisen jatkaessa vielä eteenpäin kohti loppua jossa mies kertoi suoraan tarvitsevansa jonkinlaisen henkivakuutuksen - joku, joka olisi Anubikselle tärkeä, ja jota tämä ei halunnut satuttaa. Huvittuneen naurahduksen karaten huulten lomista viimeiseen lauseeseen, pään tehden automaattisesti pienen pudistamisliikkeen kuulemalleen.
Hiljaisuuden laskeutuen kaksikon välille, nousivat kädet hitaasti rintakehän eteen ristiin Eveyn miettien sanojaan seuraavaksi - kuinka edetä. Hopeisten silmien päästäen viimein irti Chadistä ja kääntyen viereiseen ikkunaan, josta näki hyvinkin selvästi kävelykadulle jossa ihmiset kulkivat suuntaan ja toiseen "... Taisit tulla väärän lapsen luokse, Chad. Jos etsit sitä ketä isäni meistä ei olisi halunnut satuttaa - se en ole minä. Oletan että teit läksysi ennenkuin päätit matkata tänne asti. Tiedätkö mitä viime kohtaamisella tapahtui?" Eveyn lausuen viimein hieman epäuskoisena kuulemalleen että hän oli se, joka kelpasi vakuudeksi. Hän, joka oli tullut hylätyksi, valehteltu silmät ja korvat täyteen, katsonut isänsä kuolevan jo ties kuinka monta kertaa, ketä hän ei saattanut tavata vuosiin - saatika puhua edes puhelimessa ellei miehellä itsellään ollut jotain, mikä vaatisi jonkinlaista hyötytilannetta miehelle itselleen hänen perheestään. Hän, joka oli aina vähempi arvoisempi heistä kolmesta sukupuolensa vuoksi. Voi kyllä, Chadin täytyi olla pahasti erehtynyt. "Viimeksi hän hoiti esikoiseni juuri ja juuri hengittäen sairaala kuntoon. Sinullahan on Lucio, mitä olisit itse tehnyt siinä tilanteessa." Eveyn lausuen vastaukseksi tokaisumaisesti - sillä Chad oli itsekin lapsen vanhempi - tämä tuskin olisi jättänyt hetkeä siihen jos joku uhkasi tämän esikoisen henkeä. Joten kyllä - tilanne oli päättynyt kaikkea muuta kuin kauniisti. Hopeisten silmien kääntyen miehen omiin tummiin silmiin vakavana, "En sano ei, mutta kerron asian niinkuin se on mikäli olit suunnitellut tämän menevän kuin vettä vain. Olen ehkä isäni ainoa tytär - tiedettävästi - mutta on asioita, jotka tekevät tästä monimutkaisemman."

----

Alokasmassan kiirehtien kaikkia yhtäaikaa ilmotustaululle nähdäkseen tulokset - jättäytyi ehkä fiksuimmat tai rauhallisimmat takanapäin - tässä tapauksessa Maryam ja Andrea. Maryamin todennäköisesti tietäen tasan tarkkaan minne oli päässyt - ja kaikista todennäköisesti ottanut paljon aiemmin selvää miten päästä tavoitteeseen sekä mitä tehdä sen eteen joten Andreaa niinkään ihmettelemättä jos tämä ei ollut kiinnostunut omasta tuloksistaan. Andrean taas tyytyen jäämään paikoilleen silkkaa rauhallisuuttaan - sillä hänellä ei ollut kiire, ja järkikin sanoi että väkinäinen tunkeminen ihmisten läpi ei tulisi todellakaan toimimaan. Andrea itse oli lopettanut syömisen jo tovin aikaisemmin kuin muut, vaikkei ollutkaan vienyt tavaroitaan pois tieltä - keskittyen jälleen vain leikkimään ruoallaan vanhan tavan mukaisesti. Vasta kun ihmiset alkoivat hajaantumaan vähitellen erilleen, osan päästen haluamaansa ryhmään tai kaverin kassa samaan - osan taas joutuen syötetyksi täysin tuntemattomien joukkoon, tai edes päässyt siihen ryhmään mihin olisi toivonut - johtuen täysin omista puutteistaan ja vahvuuksistaan - asteli Andrea hitaasti itsekin ilmoitustaulua kohden.

Muutaman vielä seisoen ilmoitustaulun edessä jäätyään jumiin juttelemaan toisilleen, joutui Andrea laittamaan kätensä tuohon väliin päästäkseen näkemään haluamansa - huokaisi Andrea asteen hermostuneemmin näkemälleen. Toisin kuin Maryam - joka oli selvästi höllentänyt omia vahvuuksiaan mitä tuli taitotestiin, oli Andrea puolestaan näyttänyt osaamisensa niinkuin se oli vaikka tottakai osa testeistä oli mennyt huonommin kuin toisten mutta se kuului asiaan, - ja sen kyllä huomasi. Vaikka Andrea olikin sillä erää kärjessä - ja näin ollen tulisi sijoitetuksi sinne minne tämä oli halunnutkin ja tavoitellut alunperin. Kenttätehtävät. Ja lisäksi tämä oli jättänyt Marcusin kauas taakseen tuon ylimielisestä uhoamisesta huolimatta (tämä tuskin tulisi ottamaan asiaa mitenkään hyvällä tavalla) - ja näin asetti Andrean lähemmäs omia tavoitteitaan. Hymyn kohoten tyytyväisenä huulille, joka tulisi pian murentumaan totaalisesti. Ryhmät, joihin koko porukka tuli jaeteltua - ei perustunut pelkästään vain niistä ketkä kuuluivat samaan "asemaan" - vaan myös jokaisesta ryhmästä aina pareittain - kenttäsotilaita kaksi, viestinsä-ja komentosotilaita kaksi, erikoisjoukkoihin/kriisitilanteisiin hakeutuvia kaksi, ja niin edelleen. Ja valitettavasti Andrean ryhmään kuului juuri ne kaksi "lempi ihmistä" keitä hän ei juuri sillä hetkellä olisi halunnut lähellekään itseään. Marcus että Maryam. Käden nousten vaistomaisesti vaikeana lyhyille hiuksille viedäkseen niitä taaksepäin pään suuntaisesti - huokaisten raskaasti. Niin hänen tuuriaan. "O'y, Punahilkka. Näyttää siltä että olemme samassa ryhmässä." Katseen kääntyen vilkaisemaan tytön suuntaan, joka oli jäänyt tarkoituksella pöytään - ja sitten Marcusiin joka tuskin oli sen innokkaampi tuloksista - saatika siitä keiden kanssa tämä sattui olemaan jumissa. Ilman pikku sylikoiriaan vieläpä.

Alice To 25 Helmi 2016, 00:22

”En yritä missään määrin puolustella isäsi tekoja, joista valitettavasti myös minäkin sain osani silloin aikoinani ja menetin niiden takia osan elämästäni.”
Vielä rauhallisena pysyvän äänen keskeyttäen Eveyn puhumista sen verran, että nuorempi saisi tehtyä vanhemmalle selväksi kerralla ettei ollut asettumassa puolustamaan Anubista, jonka virallisen kuoleman Chad näkisi enemmän kuin mielellään, mutta kun kuolemattomuus esti moisen tyydytyksen – oli pelisääntöjä muutettava toisenlaiseksi ja unohdettava kauna (ainakin toistaiseksi).
”En myöskään yritä puolustella hänen tekojaan, joita hän teki sinulle ja perheellesi… mutta jos vain pystyisit näkemään sen saman kuin minä…”
Kuivan hymähdyksen, jonka sisimmässä oli puhdasta huvittuneisuutta Chadia itseään kohtaan, keskeyttäen selitysten vanan ja saaden kielen palaamaan takaisin kahleisiinsa. Käden, joka oli sinä hetkenä pyöritellyt lasia otteessaan laskien kyseisen alas pöydän kannelle vaimean kopahduksen kera. Tummien silmien suuntautuessa myös hetkeksi katsomaan ulos ikkunasta, vaikkakin katse näki enimmäkseen miehen oman kuvajaisen lasin pinnasta. Hampaiden puraistessa kielen sivustaa. Chad kun oli aikoinaan vannonut – ettei tulisi paljastamaan mitään Anubiksesta, sillä tämä oli vannonut sen toiselle henkensä uhalla. Normaalisti Chad ei tietäisikään siitä miehestä mitään, mutta kun nuorempi oli jättänyt kuoleman taaksensa ja aloittanut elämänsä sieluttomana… oli se avannut jonkin henkisen kanavan miesten välillä, josta johtuen Chad oli nähnyt välähdysmäisiä kuvia menneisyydestä ja tuntenut saman minkä Anubiskin. Chad ei ollut tietenkään puhunut Anubikselle mitään, mutta kun vanhin oli viimein huomannut ns.”virheensä” – oli henkinen yhteys sulkeutunut ja Anubis oli vannonut tappavansa Chadin omin käsin, jos tämä ikinä erehtyisi puhumaan sivu suunsa.

Katseen kääntyessä lopulta takaisin Eveyhen ja kohdaten naisen omien silmien pistävän katseen. Chadin katsoen tuota edessään istuvaa naista, joka todella oli menettänyt viimeisimmänkin uskonsa isänsä hyvyydestä ja siitä, että vanhempi voisi milloinkaan rakastaa aidosti tytärtään. Noista sielun haavoista huolimatta Evey vastasi silti myöntävästi - vaikkakaan ei voinut vielä yhtään täysin varma minne Chad heidät veisi ja mitä perillä tulisi olemaan vastassa. Hymyn kiivetessä takaisin jyrkille kasvoille.
”Usko vain minua kun sanon tämän, Evey.”
Täytetyn lasin tullen nostetuksi hitaasti huulien edustalle, jotka lopettivat lauseen sanoihin;
”Tulin ihan oikean lapsen luokse.”
__________________________

Ruokalan ilmoitustaulun edestä massan alkaessa hälvenemään edes asteen siedettävämmäksi – oli Andrea siirtynyt pian itsekkin katsomaan tulostaan ja tulevaisuuden kohtaloaan armeijassa. Pienen hymyn miehen kasvoilla kertoen Maryamille sanattomasti, että toinen oli saanut haluamansa. Katseen kääntyessä pois asteen raskaamman henkäisyn kera ja vesilasi laskettiin tarjottimelle, joka otettiin mukaan kantoon palautuspisteen luokse. Juuri kun tarjotin oli saatu laskettua purkutasolle, kuulivat korvat De Fioren sanat. Kuullun tiedon saaden kehon jähmettymään millisekunnin ajaksi, sen aikana voiden nähdä kuinka rystyset muuttuivat valkoisiksi puristusvoimasta. Marcuksen näyttäen oman eriävän mielipiteensä hyvin selvästi, kun taas Maryam kätki sen sitäkin enemmän taitavammin. Ajatuksia rauhoittaen ajatus, että eihän Andreaa kiinnostanut naisen tekemiset vaan pelkästään oma ura armeijassa, joten ei olisi (ehkä) syytä huoleen.
”Sitten sinun kannattaa vain pysytellä poissa tieltäni, oi prinssi uljas.”
Asteen korotetun äänen huutaen ruokalan suuntaan Andreaa kohti. Maryamin itse taas kääntymättä katsomaan puheensa kohdetta vaan pisti tarjottimen paikoilleen ja poistui paperiin käsiään pyyhkien paikalta, ohittaen ulko-ovella Marcuksen joka seisoi tapansa mukaan kädet jyrkästi puuskassa ja mulkoillen kulmiensa alta ilmoitustaululle päin.
”Hän luulee olevansa jo meitä kaikkia parempi. Katso nyt häntä.”
Vihan täydentävän äänen murahtaessa kuivasti Maryamin kuuloaistiin, mikä sai naisen pysähtymään hetkeksi ja toteamaan vain takaisin;
”Kaikkia vai pelkästään sinua?”
Hennon ilmavirran henkäistessä avatusta ovesta. Hiekan rohistessa loittonevien askelien tahdissa.

Sponsored content