I only fear that I don't have enough time left

Sivu 5 / 5 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Vs: I only fear that I don't have enough time left

Viesti  Alice lähetetty Ti 19 Heinä 2016, 22:09

Tunnin ollessa melkein kulunut – olivat Anubis, Pandora, Evey ja Sophie siirtyneet jo ulos etupihan puolelle, josta noiden kolmen viimeisimmän olisi tarkoitus jatkaa matkaansa miehen omistamalla urheiluautolla, jonka tämä oli suostunut antamaan kulkuvälineeksi vaikka se tietäisi sitä, että tämä itse jäisi ilman minkäänlaista kulkuvälinettä keskelle metsää. Kaikki oli näyttänyt tuohon yhteen hetkeen asti menevän niin kuten oli suunniteltukin. Jopa Evey oli keskittynyt vain Sophieen ja siihen, että matkaan päästäisi mahdollisimman pian. Pandora puolestaan oli huolehtinut kolmikon jälkien minimoimisesta paikanpäällä, jonne Anubiksen oli vielä tarkoitus jäädä omien suunnitelmien mukaan. Vanhin oli puhunut kuukaudesta, jonka kuluneen ajan jälkeen tämä palaisi itsekin takaisin aavikolle vanhan salaseuran luokse.
Mikä voisi siis enää mennä pieleen?

Eveyn tullessa vielä esiin autotallista kuin että tämä olisi istuutunut jo kiltisti odottamaan autoon apukuskin puolelle – oli Anubis juuri antamassa auton avaimia Pandoralle. Kummankin vanhemmista jääden katsomaan Eveytä kysyvänä, kunnes naisista vanhempi aukaisi suunsa ensimmäisenä ja toi karkean suoraan esille ne faktat, jotka olisivat olemassa haluttiin niitä sitten myöntää tai ei. Siitäkään huolimatta Evey ei alkanut kääntämään päätänsä, sillä tätä oli jo alusta alkaen ilmeisemmin murehduttanut Samun kohtalo kun he kaikki lähtisivät ns. ”maanpakoon” ja tyhmä kun tämä ei myöskään ollut – olivat palaset loksahtaneet paikoilleen siinä asiassa miten tuolle kolmetoistavuotiaalle pojalle tulisi käymään kun tämä jäisi Anubiksen kanssa kahden.  Evey yrittäen jopa vedota Anubiksen omaan menneisyyteen ja muidenkin. Kaikkien niiden, jotka olivat joskus olleet itsekin orpoja ja silti saaneet uuden mahdollisuuden!

Anubiksen jo ehtien aukaisemaan suutansa puoliksi kuin olisi seuraavaksi halunnut sanoa; ”Älä ole typerä, Evey.” Sanojen kuitenkin jäädessä kielen päälle kun kuuloaisti erotti talon takaoven aukenemisen ja kevyet askeleet kuistin lattialautojen poikki, minkä jälkeen ääni muuttui ruohokentän poikki kiitäviin juoksuaskeliin. Samu oli siis ollut koko ajan hereillä ja odottanut vain sopivaa hetkeä lähteä ilman ylimääräisiä silmäpareja. Kerran katulapsi… aina katulapsi.
Tiedä sitten kuinka paljon Samu oli oikein heitä kuullut, mutta sitä riskiä Anubis ei ollut valmis ottamaan. Vielä vähemmän ainakaan nyt kun Evey ja Sophie olivat siinä kunnossa kuin olivat. Matalan murahduksen kohottautuessa syvältä kurkusta, kehon siirtyessä sen verran talon ohitse että hopeiset silmät pystyivät näkemään toiselle puolelle tuonne tasaiselle takapihalle, joka päättyisi siihen mistä heinäpelto alkaisi metrin levyisen ojan jälkeen. Samun ollen jo kolmen metrin päässä tuosta korkeammasta suojasta, jonka lävitse poika ilmeisemmin suunnitteli juoksevansa sokeana.

Demonipuoli oli ollut jo aikeissa asettua taka-alalle ja päästää inhimillisempi puoli päällimmäiseksi, mutta nyt kun se näki kuinka sitä yritettiin petkuttaa vain kolmetoistavuotiaan lapsen toimesta – muuttuivat silmät samean kaihin peittämäksi ja muinainen kieli sihahti jäätäkin kylmemmin; ”Tapa.”
Viileän tuulen henkäistessä pihamaan poikki, aluksi tapahtumatta mitään – kuin miehen sanat olisivat vain olleet ilmaan heitettyjä. Talon sisäpuolelta kuuluessa silloin selvä rysähdys, joka syntyi oven paiskaantumisesta selälleen. Vertahyytävän murinan kuuluessa hyvin selvästi jokaisen ulkona olevan korviin, Eveyn tunnistaen kyseisen ääneen varmasti liiankin hyvin katakombeista, jossa nainen oli juossut kyseistä olentoa pakoon Chadin kanssa henkensä edestä. Tuon saman epämääräisen varjopedon tullessa yhtäkkiä ulos takaoven kautta isoa sutta muistuttavassa muodossa ja lähtien samantien kohteensa perään aikomuksenaan puhtaasti tappaa, ei mitään muuta. Anubiksen seisoen paikoillaan vieläkin kuin olisi vaipunut johonkin transsinkaltaiseen tilaan. Kaihin peittämien silmien katsoen mitään näkemättömästi eteenpäin, sillä sinä hetkenä demoni ei nähnyt ympärillään olevaa (kuten silloin katakombeissa), mutta näki kaiken varjopedon silmien kautta ja tuona hetkenä koko ajan lähemmäksi tulevan pojan - vaikka Samu olikin jo onnistunut hyppäämään ojan ylitse pellolle. Tuon vain kolmetoistavuotiaan pojan kuullessa selkänsä takaa lähestyvän kurkusta kohoavan pedon murinan ja sen raskaiden tassujen iskeytymisen juostessa mutaiseen maahan.

_________________
We are all beasts, Nothing else
avatar
Alice
Admin

Viestien lukumäärä : 440
Join date : 24.04.2014
Paikkakunta : FaNtAsY wOnDeRlAnD

Näytä käyttäjän tiedot http://assassin.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: I only fear that I don't have enough time left

Viesti  Alex lähetetty Pe 22 Heinä 2016, 00:25

Tuon aikuisista perheenjäsenistä koostuvan ryhmän pysytellen tuossa terassilla täysin liikkumattomina vaikka todellisuudessa jos Evey olisi vain jäänyt kiltisti autoon - olisi Pandora todennäköisesti saanut avaimet käsiinsä ja kerennyt autotalliin itsekin. Mutta tytär oli valitettavasti tuonut hyvin selvästi ilmi huolensa tuosta pojasta - jonka kohtalo valitettavasti näytti erittäin pahalta sillä hetkeltä, vaikka alunperin kumpikaan demoneista, Anubis tai Pandora eivät olleet itsekään lämmenneet ajatukselle tappaa Samu. Ja vaikka olisikin, kumpikaan ei olisi kertonut siitä Eveylle tai Sophielle koskaan sillä nämä olivat lähdössä maasta ja katulapset yleensä katosivat sen sileän tien jos vain saivat siihen mahdollisuuden - mutta ilmeisesti Evey oli sillä kertaa osoittanut senkin edestä ettei tämä ollut kuitenkaan niin tietämätön vanhemmistaan tai vielä vähemmän typerä vaikka tämän ajatus tuntuikin sillä kertaa juuri jälkimmäiseltä. Tai ainakin hyvin riskialttiilta ja uhkarohkealta, joilla kummallakin oli kuitenkin se olemattoman pieni ero toisiinsa verrattuna - varsinkin kun mietittiin sitä tilannetta missä he juuri nyt olivat - jossa sitä pientäkin virhettä ei suotaisi huolimattomuudesta. Pandoran hiljentyen siksi aikaa kun ruskeat silmät näkivät selvästi Eveyn kääntävän omat identtiset silmänsä isäänsä, joka oli juuri sanomassa oman mielipiteensä - jonka tytär aavisti olevan yhtä mieltä Pandoran kanssa ja syystäkin mikäli he todellakin aikoisivat löytää tiensä aavikolle, jossa selviytyminen yhden lapsen kanssa oli vaikeaa - vielä enemmän kahden kanssa, varsinkin kun puhuttiin aavikolla liikkuvista ryöstäjistä, ihmiskauppiaista, aavikkokansojen sotilaista sekä ylipäänsä hyvin karuista olosuhteista joka oli hyvin olennainen osa aavikkoa itseään mitä tuli kuumuuteen, hiekkamyrskyihin ja moneen muuhun asiaan. Joten kyllä, Samun ottaminen mukaan ei todellakaan ollut hyvä idea. 

Hopeisten silmien pysyttäytyen isässään sen aikaa, kun se pystyi kunnes näköaisti laittoi merkille jonkin vieneen sillä kertaa tuon paljon vanhemman miehen huomion sillä kertaa, joka sai silmät siirtymään nopeasti taloon itseensä jonka sisäpuolelta pystyi kuulemaan ylimääräiset juoksuaskeleet olohuoneen halki keittiössä olevalle takaovelle - ja viimeisimpänä askeleet märän ruohon päällä kun sitä pitkin yritettiin juosta niin nopeasti kuin vain pystyttiin poispäin - Samun sitä itse tietämättä, mutta tuo teko oli kuin suora virhe kaikella tapaa joka veisi tämän vain nopeammin kuolemaan - sai se pieni huomio kylmät väreet kulkemaan Eveyllä koko kehon halki "... Isä...?" Asteen hiljaisemman äänen yrittäen kutsua miestä kun korvat erottivat murinaa tämän suunnalta ja kuinka kiinni tämän huomio oli juuri ulos juosseessa pojassa - sekä sen viimeisemmän sanan, joka kuulosti hyvin selvästi käskyltä sen tunteettomimmassa muodossa miten se pystyttiin lausumaan. Josta ei todellakaan seurannut kauaa kun se ääni - jonka Evey tunsi valitettavasti aivan liian hyvin kahden vuoden takaa juostuaan sitä pakoon henkensä edestä Chadin kanssa - sen saman varjoeläimen juosten talon halki samaa reittiä kuin Samukin oli poistunut, astui Evey puolestaan lähemmäksi isäänsä ja tarttuen tätä olkapäästä siinä toivossa että tytär saisi edes jonkinlaisen reaktion Anubikseen jonka koko olemus oli jälleen muuttunut sillä sekunnilla kun tämä oli aistinut Samun aikovan lähteä ja kadota omille teilleen - mutta nähdessään silmät, jotka olivat kaikkea muuta kuin kirkkaan hopeiset - tiesi Evey kyllä että pelkkä yrityskin oli tuhoon tuomittu. Pandora, joka ei ollut vielä nähnyt tuota varjopetoa itse siihen päivään mennessä - vaikka olikin aistinut sen oleskelun yläkerran oven takana jonne Sophie oli yöllä yrittänyt kävellä sisään, katsoi tuota takapihalle juossutta olentoa hämmentyneenä ja sitten viimeistään Eveytä ja Anubista joista nuorempi oli ilmeisesti yrittänyt saada isänsä takaisin maan päälle sen sijaan että tämä olisi antanut demonipuolen päätyä vielä päällimmäiseksi sillä erää mutta heti kun Evey oli todennut ettei kosketus tai isänsä kutsuminen edes muinaiselle egyptillä auttanut - oli tämä kääntynyt äkisti ympäri ja lähtenyt juoksemaan terassin portaat alas ja siitä suoraan talon sivulle josta pääsi takapihalle suhteellisen nopeasti - pääsi demonin huulten lomasta samantien selvä kirosana, kun silmät olivat nähneet selvästi minne Evey oikein oli menossa, josta taas Pandora lähti heti kulkemaan puolestaan sisä kautta takaovelle tytärtään vastaan, sillä vaikka Evey olikin nopea - ja puoliksi demoni ja hyvässä kunnossa - tämän sen hetkinen fyysinen jaksaminen viime yön jälkeen ei todellakaan ollut vielä hyvä. Puhumattakaan siitä että Evey saattaisi pahimmillaan avata vahingossa tikkinsä juoksentelullaan jolloin matkaan lähtemisellä menisi vielä kauemmin. 

Evey oli kuitenkin kerennyt jo melkein puoleen väliä tuota takapihaa liukkaasta maasta ja kunnostaan huolimatta, nähden siltikin sen pedon ja Samun vielä kauempana edessään lähellä tuota peltoa jonne Samu oli matkalla, tuo peto perässään joka ei todellakaan aikoisi luovuttaa ennenkuin saisi kyntensä upotettua pojan selkään ja mahdollisimman paljon pahempaakin - tunsi keho äkisti kuinka se pakotettiin pysähtymään äidin toimesta, joka oli fyysisesti vahvempi saadakseen lapsensa pysymään aloillaan vaikka sitten väkisin, Eveyn kyllä yrittäen rimpuilla vastaan tuloksetta - ja tytär kyllä tiesi että Pandora päästäisi tätä juoksemaan perään oman henkensä uhalla. Ehkä se sai lopulta Eveyn kutsumaan isäänsä samalla tavoin kuin katakombeissa - joista jokaikinen repi Pandoran omaa sydäntä moneen osaan sillä kuka vanhempi haluaisi kuulla lapsensa kutsuvan vanhempaansa hädissään tai epätoivoissaan että tämä lopettaisi - viimeisimmän huudon ollen paljon kovaäänisempi kuin muut että se jäi kaikumaan hetkeksi takapihan lävitse, käänsi Pandora samalla hetkellä Eveyn nopeasti ympäri itseään kohden suojelevasti nuoremman pään painautuessa hartiaa vasten piiloon - nostettiin kädet tyttären korvien päälle suojelevasti. Pandoran haluamatta esikoisensa näkevän tai edes kuulevan niitä tapahtumia jotka mahdollisesti tulisivat tapahtumaan seuraavaksi hyvinkin nopeasti, vaikka nainen itse pitikin katseensa tuossa pellon suunnassa nähdäkseen aikoisiko Anubis tosissaan tehdä sen mitä oltiin haluttu välttää. 

_________________
avatar
Alex

Viestien lukumäärä : 296
Join date : 25.04.2014

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: I only fear that I don't have enough time left

Viesti  Alice lähetetty La 23 Heinä 2016, 16:03

Metrin levyisen hypyn jälkeen pellon reuna osoittautui paljon liukkaammaksi kuin Samu oli olettanut. Tämä kokemattomana oli uskonut ihan erillä tavoin kuin totuus nyt antoi myöten ja se maksoi tälle jalkojen lipeämisen sateen synnyttämän mutaisuuden vuoksi, mikä taas sai kehon kaatumaan vatsalleen ja valumaan reunan ylitse puolivartaloon asti. Käsien yrittäessä haparoida kaikkea mahdollista mistä vain saisi kiinni, että se auttaisi pääsemään ylös alkavasta pudotuksesta ojan pohjalle. Pellon tarjotessa vain pitkiä ruohon korsia, maassa olematta sen enempää mitään juurakoita vain pelkkää pöyhittyä peltomaata. Samun yrittäen ottaa tarpeeksi ruohonkorsia otteeseensa, että se riittäisi hinaamaan kolmetoistavuotiaalle kuuluvan kehonpainon ylös. Aluksi jopa näyttäen sille, että kyseinen teko onnistuisi, mutta silloin suurin osa ruohoista irtosi maasta, mikä sai pojan tipahtamaan ojan pohjalle kesken vetämisen. Terävän kivun tuntuessa oikeassa polvessa, joka tipahduksen aikana muljahti pois paikoiltaan. Ojan pohjalla seisovan veden ja ravan onneksi vain yltäen alle kymmenen sentin korkeuteen, mutta sade oli edelleen tehnyt reunoista mutaisen liukkaat. Samun kohottaen katseensa hetkeksi taaksepäin siihen suuntaan ojan reunalle, josta tätä jahdannut peto pitäisi ilmestyä minä hetkenä hyvänsä.

Askeleiden kyllä lähestyessä, mutta jos kuunteli asteen tarkemmin – pystyi kuulemaan niitä olevan vain kaksi, ei neljä kuten ajojahdin alussa. Talon puoleiselta reunalta kuuluessa vaimeaa keskustelua, joka selvästi käytiin Anubiksen ja Pandoran välillä – sen verran Samu vain kuuli tykyttävän sydämensä ja kivun suhinan lävitse. Oikean jalan ollen kuin tulessa, joka vielä oli alkanut säteilemään selkää ylöspäin hartiaan asti. Käsien liukuessa uudelleen eteenpäin ja koukistuen vetiseen maahan – Samun alkaen ryömimään eteenpäin, vaikka se sattui enemmän kuin paikoillaan oleminen. Toisaalta kuka hullu jäisi odottamaan mitä tapahtuisi seuraavaksi kun nytkin hengenlähtö oli ollut hiuskarvan varassa.

”Toivottavasti tiedät mitä teet, Evey…” Anubiksen todeten keskustelun lopuksi tyttärelleen, joka oli astunut vähän kauemmaksi Pandoran luota, jolloin toisesta pystyi näkemään selvän järkytyksen sekä vihan isänsä tekoa kohtaan vaikka se olikin pysäytetty aivan hiuskarvan varassa. Varjopeto oli Samun tipahtamisen jälkeen loikannut pellon puolelle ja hävinnyt pitkien ruohojen sekaan kuin sitä ei olisi ollut koskaan olemassakaan. ”-mutta en siltikään voi päästää sinua kahden lapsen kanssa matkaan niinkin vaaralliselle alueelle.” Aluksi näyttäen hyvin paljon sille, että Anubis jättäisi lauseensa siihen ja kumoten sillä taas uudemman kerran Eveyn aikomuksen Samun suhteen – kunnes yhtäkkiä tämä vanhempi mies laittoi auton avaimet oman takkinsa taskuun ja todeten raskaan henkäisyn jälkeen; ”Joten muutan omia suunnitelmiani ja tulen mukaanne, piste.” Chad oli tosiaan ollut oikeassa parivuotta sitten Eveyn ja Anubiksen väleistä. Tämä ainut tytär oli tosiaan isänsä valonpilkahdus ja muisto jostain hyvästä, jonka riivaaja oli yrittänyt tuhota kokonaan. Evey oli jälleen kerran saanut isänsä inhimillisemmän puolen esiin, vaikka demonin viha oli ollutkin päällimmäisenä.

Hopeisten silmien, jotka olivat kirkastuneet takaisin viimeistään silloin kun kuuloaisti oli taas joutunut kuulemaan Eveyn hätääntyneen huudahduksen, kääntyen lopuksi ojan suuntaan. Jalkojen ottaen tarvittavan välimatkan reunalle, josta näki paremmin ojan pohjalle. Samu oli päässyt ryömimään eteenpäin vasta kaksi metriä ja nyt jo pojasta näki tämän voimien ehtyneet tarpeeksi. ”Autetaan tuo piruparka ensin ylös tuolta ojasta.” Anubiksen lähtien laskeutumaan ojan pohjalle ensimmäisenä, mikä sai Samun yrittämään pakoon taas uudelleen, mutta ennen kuin poika olisi edes päässyt kontilleen – oli Anubis jo kävellyt välimatkan umpeen ja kyykistynyt alas kysyäkseen suoraan oliko nuorempi satuttanut itsensä pudotessaan. Moisen huolehtivan kysymyksen saaden ensimmäistä kertaa koko sen aikana Samun naurahtamaan kuivasti kivustaan huolimatta, tämän edelleenkään suostumatta kohottamaan katsettaan tuohon vanhempaan mieheen. ”Mitä sä siitä välität? Vai kysytkö siksi, et voisit satuttaa mua enemmän?” Nuoremman yrittäen kuulostaa mahdollisimman tympeälle ja etäiselle, jotta ne yhdessä riittäisivät kertomaan vanhimmalle jättämään rauhaan, mutta valitettavasti Anubis ei ollut kuka tahansa. Tämän oli tarvinnut vain saada Samu puhumaan jotain. ”Kevennät selvästi oikeaa puoltasi, niin jalkaa kuin kättäkin, mikä kertoo sinun satuttaneet jonkin tärkeän osan nivelistäsi. Puhut myös haukkoen ja hammasta purren, mikä kertoo kovasta kivusta – vaikka yritätkin sen salata. Kun mietitään hetken tarkemmin, että putosit harkitsemattomasti alas – niin oletan sinun muljauttaneen polvesi pahasti, mikä on yleensä yleinen vaiva sinun ikäisilläsi kun nivelien ympärille ei ole ehtinyt kehittymään vielä tarpeeksi tukilihaksia.” Nuoremman katsoen tuota vanhempaa selvästi hämmentyneenä, mistä toinen tiesi noin paljon pelkällä vilkaisulla? Samun olisi tehnyt tuona hetkenä sanoa jotain paljon pistävämpää, mutta kipu oli alkanut säteilemään jalasta uudelleen ja se sai keskittymisen ihan muualle kuin Anubikseen. ”Tulehan, autetaan sinut ylös täältä ojasta. Sen jälkeen lähdet mukaamme.” Voimakkaamman otteen napatessa nuorempaa kainaloiden alta ja auttaen yhdellä nykäisyllä pystyyn, samalla Eveytä kehotettiin hakemaan jotain sidostarpeita talon sisältä, millä saataisiin Samun polvi tuettua paikoilleen asettamisen jälkeen. Sen jälkeen heidän olisi lähdettävä matkaan, sillä aika uhkasi käydä koko ajan vähiin ja pahemmassa tapauksessa se toisi katolilaisen kirkon metsästäjät uudelleen heidän luokseen.

_________________
We are all beasts, Nothing else
avatar
Alice
Admin

Viestien lukumäärä : 440
Join date : 24.04.2014
Paikkakunta : FaNtAsY wOnDeRlAnD

Näytä käyttäjän tiedot http://assassin.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: I only fear that I don't have enough time left

Viesti  Alex lähetetty To 28 Heinä 2016, 18:19

Kuin ihmeen kaupalla, tilanne oli keskeytynyt aivan hiuskarvan varassa ja hetki oli näyttänyt todellakin siltä ettei mitään olisi tehtävissä, jolloin mieleen oli noussut väkisinkin se kammottava kuva siitä hetkestä että he joutuisvat hankkiutumaan eroon kolmetoista vuotiaan lapsen ruumiista - ettei sitä koskaan löydettäisi eikä kukaan osaisi edes hakeutua niille maille vahingossakaan etsimään Samua. Mutta jokin oli saanut varjopedon muuttamaan kirjaimellisesti lennosta mieltänsä hyökkäyksen suhteen, ja vain hypännyt ojaan pudonneen Samun ylitse peltoheinien sekaan vaikka Samun saaminen kynsiin ei todellakaan olisi ollut otukselle vaikeaa - katsoi Pandora näkemäänsä hämmentyneenä vaikka nainen olikin aistinut hyvin selvästi Anubiksen lähestyvän itsekin uudelleen heidän sijaintiaan, päästettiin Evey äidin otteesta. Tyttären mennen selvästi enemmän taka-alalle lähes heti kun oli vain päässyt irti, vaikka tämä paljon nuorempi nainen olikin yhtä hämmentynyt kuin kaikki muutkin, vaikka tämä näyttikin sitä enemmän silmiensä kautta - kuin myös sen pienen pelästymisen tunteen, helpotuksen ja osaksi myös järkytystä isänsä tekoa kohtaan joka oli ollut tuskin metrien päästä kiinni onnistumistaan - vain ja ainoastaan miehen oman luontaisen temperamentin ohjastamana. Eveyn mennessä hiljaiseksi, keskittyen enemmän ympäristöönsä jossa lähialueella oli kaksi lasta joista toinen oli ties missä kunnossa ojan pohjalla ja toinen taas nukkui vielä auton takapenkillä - mitä taas petoon tuli... oli sen sijaintia lähes mahdoton havaita edes kuudennella aistilla. Ehkä se oli kadonnut toistaiseksi uudelleen talon yläkertaan, mistä se oli alunperinkin lähtenyt. Pandoran ja Anubiksen käydessä selvää keskustelua kaksistaan mitä tuli seuraaviin tapahtumiin ja suunnitelmiin, erottivat korvat viimein paljon matalemman ja tummemman äänen sanat jotka hyvin yksinkertaisuudessaan toivoivat nuorimmaisen olevan täysin varma aikomuksistaan, viitaten selvästi aiempaan käytyyn keskusteluun jossa sekä Pandora että Anubis olivat olleet hyvin paljon vastaan edes harkintaa ottaa Samu mukaan ja antaa tälle toinen mahdollisuus, sai se kysyvän katseen nousemaan ensimmäistä kertaa kunnolla tuohon heistä kaikista vanhimpaan mieheen aikomuksena avata suunsa ja kysyä oliko toinen nyt tosissaan, mutta isän jatkaessakin eteenpäin laittaessaan autonavaimet takaisin omaan taskuunsa sen sijaan että ne oltaisiin annettu Pandoralle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja kertoen hyvin suoraan sellaisella äänensävyllä johon ei suotu mitään vastaväitettä keneltäkään että hän tulisi mukaan, oli mikä oli. Hopeisten silmien näyttäen entistä hämmentyneeltä kuulemaansa kohtaan, sillä tuskin kymmenen minuutin sisällä heidän suunnitelmansa olivat muuttuneet hyvin radikaalisti - mutta heillä ei ollut aikaa alkaa väittelemään enään siitä. Aika oli käymässä hyvin nopeasti vähiin ja he kaikki tiesivät sen, jonka takia kaikkien huomio kohdistui täysin tuonne pellon rajassa olevaan ojaan jonne Samu oli kadonnut aiemmin... ja oli ilmeisesti vielä hengissä, aurasta päätellen. Eveyn helpotukseksi.

Anubiksen ollen ensimmäisenä se joka lähti kulkemaan eteenpäin, seurasivat kaksi muuta perässä vaikka Pandora välillä kääntyikin ympäri katsoakseen olisiko esikoinen kunnossa - saaden vastaukseksi vain pienen hymyn joka kertoi nuorimmaisen kyllä pärjäävän hyvin vaikka tilanne oli mikä oli. Mies oli laskeutunut ensimmäisenä samalle maatasolle kuin Samu, joka yritti selvästi ottaa parhaansa mukaisesti takapakkia saapuvista henkilöistä, joka jo omalla tavallaan kyllä kertoi pojan kuulleen ainakin osan mitä he olivat puhuneet - joten ei se mitään ihme ollut jos tämä ei kovin tuntenut suurta luottamusta keheenkään tuolla alueella. Varsinkaan näihin kahteen aikuiseen, jotka valitettavasti olivat Sophien isovanhemmat. Kenkien tullen riisutuksi hetken tarkastelun jälkeen todettuaan että koroilla tuota mutamäkeä olisi ihan turha edes yrittää päästä ylös tai alas nopeasti tai edes turvallisesti, varsinkin nyt kun koko yön ja päivän kestänyt sade oli kyllä tehnyt maasta hyvin liukkaan ja haastavan sille joka sinne astui - alkoi Pandora laskeutua ojaa pitkin alas lähemmäs heti saadessaan tilaisuuden - vaikka kaksikko olikin hieman kauempana. Mutta pelkkä vilkaisu tuonne suuntaan kyllä kertoi erittäin selvästi että Samulla oli sanottavansa tuosta tapahtuneesta - eikä todellakaan positiivisella tavalla -, ja että lapsi oli onnistunut satuttamaan itsensä viimeistään putoamisen aikana jotenkin. Todennäköisesti tämä tuskin olisi jäänyt paikoilleen vain maan tasolle. Anubiksen puolestaan laittaen parastaan mitä tuli sanojen käyttöön (vaikka tosin, kolmetoista vuotiaalle se tuskin olisi kovin vaikeaa, saatika aikaa vievää) ja samalla helpottaen heidän työtään johon kuului hyvin selvä aikataulu, oli Pandora astellut silloin tarpeeksi lähelle kaksikkoa - samassa Eveytä oltiin pyydetty palaamaan talolle hakemaan tukisiteitä joita tarvittaisiin hyvin pian, "No niin, Sherlock. Eiköhän nosteta Samu ylös täältä mudasta. Meillähän on aikataulu josta pitää kiinni, eikö." Käden koskettaen kevyesti miehen hartiaa takaa suunnattuna, samalla sekunnilla naisen astuessa hieman sivummalle kohti tuota mäkeä joka ei ollut jyrkkä, tai täysin mahdottoman edes suurikokoinen mutta hankala ja liukas josta pitäisi löytää ne tietyt pisteet jos edes kuvittele pääsevänsä ylös kovinkaan liukumatta heti alas. Ja se tarkoitti myös yhteistyötä kahden demonin puolelta jos he aikoisivat tosissaan saada vahingoittuneen yksilön pois tuolta, sillä varmasti oli enemmän kuin selvää ettei ojan pohja todellakaan ollut se ihanteellisen paikka polven paikoilleen asetteluun, saatika sitten sidoksien tekoon. Ja vaikka olisikin, toisin kuin heillä kahdella - Samu tuskin edes pystyisi kävelemään heti tai edes hetken päästä normaalisti päästäkseen ylös omin avuin. 

----

Paljon kauempana saman maa-alueen toisella puolella kun tilanne alkoi vähitellen etenemään juuri siihen suuntaan kuin sen oli pitänytkin, vaikkakin hieman erilaisella kokoonpanolla - vaaran ollen edelleenkin läsnä kaikkien perheenjäsenten luona vaikka öinen tulipalo olikin aiheuttanut hetkellisesti uudenlaisen kaaoksen katollisen kirkon sisällä - että se toivottavasti soisi sen verran aikaa Eveylle, Sophielle, Anubikselle, Pandoralle ja myös Samulle kadota huomaamattomasti jonnekin kuin maan nielemänä edes siksi aikaa, että tilanne olisi vähän rauhoittanut. Vaikka sillä hetkellä se tuntuikin vain kaukaiselta toiveajattelulta sen hartaimmassa muodossa, varsinkin kun tunteja oli kulunut eteenpäin eikä kukaan De Fioren-perheestä ei ollut saanut yhteyttä esikoispoikaan joka oli vain lähettänyt yksinkertaisuudessaan numero vitosen yön myöhäisenä tunteina - vaikka Evey kyllä tunsi hyvin selvästi ilman sitä informoivaa tai yksityiskohtaisempaa selitystä että esikoisella oli kaikki hyvin. Vaikka siitä eteenpäin, oli kaikki suunnitelmat kariutuneet - Andrean ollen turvassa mentorinsa ja Maryamin ansiosta - mutta kuinka kauan? Katollinen kirkko ei todellakaan ollut typerä, eikä niiden uskonlähettiläilläkään menisi varmasti kauaa ennenkuin nämä aikoisivat kohdistaa katseensa lähiympäristöön viimeaikaisten tapahtumien jälkeen... ja silloin he kaikki olisivat niin syvällä ongelmissa ettei niistä heti kavuttaisikaan ylös. Ja se taas oli hyvin pelottavaa, varsinkin kun Andrea joutuisi olemaan eristyksessä, ja vain luottamaan Chadin sanoihin tai Maryamiin, joista tämä jälkimmäinen oli edelleen kirkonkasvatti ja todistanut monesti kyllä toteuttavan jokaikisen kirkon käskyn enempää kyselemättä vaikka naisella lähtisi oma henki siinä samassa rytäkässä. Chad oli ehkä itse suositellut lepäämistä yön jälkeen, mutta kaikki ne ajatukset olivat pitäneet Andrean puolestaan hereillä pätkittäin, - Maryam oli ollut jo aamuyöstä hereillä, sen hän oli aistinut hyvin selvästi jostain päin taloa. Ja aina välillä Andrea oli varmistanut Chadin nukkuvan varmasti monen päivän univajeensa pois, vaikka tällä olikin mennyt taas hetki ennen nukahtamista omilta ajatuksiltaan - minkä vuoksi Andrea oli pysytellyt pehmeässä sängyssä ylitse kello kymmenen, vaikka hän olikin ollut jokseenkin hereillä ja olisi hyvin voinut poistua vierashuoneesta omille teilleen. Ja samalla myös vienyt toisen kännykän mennessään ylimääräisiltä häiriöiltä, vaikka toisaalta hän kyllä tietäisi saavansa selkäänsä sellaisesta tempusta. 

Mutta kuten sanottu, kello oli jo roimasti ylitse kymmenen kun Andrea viimein antoi keholleen mahdollisuuden liikkua kunnolla patjan päällä niinkin radikaalisti kuin nousemalla istumaan ensimmäisen kerran koko sinä aikana, kun he olivat päätyneet tuohon hyvin yksinkertaiseen vierashuoneeseen. Silkasta kohteliaisuudesta Maryamia kohtaan, tuli sängyn päällinen pedatuksi sen näköiseksi kuin kukaan ei olisi koskaan nukkunutkaan siinä - ennen viimeistä vilkaisua tuohon lähes viisitoista vuotta vanhempaan osapuoleen, ja Andrean poistumista huoneesta niin hiljaa kuin vain kykeni siinä tilanteessa. Maryamin talon olematta todellakaan ennaltaan tuttu, saatika sellainen jossa mies tunsi olonsa sellaiseksi että hän saisi ja voisi kulkea täysin vapaasti missä vain ilman että joku sanoisi jotain - vaikka ehkä se fiksuin asia nyt ensimmäisenä oli löytää varmaankin keittiö. Jostain tuolta oudosta talosta. Ehkä tieto olohuoneen ja vierashuoneen sijainnista antaisi jotain painoarvoa päättelylle, vaikka vieläkin ajatukset juoksivat kilpaa ääripäästä toiseen viime yöstä, heidän perheeseensä josta ei ollut kuulunut mitään yli vuorokauteen - mikä heidän tilanteessaan ei ollut kovin lohdullinen tieto. Vaikka Chad olikin kertonut äidin ja Sophien olevan isoisän seurassa.

_________________
avatar
Alex

Viestien lukumäärä : 296
Join date : 25.04.2014

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: I only fear that I don't have enough time left

Viesti  Alice lähetetty Ma 05 Syys 2016, 15:45

Puisen lattian narisemien saatellen Andrean askelia kohti tuota pientä maalaiskeittiötä, jonka sisustus oli yhtä persoonallinen kuten muutkin talon huoneet – oli Maryam lopettanut hetkeksi teensä hämmentämisen ruokailupöydän ääressä. Korvien kääntyessä hetkeksi kuuntelemaan noita lähestyviä askelia, joiden painosta ja askeltavasta pystyi hetken päästä päättelemään kuka tulija mahdollisesti olisi. Eipä vaihtoehtoja olisi paljoakaan – sillä tämän punatukkaisen naisen lisäksi talossa oli vain Chad ja Andrea. Noista miehistä vanhemman tuskin kävellessä vielä sinä päivänä paljoakaan vammojensa vuoksi vaikka Chad olikin yrittänyt peitellä niitä viimeiseen asti. Tumman vihreiden silmien kääntyessä takaisin alaviistoon pöydän päällä lepääviin papereihin, joista osa oli varjostusvalokuvia Anubiksesta, Zaystä ja Sinistä. Kaikki nuo kuvat olivat ottaneet katolilaisen kirkon palkkaamat henkilöt, joiden päätehtävänä olisi varjostaa määrättyä kohdetta. Nuo tiedostot oli lähetetty sinä aamuna sähköpostiin, josta ne oli tulostettu paperille paremmin tarkasteltavaksi. Lähestyvien askelien ollessa enää kahden metrin päässä keittiön oviaukon suulta, kerättiin kaikki nuo pöydälle levitetyt dokumentit yhteen pinoon, joka käännettiin täysin tietoisesti väärinpäin ja teekuppi laskettiin vielä kaiken sen päälle painoksi.

”Huomenta. Toivottavasti sait nukuttua hyvin.”
Kohteliaan ja muodollisen aamutoivotuksen ottaessa Andrean ensimmäisenä vastaan – vaikkakaan Maryam ei ollutkaan heti pomppaamassa pystyyn keittiön pöydän äärestä, vaan antoi vieraansa itse ottaa tarvitsemansa keittiöstä. Päällisin puolin tämä puolivuotta nuorempi nainen näytti keskittyneen teensä hämmentämiseen lusikalla, mutta todellisuudessa nuo pistävän vihreät silmät tarkkailivat Andreaa aika-ajoin. Etenkin miehen ranteessa näkyvää symbolia, jota ei enää peitelty kuten aikaisemmin armeija aikoina. Silloin Andrea oli selvästi halunnut salata tuon kuvion, mutta nyt vuosien saatossa jokin oli selvästi naksahtanut paikoilleen miehen sisimmässä. Katseen laskeutuessa viimein takaisin seuraamaan lusikan hidasta ympyrämuodostelmaa, josta syntyi aika ajoin kilisevä ääni – palautti Maryam taas hetkeksi mieleensä lukemansa paperit, joissa oli ollut tietoa De Fioren suvusta itsestään. Etenkin ne monimutkaiset symbolit olivat jääneet mieleen ja maininta jostain kiellettyjen kirjasta, jota suvun tehtävä oli ollut vartioida useiden sukupolvien ajan… ja maininta pimeyden demonista, joka repisi maailman riekaleiksi lähemmäs yhdellä käden huitaisulla. Miten kenelläkään voisi olla niin paljon voimaa ja valtaa? Eihän sellaisia olentoja voinut olla olemassakaan… vai voisiko? Maryamin muistaen Anubiksen hopeiset silmät suoraan kasvojensa edessä – nuo silmät, joissa ei ollut silloin yhtään inhimillistä tunnetta jäljellä, pelkkä ääretön tyhjyys vain. Se henkilö, jonka Maryam oli tuolloin kohdannut, oli ollut pahuus itse.

”Mitä aiot tehdä nyt? Aiotko jäädä odottamaan mentorisi parantumista vai lähdetkö itsekin pakosalle kuten muu perheesi? Tiedätkin jo mitä minä ja mentorisi aiotaan tehdä, mutta entä sinä?” Kehon lakatessa nojaamasta kyynärpäiden avulla pöytää vasten ja selkää suoristettiin ryhdikkäämpään asentoon. Pään kääntyessä sillä kertaa kokonaan Andreaa kohti, jotta toinen varmasti näkisi ja kuulisi Maryamin puhuvan vieraalleen.
”Minun mielestäni sinun pitäisi lähteä italiasta.”
Noin, nyt se oli viimein sanottu ääneen mitä Maryam oli koko ajan pyöritellyt päässänsä siitä hetkestä lähtien kun oli kuullut katolilaisen kirkon ottaneen Andrean myös silmätikukseen. Vieläkään tämä ei kertonut Andrealle kirkon luottometsästäjästä, joka varmasti lähetettäisiin minä hetkenä hyvänsä miehen perään. Jos Maryam vain saisi puhuttua Andrean lähtemään ennen sitä… niin kaikki olisi silloin toivottavasti paremmin.

_________________
We are all beasts, Nothing else
avatar
Alice
Admin

Viestien lukumäärä : 440
Join date : 24.04.2014
Paikkakunta : FaNtAsY wOnDeRlAnD

Näytä käyttäjän tiedot http://assassin.palstani.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: I only fear that I don't have enough time left

Viesti  Alex lähetetty Ti 06 Syys 2016, 01:13

Askeleet, jotka erosivat totaalisesti talon omistajasta joka oli löytänyt jo aamuvarhaisella paikkansa keittiöstä, suuntasivat hiljalleen oikein mitään kiirehtimättä tuota samaista huonetta kohden olohuoneen poikki. Andrea oli ehkä vieläkin väsynyt vaikka olikin saanut osaksi unta, ja toisaalta aina välillä pyörinyt ajatuksiensa kanssa sängyssä - jotka olivat kiinnittyneet vain ja ainoastaan siihen tilanteeseen mihin he kaikki olivat joutuneet. Chadin aiempien sanojen auttamatta ollenkaan tai edes se että isoveli oli tuntenut hyvin selvästi jonkin olleen hätänä Sophiella - se mikä se oli, ei hän osannut suoraan sanoa vaikka tuo kyseinen tunne olikin toistunut muutaman kerran sen päivän aikana. Eikä hän pystynyt mitenkään ottamaan yhteyttä perheeseensä ilman että se aiheuttaisi näille vaaraa mikäli kirkko tosissaan aikoisi saada heidät kaikki kiinni, sen tottakai turhauttaen Andreaa hyvin paljon olihan perhe läheinen ollut aina. Aurinko, joka oli noussut jo korkealle taivaan pinnalle luoden tuohon pieneen, vaikkakin hyvin erikoisella tavallaan kotoisaan keittiöön joka oli ihan yhtälailla soinnussa muuhun taloon sekä sen omistajaan, jonka uniset silmät näkivät hyvin selvästi istuvan pöydän ääressä kupin kanssa sekä papereiden, jotka oltiin käännetty selvästi tarkoituksen mukaisesti ympäri jotta ulkopuolinen silmä ei pystyisi näkemään niiden sisältöä. Ja sillä hetkellä, se oli Andrealle aivan yksi ja sama mitä ne sisälsivät sillä hetkellä - vaikka asia olisi ollut aivan toisin mikäli tämä puolivuotta vanhempi osapuoli olisi tiennyt niiden papereiden pitävän sisällään tietoa isoisästä ja enoista, ja mitä kirkko oikein suunnitteli sillä hetkellä. Mutta toistaiseksi, Andrea ei halunnut olla tökerö vieras sillä he olivat saapuneet aamun pikkutunneilla naisen vieraaksi ja ainakin Andrean oma läsnäolo edes lähimailla olisi hyvin vaarallinen tuolle kaksikolle jotka sattuivat kumpikin olemaan kirkon leivissä omalla tavallaan - ja he kaikki kyllä tiesivät että kirkko ei todellakaan katsonut vihollisen piilottamista hyvällä. 

Maryamin lausuessa ensimmäisenä aamun toivotukset kohteliaisuuden nimissä, vaikka tämä ei kääntänyt katsettaan vielä täysin kunnolla tulokasta kohden. Andrean tyytyen vain muodollisesti vastaamaan takaisin niinkuin asialliseen käytökseen kuului ja myöntymään että sänky oli ollut mukava - samalla selän ollen kääntyneenä naista päin lasihyllylle. Toinen kun ei ollut vielä tässä kohtaa noussut ylös tai osoittanut mitään toputtelevaa hääräävästä vieranvaraisuudesta jossa vieraan piti vain pysyä paikoillaan tekemättä mitään, antoi se tottakai nopeasti oikeanlaisen oletuksen että Andrealla olisi periaatteessa vapaat kädet toimia - kurotettiin ylemmältä hyllyltä kaksi kahvimukia joista toinen asetettiin odottamaan vielä tiskipöydälle rauhassa - kun taas toinen täytettiin vain yksinkertaisesti kylmällä vedellä täyteen. Edes armeija aikoina Andrea ei ollut päässyt kofeiinin makuun mitä tuli kahviin, eikä ilmeisesti Maryamkaan vaikka yöt ja päivät olivatkin olleet hyvin väsyttäviä ja silti energiaa tarvittavia - mutta valitettavasti heidän kanssaan oli tämä vanhin yksilö - joka tiedettiin kyllä nauttivan tuota kofeiinijuomaa armeijallisen ihmismäärän edestä lähes päivittäin oli tilanne mikä vain. Ja Chad oli valitettavasti heistä heikoimmassa kunnossa fyysisesti, joten tämän ei todellakaan annettaisi edes yrittää rasittaa itseään vielä. Joten oppilaan päätyen napauttamaan selvästi vanhemman kahvinkeittimen päälle valmiiksi jotta se helpottaisi mahdollisesti tulevaa hetkeä - kääntyen lopulta ympäri istuutuakseen myöskin tuon pöydän ääreen jossa hiljaisuus oli ollut läsnä jo jonkin aikaa vaikka Andrea oli kyllä hyvin selvästi tuntenut Maryamin tutkivan katseellaan tuota ranteessa olevaa polttomerkkiä jota vanhempi oli piilotellut ensimmäisenä armeija vuotena selvästi toisin kuin nyt. Kummankaan aluksi kiirehtimättä lisäilemään sanoja tuohon hiljaisuuteen jossa kahvinkeitin porisi omaa tahtiaan, miehen itse jaksamatta sillä hetkellä miettiä suorassa istumista joten keho liukui hieman makaavampaan asentoon niin että niska retkahti tahallisesti tuolin selkänojan päälle kuin venyttäen samalla ja silmien sulkeutuen automaattisesti kokonaan kiinni katseen edestä. 

Samassa terävöityneen kuulon erottaen naisen äänen joka vakavissaan kysyi suoraan oliko Andrea päättänyt tekemisensä  - muistuttaen jälleen Chadin ja Maryamin suunnitelmasta johon kuului edelleen kirkkoon soluttautuminen - se oliko se sitten hyvä idea (Andreasta ei todellakaan) oli ilmeisesti vain näiden päätettävissä eikä näihin kahteen ilmeisesti järkipuhe toiminut mikäli jotain oltiin päätetty. Tuon lauseen kuitenkaan saamatta mitään aikaiseksi miehessä itsessään joka näytti nukkuvalta, vaikka todellisuudessa jokaikinen aisti oli enemmän läsnä nyt kun näköaisti oltiin suljettu hetkellisesti pois - pienen kilinän joka lähti Maryamin mukista ja lusikasta tuntuen korviin hyviin voimakkaalta kuin oikestaan kaikki äänet tuossa pienessä tilassa - tämän kuitenkaan vastaamatta. Niin mitä hän tekisi? Jos hän tietäisi, hän ehkä olisikin voinut vastata edes jotain mutta valitettavasti Andrealla oli erittäin vähä hyviä vaihtoehtoja, joista Maryam toikin hetken päästä oman mielipiteensä: joka kehotti lähtemään Italiasta. Huvittuneen hymyn kohoten hitaasti huulien pinnalle vaikka vieläkään silmät eivät avautuneet. Ja valitettavasti Andrea oli Maryamin kanssa samaa mieltä mitä tuli viisaampaan mahdollisuuteen vain lähteä - sillä edelleenkin kirkko oli enemmän hänen kaulassaan kiinni, eikä näillä menisi kauaa huomata hänen oleskelunsa näiden silmien alla. Mutta toisaalta Chad oli myöskin tuonut hyvin selvän pointin, johon kuului se että ilman suojaa Anubis puolestaan olisi niskan päällä mikäli koskaan näiden kahden tiet kohtaisivat toisensa sattumalta tai tahallisesti - sekä mentorin että oppilaan tietäessä aivan liian hyvin että Andrea oli kaukana valmiista kohtaamaan isoisäänsä ja tämän demonia silmästä silmään - ja vielä selviytyä kohtaamisesta. 
"Niin... sinullahan ei ole perässäsi kirkon salaisia pikku kerholaisia jotka enemmän kuin mielellään ottaisivat käyttöön "noitavasaran"-vanhat opit käyttöönsä perheeni pyyhkiyttämiseksi maanpinnalta. Ja toisaalta ei myöskään demonia, joka on paljon pahempi kuin itse paholainen, ja joka myös - mielellään näkisi elämänvalon sammuvan silmistäni ja kuulisi viimeisen hengen vetoni." Sarkastisen äänen lausuessa tuon lauseen, vaikka jo pelkkä kirkon herjaus - joka kaikessa kirouksessaan sattui olemaan Maryamin "perhe" - oli kuin suora huitaisu tulisella kepillä päin kasvoja. Andrean voimatta vain olla kirkon kanssa samaa mieltä jokaisesta asiasta, varsinkin kun siihen liittyi viattomien satuttaminen. "... Kai ymmärrät, että kirkko aikoo myös etsiä Adetten ja lapsen käsiinsä aivan yhtälailla kuin meitä muitakin vaikka isoisä kielsikin esikoisensa. Ja jos Chad jää kiinni, kirkko lähtee todennäköisesti hänen perheensä perään. Ei väliä onko henkilö lapsi vai aikuinen, nainen tai mies - rakas kirkkosi ei tule koskaan olemaan pahoillaan sen enempää viattomasta ihmisestä kuin siitä mitä teille kirkon nappuloille tapahtuu. Se on heille aivan yksi ja sama, vaikka demoni repisi teistä jokaikisen riekaleiksi matkalla ja valmistaisi itselleen juhla-aterian - kunhan vain he saavat haluamansa." Kuivan hymähdyksen nousten kurkusta kaiken tuon jälkeen, vaikka mies tiesi tasantarkkaan sanojen olevan hyvin iso virhe tuon naisen seurassa joka oli kokoikänsä ollut uskollinen Katolliselle kirkolle ja elänyt näiden oppien mukaisesti, vaikka toisaalta edelleenkin Andrealle ei tuottanut niinkään vaikeuksia sanoa asia suoraan vaikka sanat eivät olleetkaan vain hyväntahtoista rupattelua jolla naamioitiin kaikki alle. Niskan tullen nostetuksi hitaasti takaisin suoraan ryhtiin hartioiden päälle, aukesivat silmät hitaasti ja kohdistuivat suoraan keskutelukumppaniinsa nähdäkseen tuon reaktion paljon paremmin. Auringon valon osuen puolestaan miehen silmiin, korostaen kahta väritystä aivan erilailla - merenpihkaa, joka oltiin peritty isältä ja joka korostui kaikkein eniten paistavan keskiauringon valossa ja illan hämärtyessä - ja äidiltään saatu hopeinen, joka muistutti valitettavasti Anubiksen omaa katsetta tavallaan ja korostui aamuauringossa ja pimeydessä tietyissä kulmissa - näiden kahden ollen siltikin maagisesti sopusoinnussa keskenään kaiken järjen vastaisesti - muodostaen yhden hyvin mieleenpainuvan katseen jota tuskin pystyisi unohtamaan noin vain - ja sen pysyen kokoajan naisen omissa hyvin pistävän vihreissä, joista ei koskaan nähnyt merkkiä luovuttamisesta. Asteen raskaamman huokaisun karaten lopulta huulten lomasta samalla kun mukia nostettiin huulien väliin juotavaksi, - mutta ennenkuin savinen reuna kosketti huulten pintaa kerettiin lausumaan silti "... Teidän vuoksi, aion kyllä lähteä." 
Andrean suodessa tuon hyvin yksinkertaisen vastauksen, joka olisi kuulostanut kenen tahansa korvissa hyvin tekopyhältä lähteä muiden takia vaikka tämän henki oli kirjaimellisesti hiuskarvan varassa mikäli mies jäisi kiinni. Mutta toisaalta, tuo yksi lause taisi jälleen kertoa jotain vanhemman ajatusmaailmasta jossa tällä oli hyvin huono (tai hyvä, riippuen katsojasta) laittaa muiden hyvinvointi itsensä edelle. Valitettavasti vastaus ei ollut suonut kuitenkaan tarkennusta milloin Andrea aikoisi lähteä - sillä valitettavasti edelleen - Chadillä oli ollut kyllä hyvä pointti vihollisalueen suojasta itsestään isoisältä - vaikka samalla se tarkoitti että hän olisi paljon lähempänä ja helpommin löydettäessä katolliselle kirkolle. Ja sitten oli tietenkin heidän isänsä yritys, jota Andrea ei olisi halunnut jättää täysin kenelle tahansa hoidettavaksi. 

Hiljaisuuden laskeutuen tuohon keittiöön, tuossa kuuluen vain kupin hieman äänekkäämpi kopahdus puista pöydän pintaa vasten kun tuo hyvinkin hyvin pidetty juomaväline asetettiin pois käsistä, Andrean selvästi miettien jotakin hyvin syvällä tasolla oman väsymyksensä lävitse, sillä se yksi ajatus oli pitänyt häntä hereillä suurimman osan heidän lepoajastaan. Varsinkin kun eiliset tapahtumat ja tuntemukset kummittelivat vieläkin mielessä "... Mistä sait tai löysit isäni kellon Maryam?" Hänen oli pitänyt kysyä sitä jo paljon aiemmin sillä olihan se erikoista että kaikista ihmisistä juuri Maryam oli palauttanut kyseisen esineen, vaikka nuorempi ei ollut tavannut koskaan De Fioren perheen päätä missään kohtaa tai edes se että kyseinen kello oli ollut jopa perheen sekä sairaalan ihmetykseksi hukka teillä lähes heti isän kuoleman jälkeen. 

_________________
avatar
Alex

Viestien lukumäärä : 296
Join date : 25.04.2014

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: I only fear that I don't have enough time left

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 5 / 5 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa